• Kotimaa
• 26.04.2025
• 12:02
• (Päivitetty: 26.04. 12:12)

Suomessa on tutkijan mukaan aiempaa enemmän ihmisiä, joita kulttuuri ei puhuttele – ja kulttuurin merkityksen vähättely on normalisoitumassa.

Suhde kulttuuripalveluihin näyttää eriytyvän yhä enemmän perheiden taustan ja tottumusten perusteella. Aktiivisesti kulttuuripalveluita käyttävien vanhempien lapsista kasvaa usein aktiivisesti kulttuurin pariin hakeutuvia aikuisia.

Naiset ovat aktiivisimpia kulttuurin käyttäjiä, mikä voi liittyä siihen, että tyttöjä yhä ohjataan kulttuuriharrastuksiin poikia enemmän. Naiset myös usein ottavat perheessään roolin kulttuuriin tutustuttajana ja palveluihin viejänä, kertoo Tampereen yliopiston valtiotieteiden tohtori ja sosiologian dosentti Riie Heikkilä.

Heikkilän mukaan korkea koulutus on vahvasti yhteydessä aktiiviseen kulttuuripalvelujen käyttöön. Koulutuksen merkitys on kasvanut entisestään 2000-luvulla.

-  Syntyy tietynlainen noidankehämainen efekti: mitä enemmän koulutusta vanhemmilla on, sitä todennäköisemmin he totuttavat lapsiaan kulttuurin pariin, millä on koko elämän säilyvä vaikutus.

AKTIIVISIMPIA kulttuuripalveluiden käyttäjiä Suomessa ovat 1940-1950-luvuilla syntyneet naiset. Nuoret ikäluokat ovat jäämässä jälkeen, mikä voi Heikkilän mukaan liittyä jo pitkään laskussa olleeseen koulutustasoon.

Suomessa on entistä enemmän ihmisiä, jotka eivät koe soveltuvansa kulttuuripalvelujen käyttäjiksi – kulttuuri ei puhuttele heitä, eivätkä he koe olevansa sen pariin tervetulleita.

-  Mitä vähemmän ihmisellä on koulutusta, sitä todennäköisemmin hän saattaa kokea jopa inhoa tai uhmakkuutta koko kulttuuria kohtaan: ei voisi vähempää kiinnostaa.

Vähäisen kulttuurin käytön taustalla voi olla koulutustasosta riippumatta myös terveyssyitä tai ajankäytön haasteita. Moni kokee, että palvelut ovat liian kaukana tai ei ole ketään, kenen kanssa mennä niitä käyttämään.

JOHTAJAT ja toimihenkilöt käyvät Riie Heikkilän mukaan kulttuuripalveluissa enemmän kuin työntekijäasemassa ja työelämän ulkopuolella olevat.

Tulojen suuruudella ei kuitenkaan ole kovin suurta merkitystä.

-  Sillä ei siis todistetusti ole väliä, maksaako teatterilippu 39 vai 35 euroa. Vielä 1980-luvulla suomalaisten koulutustaso oli korkeammalla kuin nyt, ja kulttuuria kulutettiin tasaisemmin kuin nykyään. Kaikkein tärkeintä olisikin purkaa eriarvoisuutta.

Sellainen puhe, jossa korkeakulttuuri on jotakin huonoa, turhaa tai elitististä, on normalisoitunut.

Heikkilä huomauttaa, että kulttuuripolitiikan keinoin on mahdollista ylläpitää tilannetta, jossa kaikki saavat tasapuolisen ja rikkaan kosketuspinnan kulttuuriin. Heikkilän mukaan suomalaiskouluissa on vuosikymmenten aikana luovuttu paljon erilaisista taito- ja taideaineista.

Fyysisillä kirjoilla on kouluissa tärkeä rooli oppilaiden lukijoiksi kasvamisen näkökulmasta. Samasta syystä myöskään kirjastojen resursseja ei kannattaisi Heikkilän mielestä vähentää.

-  Nykyään on paljon ihmisiä, jotka eivät koe minkäänlaista omistajuutta kulttuuriin. Myös sellainen puhe, jossa korkeakulttuuri on jotakin huonoa, turhaa tai elitististä, on normalisoitunut, ja osa ihmisistä tarttuu siihen herkästi.

KAUPUNKIEN keskusta-alueilla käytetään kulttuuripalveluita enemmän kuin syrjäisemmillä kaupunkialueilla.

Vähiten kulttuuripalveluita käyttävät maaseudulla asuvat suomalaiset, kertoo opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriasiainneuvos Kirsi Kaunisharju.

-  Esimerkiksi THL:n vuonna 2023 julkaistun Terve Suomi -tutkimuksen perusteella Helsingin hyvinvointialueella 86 prosenttia asukkaista oli käyttänyt kulttuuripalveluita viimeisen 12 kuukauden aikana ja 89 prosenttia koki kulttuuritarjonnan riittäväksi. Lapissa vastaavat luvut olivat 67 ja 59 prosenttia.

Teksti: STT / Janita Virtanen