SDP:ssa järjestetään myös tärkeä päättäjävaali, josta ei julkisuudessa paljon puhuta – mistä on kyse?

Ville Skinnari ja Piia Elo tavoittelevat puoluevaltuuston puheenjohtajuutta.

Jyväskylässä tänään alkavassa SDP:n puoluekokouksessa valitaan sunnuntaina puoluevaltuusto – ja lauantaina sen puheenjohtaja.

Ehdolla puheenjohtajan tehtävään ovat Ville Skinnari ja Piia Elo. Kysyimme ehdokkailta, miten he haluaisivat kehittää puoluevaltuuston toimintaa.

Puoluevaltuusto on puolueen ylin päättävä elin puoluekokousten välillä. Esimerkiksi viime hallituskaudella sen päätettäväksi tuli, ketä puolue esittää Antti Rinteen seuraajaksi pääministerinä tämän erottua tehtävästä. Kuluneella kaudella puoluevaltuuston puheenjohtajana on toiminut Sirpa Paatero.

Puoluevaltuuston puheenjohtajaehdokkaat ovat kuluneen kesän mittaan kiertäneet Suomea kampanjoimassa. Joissain paikoissa ollaan oltu yhdessä, osassa käytiin erikseen, toisissa piipahdettiin virtuaalisesti. Molemmat raportoivat, että mukavaa ja antoisaa on ollut.

– On ollut tosi kiva olla ehdolla ja tavata ihmisiä eri puolilta Suomea – se on ollut tosi virkistävää ja mukavaa. Olen tykännyt jutella ja kuulostella ihmisten ajatuksia. Uskon, että puoluevaltuuston toiminnassakin ensimmäinen asia on kuulla sitä, mitä puoluevaltuutetut haluavat toiminnalta, Piia Elo kertoo.

– On ollut todella hienoa todeta ympäri Suomea, että tukea on ollut. On ollut hienoa, että on nähty puoluevaltuuston ja -valtuutettujen rooli merkittäväksi ja puoluevaltuuston toimintaa halutaan kehittää ja uudistaa. Puoluevaltuutetuilta on tullut palautetta, että roolia halutaan nostaa, Ville Skinnari kertoo.

Puoluevaltuuston puheenjohtajaehdokkaat vastasivat Demokraatin haastattelussa samoihin viiteen kysymykseen.

Miksi tavoittelet puoluevaltuuston puheenjohtajuutta?

– Minulla on takana kuusi vuotta varapuheenjohtajana ja yhdeksän vuotta puoluehallituksessa. Kevät oli tietysti pohdinnan paikka. Sanna Marin ilmoitti luopuvansa puheenjohtajuudesta ja koin, että uusi puheenjohtaja tarvitsee tukea ja samalla myös näkemyksellisyyttä ja kokemusta tässä vaikeassa tilanteessa, jossa olemme kotimaassa ja kansainvälisesti. Siksi olen ehdolla puoluevaltuuston puheenjohtajaksi, Ville Skinnari vastaa.

– Olen kuulunut puolueeseen 20 vuotta ja tehnyt täällä kentän tasolla kaikennäköisiä tehtäviä sekä järjestön parissa että kunnallisena, maakunnallisena ja alueellisena luottamushenkilönä. Koen, että tällä kokemuksillani pystyisin luotsaamaan sitä kentän ääntä, mikä puoluevaltuustosta pitäisi kuulua, Piia Elo kertoo.

Millaisena näet valtuuston roolin tällä hetkellä?

– Kun elettiin pääministerikautta, sillä on varmasti ollut tietty oma roolinsa myös siihen, miten puoluevaltuustoa on kuultu ja pystytty ottamaan huomioon päätöksenteossa. Puoluevaltuusto on ollut aika näkymätön ja kuulumaton, vaikka sen pitäisi tuoda esiin sitä arjen tekemistä ja osaamista, jota kentällä on. Puoluevaltuustolla pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia sanoa ja tulla kuulluksi – että sitä kuunneltaisiin. Ettei se olisi vain sääntömääräisten asioiden koputtelua ja poliittisen tilannekatsauksen kuulemista, Piia Elo katsoo.

– Puoluevaltuuston rooli on erittäin merkittävä. Kun olen ollut varapuheenjohtajana ja ministerinä puoluevaltuustossa kuultavana, olen kokenut sen todella innostavaksi ja voimaannuttavaksi. Mutta kyllä on tärkeää nähdä, että puoluevaltuusto voi vielä enemmän ja monipuolisemmin käydä keskustelua ja ottaa kantaa myös poliittisiin asioihin. Sparrata puolueen johtoa ja uskaltaa keskustella vaikeistakin asioista, käydä kriittistäkin keskustelua. Se on ollut aina meidän vahvuutemme ja pitää olla jatkossakin, Ville Skinnari luonnehtii.

Miten mielestäsi puoluevaltuustoa tulisi alkavalla kaudella kehittää? Kerro kolme mielestäsi tärkeintä kehityskohdetta.

– Ensimmäisenä on se, että yksittäisten puoluevaltuutettujen roolia tulee kehittää, korostaa ja edistää. Se täytyy tehdä tietysti yhteistyössä kaikilla tasoilla, Ville Skinnari sanoo.

– Toinen asia, joka liittyy edelliseen, on se, että motivoidaan ja innostetaan ja luodaan sisältöjä myös yhteisesti – annetaan siihen mahdollisuus, hän jatkaa.

– Kolmas asia on se, että meidän pitää katsoa koko ohjelmatyötämme uudella tavalla uuden puoluejohdon ja -sihteerin kanssa. Meillä on nyt ollut 30 työryhmää, se on mielestäni aivan liikaa. Meidän täytyy keskittyä siihen, että se työ, jota me teemme, aidosti jalkautuu, näkyy kentällä – etenkin konkreettisina avauksina poliittisella kentällä. Tämä on iso asia. Meidän täytyy lähteä johtavana oppositiopuolueena siitä, että saamme kotimaisen keskustelun haltuun niin kuin se saatiin viime oppositiokaudella Antti Rinteen johdolla, Skinnari sanoo.

Ville Skinnari

  • 49-vuotias
  • Kotikaupunki Lahti
  • Kaupunginvaltuutettu 2012-
  • Kansanedustaja 2015-
  • SDP:n varapuheenjohtaja 2017-
  • Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri 2019-2023

– Puoluevaltuuston pitäisi pystyä käymään keskustelua muutoinkin kuin sääntömääräisissä kokouksissa. Se pitäisi kokea tärkeäksi puolueen kaikilla tasoilla, että puoluevaltuuston kanssa käydään vuoropuhelua – että puoluevaltuuston kokous ei ole kyselytunti, vaan oikeaa vuoropuhelua, Piia Elo sanoo.

– Toinen asia on, että vuoropuhelua voidaan käydä muutoinkin kuin näkemällä livenä. Etäyhteyksiä voidaan käyttää. Siihen ei saa kompastua, että on mahdotonta järjestää puoluevaltuuston kokousta. Vuoropuhelua ja keskustelua voidaan käydä myös epävirallisemmin – on tärkeää, että on mahdollisuus tulla kuulluksi, hän jatkaa.

– Kolmanneksi näkisin, että keskustelua pitäisi käydä myös temaattisesti. Ei pelkästään niin, että kaikki keskustelu on yleispoliittista, vaan että paneudutaan – joko työryhmissä tai koko valtuuston kanssa – tiettyihin temaattisiin kokonaisuuksiin. Silloin päästään syvemmälle siinä, miltä sosialidemokratia näyttää kunnissa, kaupungeissa ja alueilla, joissa sitä sosialidemokratiaa toimeenpannaan päivittäin, Elo sanoo.

Mitkä ovat tulevalla kaudella puoluevaltuuston suurimmat haasteet ja tärkeimmät kysymykset?

– Ensimmäinen iso asia on presidenttiehdokkaan asettaminen ja presidentinvaalit, sitten eurovaalit ja sen jälkeen kunta- ja aluevaalit. Puoluevaltuutetuilla on paljon sellaista kenttäkokemusta, jota todellakin tarvitaan ja jota pitää kuunnella, jotta tiedämme, minkälaisena menemme vaaleihin, Piia Elo sanoo.

– Tärkeää on muotoilla sitä, miltä sosialidemokratia näyttää kunta- ja aluevaaleihin mennessä. Vaikka olemme maan hallitukseen nähden oppositiossa, me emme ole oppositiossa kunnissa ja hyvinvointialueilla, vaan siellä olemme edelleen aktiivisesti tekemässä politiikkaa – olemme mukana esimerkiksi pormestarikoalitioissa – ja sen pitää näkyä. Aika usein tässä politiikan tekemisessä unohtuu, että elämää on muuallakin kuin Arkadianmäellä, hän jatkaa.

Piia Elo

  • 45-vuotias
  • Kotikaupunki Turku
  • Kaupunginvaltuutettu 2008-
  • Turun sd-valtuustoryhmän puheenjohtaja 2017-2021
  • Apulaispormestari 2021-
  • Sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja 2013-2020

– Suomi on nyt syvällä vastakkainasettelussa, syvällä talouskehityksessä – on erittäin kovat ajat tulossa. Puoluevaltuuston tehtävä on juuri näissä isoissa asioissa käydä keskustelua ja tarvittaessa ottaa kantaa. Samoin puoluevaltuutettujen roolia omilla alueillaan SDP:n tavoitteiden toteuttajina tulee tukea ja aitoa vuorovaikutusta vahvistaa. Mutta totta kai niin, että ymmärtää puoluevaltuuston roolin – että se operatiivinen rooli on puoluehallituksella ja puoluejohdolla. On tärkeää, että jokainen ymmärtää roolinsa, jokainen tukee ja täydentää toisiaan. Sillä tämä kansanliike ja Suomi menestyy, Ville Skinnari sanoo.

Millainen on tulevaisuuden SDP, kun puoluekokouksesta lähdetään?

– Koko maailma, Eurooppa ja Suomi ovat isossa myrskyssä, emmekä valitettavasti kaikki ole samoissa veneissä. Suomen pitää tässä tilanteessa pitää kiinni arvoistaan ja pysyä Suomena ja myös SDP:n pitää pysyä SDP:nä, Ville Skinnari aloittaa.

– Se tarkoittaa, että me omalla arvopohjallamme haemme ratkaisuja. Se on tässä tilanteessa, nykyhallituksen ollessa vallassa, erittäin vaikeaa. Meidän pitää rohkeasti tarjota omia vaihtoehtoja ja etenkin tuoda myös uusia ideoita. Niillä saamme suomalaisten kannatuksen ja sitä kautta vahvistamme poliittista kannatustamme koko maassa. Se on demokratiassa tärkeää, että pääsemme takaisin pääministeripuolueeksi, hän jatkaa.

– Näen, että tietyllä tavalla jatkamme samanlaisena – olemme avoimia, pyrimme pitämään kaikki mukana ja viemme reilusti kestävää Suomea eteenpäin, Piia Elo sanoo.

– Näen myös, että sosialidemokraattisessa puolueessa on myös tärkeää pystyä vaikuttamaan yksittäisiin asioihin. Siihen pitää olla mahdollisuus. Kaikki eivät ole yleispoliitikkoja ja halua vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi nuorilla saattaa olla joku yksittäinen itselle tärkeä asia, kuten translaki, jokin ympäristökysymys tai ilmastokriisi. On tärkeää, että he pystyvät toimimaan aktiivisesti puolueessa ja edistää itselle tärkeitä asioita osana tätä liikettä.

Juttua muokattu 2.9. klo 12:58, korjattu puoluevaltuuston puheenjohtajan valintapäivä: se tapahtuu jo lauantaina eikä sunnuntaina.

Petteri Orpon talouslinjalle löytyi selitys: ”Se on luokkapolitiikkaa, tymä!”

Hallituksen suhde velkaantumiseen ja rahankylvöön voi vaikuttaa poukkoilevalta – mutta kaikki taitaakin perustua hyvin johdonmukaisesti toteutettuun linjaukseen.

Se on talous, typerys (It’s the economy, stupid), sanoi aikoinaan 1992 Bill Clintonin vaalistrategi. Tällä hän viittasi siihen, että talous oli lamasta kärsineelle äänestäjäkunnalle tärkein asia, vaikka istuva presidentti George Bush vanhempi halusi korostaa saavutuksinaan Persianlahden sodan voittoa ja Neuvostoliiton kaatumista.

Tämän painottaminen auttoi ja Clinton nousi presidentiksi.

Meillä Suomessa kehysriihen ratkaisujen perusteella Petteri Orpon (kok) hallituksen politiikkaa voi selittää samankaltaisella ilmaisulla:

– Se on luokkapolitiikkaa, tymä. ( *

Nyt vain ei puhuta äänestäjistä vaan hallituksen tärkeimmästä tukijakunnasta. Aivan sama mitä yhteiskunnassa päätetään, pääasia on edistää elinkeinoelämän ja työnantajajärjestöjen toiveita.

Suuntaa voi muuttaa aina, jos tilaaja tarvitsee.

KAHDEN VUODEN ajan hallitus on korostanut huoltaan valtion velkaantumisesta, ja silti tällä viikolla julkistettiin lista valtavista veronalennuksista.

Unohtuiko haave julkisen talouden tasapainosta, ja miksi juuri nyt?

Hallituksen linja näyttää paljon johdonmukaisemmalta, jos sitä tarkastelee luokkapolitiikan linssien läpi.

Hallitus edustaa suurpääoman intressejä ja sen tavoitteena on heikentää työtätekevän
enemmistön asemaa työnantajiin verrattuna.

Kansantalouden kasvu, julkisen talouden kestävyys tai työllisyyskin ovat tarvittaessa toissijaisia tähän tavoitteeseen nähden.

NÄYTÖT tästä ovat selviä. Hallitus on jo aiemmin tehnyt useita työnantajajärjestöjen toivomia työmarkkinauudistuksia, joilla heikennetään työntekijöiden ja ammattiliittojen asemaa.

Ansiosidonnainen työttömyysturva porrastettiin niin, että sen taso laskee jo kahden kuukauden jälkeen jopa satoja euroja.

Poliittisten lakkojen kesto rajattiin 24 tuntiin, tukilakkoja rajoitettiin. Jopa yksittäinen työntekijä voi jatkossa saada laittomaksi tuomittuun lakkoon osallistumisesta 200 euron seuraamusmaksun.

Myös määräaikaisten työsopimusten solmimista ollaan helpottamassa.
Näiden toimien työllisyysvaikutukset ovat epävarmoja tai jopa olemattomia.

SEN SIJAAN luokkapolitiikkana ne ovat toimivia: palkansaajien neuvotteluasema suhteessa työnantajiin vaikeutuu.

Julkisen talouden tasapainottamisen nimissä tehdyt leikkaukset ovat nekin osuneet lähes kaikkiin muihin, paitsi rikkaisiin pääoman omistajiin.

Nyt hallitus alentaa esimerkiksi yhteisöveroa kahdella prosenttiyksiköllä. Kansantalouden kasvua se lisää tutkimusten mukaan korkeintaan vähän.

Sen sijaan yritysten tuloksesta jää enemmän omistajille käteen, kun siitä maksetaan vähemmän veroa. Hallitus sivuutti tutkimustiedon, koska elinkeinoelämän lobbarit runnoivat veroalennuksia voimallisesti läpi.

Palkansaajien neuvotteluasema suhteessa työnantajiin vaikeutuu.

Hallitus poistaa myös työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuuden.

Poisto on näennäisesti symmetrinen, kun se koskee sekä työntekijä- että työnantajajärjestöjen jäseniä. Tosiasiassa se on työntekijäpuolelle paljon
merkityksellisempi, ja yrityksillä on keinoja saada samat vähennykset muuta kautta verosuunnitteluunsa.

Tätäkin voi siis tulkita säästötoimen sijaan luokkapolitiikkana: todennäköinen pitkäaikainen seuraus on ammattiliittojen jäsenmäärien lasku. Tämä helpottaa aikanaan liittojen ohi sopimista ja työehtojen polkemista.

Vastakkainasettelun aika ei siis edelleenkään ole ohi.

*) Tymä = kömpelö nuorisolaisväännös ”tyhmästä”

Uutissuomalainen: Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen saamassa jatkokauden

Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen (kok., kuvassa) on saamassa jatkokauden, Uutissuomalainen kertoo.

Karhunen on toiminut Kuntaliiton toimitusjohtajana vuodesta 2019. Karhusen seitsemän vuoden määräaikainen pesti on katkolla tammikuussa.

Kuntaliiton hallituksen puheenjohtajan Lauri Lylyn (sd.) mukaan hallituksessa ollaan tyytyväisiä Karhusen työhön.

- Karhunen on tehnyt työnsä erittäin hyvin ja hoitanut edunvalvonnan erinomaisesti. Hän on tehnyt ison muutosprosessin liitossa. Emme näe mitään syytä lähteä hakemaan uutta henkilöä, Lyly sanoo Uutissuomalaiselle.

Karhunen kertoo Uutissuomalaiselle jatkavansa tehtävässä erittäin mielellään.

Karhusen jatkosta ja liiton varatoimitusjohtajista on tarkoitus päättää toukokuussa. Karhusen tapaan varatoimitusjohtaja Timo Reina (kesk.) on saamassa jatkokauden. Haku toisen varapuheenjohtajan tehtävään on käynnissä, koska tehtävässä toiminut Hanna Tainio (sd.) jää eläkkeelle.

Kuntaliiton varapuheenjohtajan tehtävään oli 18 hakijaa, joista kuuden kerrottiin tänään saavan kutsun haastatteluun. He ovat SDP:n kansanedustajat Krista Kiuru ja Johanna Ojala-Niemelä, valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Susanna Huovinen (sd.), Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Säde Tahvanainen (sd.), Kuntaliiton kehittämispäällikkö Ari Korhonen (sd.) ja Pirkkalan sivistysjohtaja Harri Rönnholm.

STT: Taksisäätely menee uusiksi – tällaisista taksien muutosvaatimuksista hallitus kinastelee yhä

Suomen tietotoimiston mukaan hallitus on päättänyt kiristää vapautettujen taksimarkkinoiden säätelyä, mutta kinastelu menettelytavoista ja keinoista johtaa nyt erikoiseen ratkaisuun.

Hallitus lähettää taksiuudistuksesta lausuntokierrokselle eripuraisen lakiluonnoksen. Siinä määrättäisiin takseille muun muassa pakolliset värilliset kilvet ja taksamittarit.

STT:n lähteiden mukaan luonnoksesta ei ole vielä poliittista sopua, vaan hallituspuolueet keskustelevat esityksestä uudelleen lausuntokierroksen jälkeen.

Asiasta päätettiin hallituksen kehysriihessä, joka pidettiin tiistaina ja keskiviikkona tällä viikolla.

JO AIEMMIN STT on kertonut, että värillisiä kilpiä ja taksamittareita kannattavat erityisesti perussuomalaiset.

Kokoomus taas näkee niiden mahdollisesti aiheuttavan ongelmia esimerkiksi Uberin ja muiden sovellustaksipalveluiden kannalta.

Taksamittari ei ole tällä hetkellä pakollinen, jos taksi käyttää vain kiinteää hinnoittelua. Kiinteä hinta voidaan sopia esimerkiksi sovelluksessa tai suullisesti taksitolpalla. Taksamittaripakko ei merkitsisi kiinteistä hinnoista luopumista, mutta mittari keräisi tiedot kyydeistä.

Muun muassa Taksiliiton mukaan värillinen rekisterikilpi auttaisi huomattavasti asiakkaita valitsemaan lain edellytykset täyttävän taksin.

Lausuntokierroksen on määrä alkaa pian.

TAKSILAINSÄÄDÄNTÖ uudistettiin ja alan kilpailu vapautettiin eduskunnan vuonna 2017 tekemällä päätöksellä Juha Sipilän (kesk) hallituksen aikana.

Ala ei ole sen jälkeen korjausyrityksistä huolimatta päässyt ongelmistaan, kuten joidenkin uusien yksityistaksien kehnosta palvelulaadusta etenkin suurkaupungeissa.

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmassa on linjattu takseja koskevasta lainsäädäntöhankkeesta.

Sen tavoitteena on lisätä luottamusta taksiliikenteeseen, edistää taksien saatavuutta, huomioida eri asiakasryhmät koko maassa sekä tehostaa taksiliikenteen valvontaa ja kitkeä harmaata taloutta.

Teksti: STT / Anni Keski-Heikkilä

AVAINSANAT

Jäänmurtajia Suomesta Yhdysvaltoihin? – Vastausaika USA:n tietopyyntöön alusten rakentamisesta päättyy tänään

Jäänmurtajat Sisu ja Urho laiturissa Helsingin Katajanokalla tammikuussa 2024.

Vastausaika Yhdysvaltain rannikkovartioston tietopyyntöön jäänmurtokykyisten alusten rakentamisesta päättyy perjantaina. Mediatietojen mukaan kiinnostusta alusten rakentamiseen on ollut muun muassa telakoilla Kanadassa ja Suomessa.

Aiemmin tässä kuussa julkaistun avoimen tietopyynnön vastausaika oli vain kaksi viikkoa. Yhdysvaltojen kiireestä jäänmurtokapasiteetin lisäämisessä kielii se, että alukset pitäisi kyetä rakentamaan vain kolmessa vuodessa tilauksen tekemisestä.

Yhdysvaltojen omasta puutteellisesta kyvystä rakentaa jäänmurtajia kertoo puolestaan se, että tietopyyntö on poikkeuksellisesti suunnattu myös maan rajojen ulkopuolelle.

Yhdysvaltain laki kieltää rannikkovartioston alusten rakentamisen ulkomaisilla telakoilla. Presidentti voi tehdä tästä määräyksestä kuitenkin poikkeuksen, jos sen katsotaan olevan tarpeen kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi.

Voikin olla, että kotimaisen teollisuuden ja työpaikkojen puolesta puhuva Donald Trump joutuu tinkimään tavoitteistaan, mikäli hän haluaa saada rannikkovartiostolle edes muutamia jäänmurtajia – puhumattakaan Trumpin aiemmin väläyttämästä jopa 40 murtajasta.

Kanadan, eli Trumpin sanoin Yhdysvaltain 51. osavaltion, osalta ennen murtajakauppoja olisivat ylitettävänä myös poliittisen riitelyn aiheuttamat ongelmat.

SUOMI on maailman johtavia jäänmurtajien rakentajia, ja mahdollisuus niiden myynnistä Yhdysvaltoihin on ollut esillä muun muassa presidentti Alexander Stubbin ja ulkoministeri Elina Valtosen (kok.) tapaamisissa yhdysvaltalaisten kollegojensa kanssa. Mahdollisina alusten rakentajina on media-arviossa pidetty Helsingin ja Rauman telakoita.

Yhdyskuntasuhdejohtaja Antti Leinon mukaan Helsingin telakka ei voi kommentoida Yhdysvaltain rannikkovartioston tietopyyntöä tai mahdollista vastausta siihen millään tavoin.

-  Emme voi kommentoida Yhdysvaltain tai Suomen hallitusten laivanrakennushankintoja, emmekä spekuloi hallitusten välisiä keskusteluja, Leino vastaisi sähköpostitse STT:lle.

Rauman telakalta STT ei ole toistaiseksi tavoittanut ketään kommentoimaan tietopyyntöä.

Suomen jäänmurtajien rakennuskykyä on kehuttu muun muassa Wilson-keskuksen kirjoituksessa, jossa Suomen on arvioitu kykenevän rakentamaan alukset viidesosalla Yhdysvaltain hinnasta jopa kahdessa vuodessa.

Helsingin Sanomat uutisoi viime viikolla nimettömiin lähteisiin perustuen Rauman telakan jo neuvottelevan Yhdysvaltain rannikkovartioston kanssa keskikokoisten ja isojen murtajien rakentamisesta. Salaiset neuvottelut tuntuisivat sopivan huonosti yhteen samaan aikaan avoimena olevan ja samaa asiaa koskevan tietopyynnön kanssa.

YHDYSVALTAIN rannikkovartiosto korostaa tietopyynnössä vasta kartoittavansa markkinatilannetta, eikä Yhdysvallat vielä sitoudu sen myötä mihinkään.

Tietopyynnössä ei puhuta jäänmurtajista vaan ”arktisista turvallisuuskuttereista” (arctic security cutter), joiden varustukseen kuuluisi muun muassa hangaari ja laskeutumiskansi Sikorsky HH-60 -tyypin helikopterille.

Toiveissa olevien alusten tulisi olla enintään 110 metriä pitkiä ja kyetä liikkumaan vajaan metrin paksuisessa jäässä kolmen solmun nopeudella. Yhtäjaksoisen toiminta-ajan pitäisi yltää 60 vuorokauteen ja toimintasäteen 6  500 meripeninkulmaan.

Vaikka kyseessä on vasta kartoitus telakoiden kyvyistä, pyydetään rannikkovartioston tietopyynnössä myös karkeaa kustannusarviota yhden tai kolmen aluksen rakentamisesta sekä kriteerit osapuilleen täyttävän valmiin jäänmurtoaluksen ostamisesta tai vuokraamisesta.

Yhdysvaltain rannikkovartiostolla on käytössä tällä hetkellä vain kaksi jäänmurtajaa, ja kokonaistarpeeksi on arvioitu kahdeksasta yhdeksään alusta. Näistä puolet olisi tietopyynnössä tarkoitettuja keskikokoisia arktisia kuttereita ja puolet raskaita polaarikuttereita.

Yhdysvaltain telakkateollisuuden heikosta tilasta kertoo se, että Mississippissä rakenteilla oleva ainoa polaarikutteri on myöhästymässä vuosikausia alkuperäisestä aikataulusta, samalla kun suunnittelu- ja rakennuskustannukset ovat karanneet käsistä.

Niilo Simojoki / STT

Uutista täydennetty kauttaaltaan klo 14.31.

Hallitus korjaa yrittäjien eläkejärjestelmää – SY:n Pentikäinen varoittaa maksupommista

Mikael Pentikäinen.

Suomen Yrittäjät hämmästelee yrittäjien eläkejärjestelmää koskevaa Petteri Orpon (kok.) hallituksen linjausta.

Hallitus kertoi puolivälinriihessään korjaavansa eläkejärjestelmää niin, että yrittäjien eläkemaksu määräytyy nykyistä selkeämmin yrittäjän todellisten tulojen mukaan.

– Linjaus uhkaa nostaa rajusti monien yrittäjien eläkemaksuja. Se voi olla eläkemaksupommi, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen sanoo.

Maksupommi voi Pentikäisen mukaan olla edessä, jos osingot tai edes osa niistä lasketaan osaksi yrittäjän ’todellisia tuloja’.

– Olisi tärkeä myös ajoissa tietää, miten toiminimiyrittäjillä erotetaan yrittäjän tulot liiketoiminnan tuloista.

SUOMEN Yrittäjien tiedotteen mukaan yrittäjien eläkejärjestelmän kehittämistä selvittää paraikaa selvityshenkilö Jukka Rantala, jonka työn pitäisi valmistua loppuvuodesta.

– Siksikin hallituksen linjauksen ajoitus on erikoinen, koska selvityksellä olisi pitänyt hakea uusia ratkaisuja eläkemaksun ja eläkkeen perustana olevan työtulon määrittämisen. Nyt hätiköitiin, Pentikäinen harmittelee.

Hallituksen linjaamat muutokset tulisivat voimaan vuonna 2029, jolloin nykyisen työtulon määrityksen siirtymäaika olisi päättymässä. Tarvittaessa hallitus on valmis asettamaan uuden siirtymäajan.

AVAINSANAT