YLE ja TS: Kunnat sopivat Länsiradan rahoituskuluista – hallitus yhä ynseänä aikeille

Junayhteys Turkuun - ja radan nopeustavoitteet - ovat olleet pitkän kiistan kohteina.

Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.) ilmoitti torstaina Ylelle, että kuntien keskenään sopima ehdotus Länsiradan kustannusten jakamisesta ei kelpaa valtiolle.

Espoon kaupunginjohtaja ja pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen entinen ympäristöministeri Kai Mykkänen kertoi eilen Ylelle, että Länsiradan kunnat ovat löytäneet mahdollisen mallin kuntien rahoitusosuuden jakamisesta.

Turun kaupungin kansliapäällikkö Tuomas Heikkinen sanoi torstaina Turun Sanomille, että kunnat tekivät sovun sisältäneen ehdotuksen 400 miljoonan euron kustannusten jakamisesta jo maaliskuussa.

Yle kertoi aiemmin, että Ranne ohjasi keskeyttämään neuvottelut ”tunnin junan” rahoituksesta, koska kuntien ja valtion näkemykset liikenneväylän toteutusvaihtoehdoista poikkeavat toisistaan hyvin paljon.

Turkulaisen pääministeri Petteri Orpon mukaan neuvottelut ovat kuitenkin jatkuneet.

AVAINSANAT

Hus aloittaa yt-neuvottelut – 200 työpaikkaa liipasimella

Hus-yhtymän runkopalvelut aloittaa huhtikuun lopussa yhteistoimintaneuvottelut. Yt-neuvottelujen piirissä on 200 laitoshuollon työntekijää, ja uhattuna on enintään 200 työpaikkaa.

Neuvottelujen kesto on vähintään kuusi viikkoa.

Husin mukaan neuvottelujen taustalla on Helsingin kaupungin sosiaalihuollon toimipisteiden laitoshuoltopalveluiden siirtyminen kaupungin omalle vastuulle ensi vuoden alussa. Siirtyminen ei koske työntekijöitä, eli henkilöstö ei siirry palvelun mukana.

Runkopalvelut tarjoaa potilaan hoitoketjuun liittyviä tukipalveluja, kuten aula- ja asiointipalveluja, laitoshuoltoa sekä logistiikan ja lääkintätekniikan palveluja. Se tuottaa palveluja Husin sairaaloille ja hoitoyksiköille sekä Helsingin kaupungille, Uudenmaan hyvinvointialueille ja muille yhteistyöalueille, joilla on palvelusopimus Husin kanssa. Runkopalvelut työllistää noin 4  500 ihmistä.

Hus eli Hus-yhtymä vastaa erikoissairaanhoidon järjestämisestä Uudenmaan alueella.

Nato-kysely: Suomalaisten luottamus USA-sotilaisiin ja omien poliitikkojen ratkaisukykyyn lopahti

Uuden kyselyn mukaan suomalaisilta on mennyt lähes täysin luotto Yhdysvaltoihin sotilaallisena liittolaisena. Myös omien poliitikkojen turvallisuuspolitiikan taitoja epäillään aiempaa enemmän.

Torstaina julkistetun NATOpoll-tutkimushankkeen kyselyssä vain 16 prosenttia vastaajista luotti enää Yhdysvaltojen valmiuteen puolustaa Naton eurooppalaisia jäsenmaita. Päinvastaista mieltä maaliskuussa tehdyssä kyselyssä oli peräti kolme neljäsosaa vastaajista, epävarmoja vain joka kymmenes.

Epäluulo oli herännyt jo vuosi sitten, mutta lievempänä. Vuoden 2024 huhtikuussa vielä 30 prosenttia vastaajista sanoi luottavansa vähintään jokseenkin varmasti siihen, että Yhdysvallat tulisi Euroopan Nato-liittolaisten avuksi, ”riippumatta siitä, kuka valittaisiin Yhdysvaltain presidentiksi”.

Suomalaisten näkemys kahdenvälisestä puolustusyhteistyöstä Yhdysvaltain kanssa on lähes yhtä synkkä: vajaat 30 prosenttia vastaajista luottaa tältä osin sovitun pitävän myös Donald Trumpin ollessa presidenttinä, noin kaksi kolmesta ei luota.

Trumpin nousu presidentiksi näyttäisi heijastuvan huomattavasti lievemmässä muodossa myös Suomen Nato-jäsenyyden kannatukseen.

Jäsenyyden kahtena ensimmäisenä vuotena tehdyissä NATOpoll-kyselyissä jäsenyyden kannatus nousi 81:stä 83 prosenttiin. Tänä keväänä kysymykseen Natoon liittymisen puolesta äänestämisestä vastaisi myöntävästi enää 76 prosenttia vastaajista.

Kiinnostavaa kyllä, suomalaisten enemmistön valmius määrätä reserviläisiä lähtemään hyökkäyksen kohteeksi joutuneen toisen Nato-maan avuksi näyttää muutamassa vuodessa jopa hiukan vahvistuneen. Kansalaiset näyttävät tukevan käsitystä, jonka mukaan Suomi on Natossa myös turvallisuuden tuottaja.

SEITSEMÄN prosenttiyksikön lasku Nato-jäsenyyden kannatuksessa jakautuu epätasaisesti: miesten tuki Nato-jäsenyydelle notkahti vain muutaman prosenttiyksikön, naisten peräti 11 prosenttiyksikköä.

Tutkijoiden mukaan huomionarvoista on myös se, että kannatuksen lasku kohdistui erityisesti nuorimpiin ja matalamman koulutus- ja tulotason ryhmiin. Vanhimmissa korkeimmin koulutetuissa ja ylemmissä ammattiryhmissä muutos on ollut selvästi loivempaa.

Puolueittain vertailtuna suurinta Naton kannatuksen lasku oli vihreissä ja vasemmistoliitossa. Viimeksi mainitun osalta tuki jäsenyydelle putosi alle 50 prosenttiin.

Suurinta Naton kannatuksen lasku oli vihreissä ja vasemmistoliitossa.

Tutkijoiden mukaan näyttää siltä, että Suomen Nato-jäsenyyteen lähtökohtaisesti varauksellisesti suhtautuneet ovat reagoineet voimakkaasti Trumpin hallinnon Nato-linjauksiin kun taas jäsenyyttä alusta saakka voimakkaasti kannattaneet pitävät Natoon liittymistä edelleen oikeana ratkaisuna.

Huolimatta Naton kannatuksen laskusta tuki jäsenyydelle on Suomessa tutkijoiden mukaan edelleen vahvempaa kuin puolustusliiton jäsenmaissa keskimäärin (noin 70 prosenttia).

Tuoreessa kyselyssä yli puolet vastaajista oli muun muassa sitä mieltä, ettei ”Suomi olisi täysin länsimainen valtio ilman Nato-jäsenyyttä”.

UKRAINAN tukemisen jatkaminen on kyselyn perusteella suomalaisista lähes itsestään selvää: peräti 85 prosenttia vastaajista on samaa mieltä siitä, että EU-maiden on tuettava Ukrainaa sotilaallisesti ja taloudellisesti siksi kunnes rauha on solmittavissa Ukrainan hyväksymillä ehdoilla.

Kaksi kolmesta on myös sitä mieltä, ettei Yhdysvalloilla ole oikeutta estää Ukrainan Nato-jäsenyyttä, vaikka se mahdollistaisi rauhan solmimisen. Muuten käsityksissä rauhan ehdoista on havaittavissa myös ristiriitaa: yli puolet vastaajista pitää raskaitakin myönnytyksiä sodan jatkamista parempana vaihtoehtona.

Samaan aikaan neljä viidestä katsoo, ettei Venäjän pidä sallia pitää valtaamiaan Ukrainan alueita, vaikka se teksi rauhan mahdolliseksi.

Yli 70 prosenttia vastaajista myös tukee Euroopan maista muodostettavaa niin kutsuttua halukkaiden koalitiota ja sen joukkojen sijoittamista Ukrainaan mahdollisen rauhansopimuksen jälkeen. Suomalaisten lähettämistä tällaisiin tehtäviin tukee niukasti yli puolet vastaajista, eri mieltä on vajaa kolmannes.

Huomattavasti selvempi on tuki Venäjän vastaisille pakotteille: kolmen neljäsosan mukaan EU:n ei pidä seurata Yhdysvaltain esimerkkiä, jos se päätyisi poistamaan omat Venäjä-pakotteensa mahdollisen rauhansopimuksen jälkeen.

PRESIDENTTI Alexander Stubbin väläyttämä mahdollisuus Suomen ja Venäjän poliittisten suhteiden palauttamiseen joskus tulevaisuudessa epäilyttää yhä suomalaisia.

Sekä suhteiden pitämistä jäissä että niiden solmimista uudelleen Ukrainassa solmitun rauhan jälkeen kannattaa suurin piirtein samansuuruinen noin 40 prosentin osuus vastaajista.

Diplomaattisia avauksia selkeämmin suomalaiset tukevat puolustuskyvyn vahvistamista niin kansallisesti kuin Euroopan tasolla

Hallituksen päätöksellä aloittaa valmistelu jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtaantumiseksi on aiempaan verrattuna nyt enemmistön tuki (57 prosenttia vastaajista).

Kaksi kolmasosaa vastaajista olisi valmis hyväksymään esimerkiksi Ranskan tekemän ehdotuksen nostaa puolustusmenojen suhteellinen osuus bruttokansantuotteesta 3-3,5 prosenttiin. Kysely tehtiin ennen hallituksen huhtikuun alussa tekemää päätöstä esittää puolustusmenojen osuus kolmeen prosenttiin vuoteen 2029.

Presidentti Trumpin väläyttelemä viiden prosentin bkt-tavoite on sentään enemmistölle vastaajista liikaa, joko prosenttiluvun tai esittäjän takia.

Kaksi kolmasosaa vastaajista myös hyväksyisi yhteisen velan ottamisen Euroopan puolustuksen kehittämiseksi ja peräti neljä viidesosaa on valmis siirtymään määräenemmistöpäätöksiin EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Näin päästäisiin eroon esimerkiksi Unkarin jatkuvasta vastustuksesta Venäjän ja Ukrainan suhteen.

TUTKIJOIDEN mukaan suomalaisten luottamus omien poliittisten johtajien kykyyn tuottaa ratkaisuja nykyisessä turvallisuusympäristössä on kyselyn perusteella suorastaan hätkähdyttävän matalaa.

Vain viidesosa katsoo, että poliitikot ovat kykeneviä tekemään pitkäjänteisiä ratkaisuja. Tutkijat päättelevätkin, että suomalaiset odottavat johtajiltaan aiempaa selkeämpää ja osaavampaa otetta.

Enemmistö vastaajista säilyttäisi Nato-kokouksiin osallistumisen presidentillä, mutta lähes yhtä monen mielestä on epäselvää, kuka Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käytännössä johtaa.

Presidentti Stubbin viljelemästä ”arvopohjaisen realismin” ulkopoliittisesta linjasta kertoo kuulleensa 71 prosenttia vastaajista, mutta vain vajaa kolmannes arvioi osaavansa kuvailla sen sisältöä.

Suomalaiset odottavat johtajiltaan aiempaa selkeämpää ja osaavampaa otetta.

Torstaina julkistettu tutkimusraportti on osa Koneen Säätiön rahoittamaa ”Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan dynaaminen kannatus” (NATOpoll) -tutkimushanketta (2023-2026), jossa samoja vastaajia haastatellaan säännöllisin väliajoin ja verrataan heidän näkemystensä kehittymistä. Asiaa on mitattu nyt neljästi Taloustutkimuksen pysyvässä internetpaneelissa, joista ensimmäiseen vastasi kesällä 2023 vajaat 2  900 henkilöä.

Tämän jälkeen vastaajamäärä on asteittain vähentynyt. Vastaajien määrä oli tämän kevään kyselyssä reilut 1  100 ihmistä. Samalla virhemarginaali on noussut ensimmäisen kyselyn vajaasta kahdesta prosenttiyksiköstä tämän kevään kyselyn vajaaseen kolmeen prosenttiyksikköön suuntaansa.

Kyselyt on tutkijoiden mukaan kuitenkin painotettu siten, että ne muodostavat myös itsenäisesti edustavan otoksen suomalaisista.

Teksti: STT / Niilo Simojoki

Matkailumaksu pohjoisen turisteille, tappiollisille lentoreiteille lisää tukea?

Hallitus on lämmennyt Lapin lomakeskusten toivomille matkailumaksuille, joita perittäisiin ainakin ulkomaisilta turisteilta. Myös tappiollisille kotimaan lentoreiteille hallitus aikoo jakaa lisää rahaa.

Kehysriihen toimenpiteiden listauksessa mainitaan, että valtio aikoo toteuttaa Suomessa aiemmin tuntemattoman matkailumaksun alueellisena kokeiluna. Mitä aluetta tässä tarkoitetaan, ei ole vielä selvillä.

Muun muassa Rovaniemellä on ideoitu Etelä-Euroopan maiden kaltaista turistiveroa eli erikseen perittävää muutaman euron lisämaksua alueella majoittujille. Tällä katettaisiin matkailijavirtojen alueen infralle aiheuttamia kuluja.

Hallitus muistuttaa kuitenkin, että kokeilun toteuttamisedellytykset täytyy ensin selvittää. Vielä ei tiedetä esimerkiksi sitäkään, olisiko maksun vaatiminen laillista, keneltä sitä voisi periä, ja asettaisiko se Suomen eri alueita epätasa-arvoiseen asemaan.

MAAKUNTIEN lobbarien iloksi hallitus lupaa jatkaa myös kotimaan tappiollisten reittilentojen tukemista. Kehysriihen suunnitelmissa tätä varten varataan rahaa ainakin alkuvuoteen 2028 asti.

Jo nyt valtion rankan tuen turvin Helsinki-Vantaalta lennetään muun muassa Joensuuhun, Jyväskylään, Kajaaniin, Kemi-Tornioon, Kokkola-Pietarsaareen, Savonlinnaan ja Poriin.

Jopa lentokenttäyhtiö Finavia on toivonut, että valtio luopuisi kannattamattomien lentoreittien ylläpidosta ja tukisi mieluummin niille paikkakunnille kulkevaa muuta joukkoliikennettä. Tie- ja ratainvestoinnit hyödyttäisivät kaikkia näiden alueiden liikkujia suhteellisesti enemmän kuin puolityhjinä lentävät reittilennot.

Samalla valtionyhtiön varoja säästyisi, ja Finaviakin pystyisi parantamaan palveluita niillä lentoasemilla, joille on markkinaehtoista liikennettä ja kysyntää.

Juttua muokattu 24.4. klo 14:06, lisätty muoto ”valtionyhtiön varoja säästyisi” aiemman ”valtion varoja säästyisi” -ilmaisun tilalle.

Uusi arvio yllättää: Suomessa onkin jo näin paljon karhuja

Karhu uimassa Kuhmossa.

Karhukanta on Suomessa kasvussa, kertoo Luonnonvarakeskus (Luke). Luken arvion mukaan Suomessa voi olla nyt tuplasti enemmän mesikämmeniä kuin esimerkiksi vuosituhannen alussa.

Luken mukaan viime syksynä ennen metsästyskauden alkua täällä oli arviolta 1  816-2  375 kontiota. Kasvua olisi noin kahdeksan prosenttia vuoteen 2023 verrattuna.

Ursus arctosin populaatio on vahvistunut melko tasaisesti vuodesta 2004 alkaen. Silloin metsänkuninkaita eli Suomessa arviolta tuhatkunta.

TÄNÄ VUONNA uusi ennuste suurpetojen lukumäärästä ennen metsästyskautta on 2  062-2  745 nallea.

Kantaa arvioitiin nyt ensimmäistä kertaa uudella populaatiomallilla. Luken ohjelmajohtajan Katja Holmalan mukaan aikaisempi menetelmä osoittautui herkäksi havainnointiolosuhteiden vaihtelulle.

Uusi malli huomioi entistä tarkemmin otson lisääntymisbiologian, pitkäikäisyyden sekä aiempaa laajemman aineistopohjan.

Uusi tutkimus paljastaa: on tuurista kiinni, saako yläkoululainen tukea oppimiseensa

Yläkoulun oppimisen tuessa on vakavia puutteita, Oulun yliopistossa tehty väitöstutkimus kertoo. Tieto tuentarvitsijoista ei kulje opettajien kesken, eikä tukeminen tai sen suunnittelu ole kouluissa oikein kenenkään hallussa.

Väitöksen mukaan yksi keskeisimmistä havaituista ongelmista on opettajien toimimaton yhteistyö. Erityisopettajien työnkuva on laajentunut hallitsemattomaksi, ja aineenopettajat jäävät toisinaan oppilaiden ainoaksi tueksi eikä kaikille tarvitsijoille riitä tukea.

-  Inklusiivisen koulun tavoitteiden mukaan oppimisen tuki pitäisi suunnitella ja toteuttaa opettajien yhteistyönä, mutta yläkoulun rakenteet eivät tätä tue. Opettajien mukaan yhteistyölle ei ole varattu aikaa, sen sisältöjä ei ole määritelty eikä käytännön toteutuksesta ole yhteistä käsitystä, väitöstutkimuksen tehnyt Ninnu Kotilainen toteaa tiedotteessa.

Väitöstutkimuksen aineistona olivat sähköiset kyselyt, joihin vastasi yhteensä 54 tukea saanutta oppilasta, 115 aineenopettajaa sekä 63 erityisopettajaa.

VÄITÖKSESTÄ käy ilmi, että toimijoilla on eri käsitys tuen tavoitteista. Oppilaiden mukaan tukea ei saa heti, kun sitä tarvitsee, ja se saattaa loppua äkillisesti. He haluaisivat tukea erityisopettajilta, mieluiten pienryhmässä tai yksilöopetuksena.

Aineenopettajilta he odottavat enemmän kärsivällisyyttä ja huomiota. Saamaansa tukea he pitävät kuitenkin pääosin hyvänä.

Aineenopettajien mielestä kaikkien tarvitsevien oppilaiden tulee saada oppimiseensa tukea, mutta opettajilla tulisi olla aikaa myös lahjakkaiden oppilaiden tukemiseen ja luokissa tulisi saavuttaa työrauha.

Erityisopettajat puolestaan ajattelevat, että riittävä tuki auttaa paitsi oppilaita ja opettajia myös koko koulun kehittymistä inklusiivisemmaksi.

-  Määrittelyn ongelmat ulottuvat erityisopettajien ja aineenopettajien työnkuvaan. Kun vastuita tuen asioissa ei ole määritelty, opettajaryhmien välille syntyy tarpeetonta vastakkainasettelua, Kotilainen huomauttaa.

JOHTOPÄÄTÖKSENÄ väitöskirjassa katsotaan, että yläkoulu tarvitsee selkeämmän ja paremmin resursoidun tuen, jotta oppilaat saisivat tarvitsemansa avun eivätkä opettajat jäisi asiassa yksin. Väitöksen mukaan avaimet tuen kehittämiseen ovat käsitteiden määrittely, yhteistyön rakenteet, riittävät resurssit ja yhteinen ymmärrys tuen tavoitteista.

Oppimisen tuki uudistuu elokuun alussa. Uudistuksessa on kiinnitetty huomiota yhteistyön sujuvoittamiseen opettajien välillä.