• Politiikka
• 02.01.2025
• 19:00
• (Päivitetty: 02.01. 17:35)

Tasavallan presidentti Alexander Stubb patisti uudenvuodenpuheessaan eduskuntapuolueita parempaan yhteistyöhön. Mitä mieltä vetoomuksesta ovat hallituksen edustajat, perussuomalaisten Jani Mäkelä ja kokoomuksen Timo Heinonen?

Stubb toivoi puheessaan, että eduskuntapuolueet löytäisivät yhteisen sävelen kasvun luomiseksi.

– Jatkumon, jolla saisimme koko Suomen taas kestävän kasvun tielle. Olkaa rohkeita. Hakekaa ratkaisuja ja kompromisseja, Stubb jatkoi.

Presidentti totesi, ettei ole niinkään huolissaan ulkoisesta turvallisuudesta kuin taloustilanteestamme ja kansakuntamme sisäisestä kahtiajakautumisesta.

Stubbin mukaan Suomen talouden vahvistamiseen ei ole yhtä poppakonstia.

– Eivät pelkät leikkaukset taloutta tasapainota. Ei julkisten menojen kasvattaminen autuaaksi tee. Rakenteelliset uudistukset ovat aina vaikeita.

HELSINGIN SANOMAT kirjoittaa, että SDP:ssa ja keskustassa oltiin tyytyväisiä Stubbin toiveisiin ”ratkaisuista ja kompromisseista”.

Lehti oli haastatellut aiheesta keskustan puheenjohtajaa Antti Kaikkosta ja SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Tytti Tuppuraista.

– Tässä viesti oli erilainen kuin hänen edeltäjällään Sauli Niinistöllä, joka vastaavasti patisti puolueita yhteiseen velkarajoitteeseen. Velkajarrun sijaan Stubbilla oli avoin ja yhteistyötä hakeva kutsu hakeutua rakentamaan kasvun elementtejä, Tuppurainen kiitteli Helsingin Sanomissa.

Kaikkonen tahtoo pääministeri Petteri Orpon (kok.) olevan aloitteellinen, koska presidenttikin siihen patistaa. Myös Tuppurainen toivoo, että hallituspuolueissa olisi kuunneltu Stubbin viestiä. Hänestä hyvä hetki olisi pian helmikuun lopun jälkeen, jolloin Orpon asettama Risto Murron työryhmä kertoo suosituksensa kasvutoimiksi.

– Ennen kehysriihtä voisi olla paikallaan Murron työryhmän esitysten pohjalta kokoontua parlamentaarisesti pohtimaan, löytyisikö esityksistä jotain, jota voisi yhteisesti tukea, Tuppurainen lausui Helsingin Sanomille.

KOKOOMUKSEN valtiovarainvaliokunnan vastaava, kansanedustaja Timo Heinonen sanoo Demokraatille, että kaikilla suomalaisilla lienee huoli taloustilanteesta ja työllisyystoimista. Lisäksi Suomi velkaantuu myös näiden toimien jälkeen rajusti ja lähes kroonisesti.

– Tehtävää riittää.

Heinosen mielestä on luontevaa, että presidentti pyrkii puheellaan herättelemään ja osoittamaan johtajuutta. Heinosen mukaan presidentti teki tämän hyvällä, presidentillisellä tavalla eli ei mennyt liikaa yksityiskohtiin.

Myös edellinen presidentti Sauli Niinistö puhui presidenttikausillaan taloudesta. ”Tekemättä ei voi jättää”.

Valtiopäivien avajaisissa viime vuonna Niinistö kaipaili talouteen ”puolue- ja vaalikaudet ylittävää yhteistyötä”.

Heinonen toteaa, että Niinistön sanat siitä, että tekemättä ei voi jättää, herättelivät aikoinaan kansaa ja kansan reaktiot päättäjiä.

Demokraatti kysyi myös perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Jani Mäkelältä kantaa siihen, että Stubb vaikutti olevan enemmän huolissaan sisä- kuin ulkopolitiikasta sekä jakautumisesta.

– Kyllähän Suomessa tietysti on havaittavissa sitä piirrettä, että erityisesti vasemmalta laidalta halutaan arvottaa oman maan kansalaisia paremmiksi ja huonommiksi. Tavallaan sama ilmiö kuin Amerikassa, jossa Trumpin kannattajia pidetään huonompina ihmisinä. Tämmöinen polarisaatio ei varmastikaan palvele minkään kansakunnan etua eikä varsinkaan pienen, Mäkelä sanoo.

NYT politiikassa pohditaan luonnollisesti, mitä Stubbin avaus käytännössä voisi tarkoittaa. Tuleeko kokoomuksesta esimerkiksi avaus eduskuntapuolueiden koollekutsumisesta?

– En osaa sitä sanoa. Tätä varmasti pohditaan. Iso vastuu maan taloudesta ja työllisyydestä, lopullinen vastuu, on maan hallituksella. Silloin on kysymys siitä, mitä hallituspuolueet tulevat tekemään. Ei ole ollut siitä kyse, ettei nykyhallitus olisi tehnyt – toimethan ovat olleet mittavia ja lisääkin varmaan tarvitaan, Timo Heinonen sanoo.

Heinonen uskoo, että presidentti halusi herätellä myös siihen, ettei kaikille esityksille sanottaisi heti ei, tulevat ne sitten oppositiosta, hallituksesta tai muualta.

– Nyt tällä yhteiskunnalla ja maalla ei ole varaa enää sanoa ei kaikelle, vaan nyt pitäisi mieluumminkin sanoa, että me tarvitsemme toimia sekä että eikä joko tai, Heinonen sanoo.

– Se, että syntyisikö jokin tällainen ylivaalikautinen yhteinen talouspolitiikan konsensus, on minun mielestäni mahdotonta. En usko, että sellaista voisi löytyä. Vasemmistopuolueilla, vihervasemmistolla on ihan erilainen ajattelu taloudesta, hän uskoo.

– Vaikka jaettaisiin yhteinen tavoite talouden tasapainottamisesta, siihen voi löytyä yhteinen ymmärrys. Mutta tapahtuuko se esimerkiksi veroja kiristämällä vai rakenteellisia uudistuksia tai säästöjä, jopa leikkauksia tekemällä? En näe mahdolliseksi sitä, että meillä löytyisi edes eduskuntapuolueiden kanssa siitä yhteisymmärrystä. Mutta se on jo hyvä yhteinen tavoite, jos siihen sitoudutaan, että talous laitetaan kuntoon ja tasapainoon.

Eli pikemminkin kuin tämä johtaisi parlamentaariseen työryhmään tai muuhun, näet, että tässä on enemmän kyse siitä, että kuunneltaisiin toinen toistensa hyviä kasvuideoita?

– Näin minä uskon, että se ehkä oli se (presidentin) viesti, että heti ei sanottaisi, että ei käy ja ei sovi, vaan oltaisiin avarakatseisia. Sen takiahan pääministeri Orpo laittoi Murron työryhmänkin liikkeelle ja sanoi, että tässä on tyhjä paperi, tehkää siihen.

HEINONEN toivoo, että puolueet sitoutuisivat velkaantumisen taittamiseen ja talouden kuntoon laittamiseen.

– Mutta se on varmasti hyvin vaikeata, että meillä löytyisi yhteinen käsitys siitä, miten verotyökalua, säästöjä tai rakenteellisia uudistuksia käytetään. Se on käytännössä mahdotonta. Niin kuin nyt on nähty, että demareille ei käy mikään säästötoimenpide. He ovat ampuneet kaikki alas yksitellen. Myös rakenteelliset uudistukset ensin kaikki moitittiin ja sen jälkeen ne hiljaa kuitenkin omassa vaihtoehtobudjetissa kuitattiin.

Heinonen lisää, että jos konsensus löytyisi, mitä puolueilla sitten enää tehtäisiin. Puolueilla pitää hänen mielestään olla omat arvot ja tavoitteet.

DEMOKRAATTI pyysi Heinosta nimeämään yhden hyvän kasvutoimen, jonka hän on nähnyt opposition tällä vaalikaudella esittävän.

– Ei sieltä ehkä ihan sellaisia omia uusia ole tullut, hän väittää.

Keskustalla on Heinosen mielestä ollut vähän enemmän yritystä asiassa.

– Minun mielestä sekin on jo hyvä, että keskustasta ei kaikkia ole alas ammuttu. Se on ensimmäinen hyvä askel siihen suuntaan, että uskalletaan näitä ratkaisuja tehdä.

Opposition esityksiä on Heinosen mukaan myös leimannut vähän se, että niissä on voinut olla ihan hyviä juttuja, mutta kokonaisuus on unohtunut.

– Pisteet annan keskustalle siitä, että he ovat olleet valmiita tukemaan muka omina ideoina hallituksen jo toimeen- ja liikkeellepanemia esityksiä.

RYHMÄJOHTAJA Jani Mäkelä muistuttaa, että vasta äskettäin keskusteltiin opposition kanssa heidän vaihtoehtobudjeteistaan.

– Mutta ei niistä kyllä mitään kasvutoimia tullut. Päinvastoin, keskustelu keskittyi siihen, että oppositio syytti, ettei hallitus toimi oikein. Kun takki on noin tyhjä eikä ole mitään mitä esittää, näen vähän vaikeana keskusteluun lähtemisen tuolta pohjalta.

Perussuomalaisten valtiovarainvaliokunnan vastaava Ville Vähämäki vaikutti tuolloin kuitenkin olevan varovasti vähän eri linjoilla, kun salissa puhuttiin valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä. Hän oli kiinnostunut opposition kasvuideoista ja totesi, että vaihtoehdoissa on ajatuksia, joita pitäisi analysoida.

– Olemme valmiita neuvottelemaan kasvupaketista. Haastan myös oppositiota luomaan omaa vaihtoehtoa talouskasvun edellytysten luomiseksi. Vaihtoehtobudjeteista löytyi jo jotain ehdotuksia kaikilta puolueilta. Näitä totta kai analysoidaan, mutta lisää kaivataan, Vähämäki lausui joulukuun 16. päivänä eduskunnassa.

– Totta kai ideat on aina tervetulleita ja niitä saa esittää, mutta paraneeko asia sillä, että perustetaan komitea, työryhmä tai parlamentaarinen elin niitä miettimään, Jani Mäkelä arvelee.

– Yleensä näillä parlamentaarisille elimillä on enemmänkin pointti se, että oppositiossa olevat puolueet haluavat päästä vaikuttamaan asioihin ja kuvittelevat sen parlamentaarisen työn kautta saavansa vaikutusvaltaa, vaikka ei olisi hallitusvastuuta. Se on monesti enemmän siinä taka-ajatuksena. Mutta tällainen ideoiden kuuntelu taas sitten opposition suunnalta, totta kai kyllähän niitä kuunnellaan, Jani Mäkelä sanoo.

MÄKELÄ PITÄÄ ymmärrettävänä, että monet presidentit peräänkuuluttavat talouden ylivaalikautisia yhteisnäkemyksiä. Presidentin toimikausi on pidempi kuin eduskunnalla.

– Ehkä siinä tulee tietty turhautuminen, kun näkee saman syklin pyörivän, että hallitus laittaa taloutta edes vähän kuntoon, sitten se hallitus joutuu kamalaan epäsuosioon. Opposition voimat, jotka räkyttivät vierestä, pääsevät valtaan. Sen jälkeen ne pistää talouden taas kuralle ja tulee uusi hallitus, joka ryhtyy pistämään taloutta kuntoon, joutuu karmeaan epäsuosioon ja nähtäväksi jää mitä siitä seuraa. Kyllä tällaisen noidankehän katseleminen, jossa häviäjä on Suomi, varmaan turhauttaa. En yhtään ihmettele.

Voiko tuosta nyt lukea, että itse toivoisit jonkinlaista jatkumoa, mutta et pidä sitä realistisena?

– Se vaatisi aika suuren muutoksen tässä suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa, kun poliittinen keskustelu on pikavoittojen hakemista ja vääristelemistä. Oppositiopuolueet sanovat monesti, että hallitus ei tee mitään hyvää ja hallitus tekee asioita lähinnä ilkeyttään, vaikka sitä ei kehdata ihan tuolla termillä sanoa mutta kuitenkin tarkoitetaan. Keskustelu johtaa siihen, että kierre aina vain jatkuu ja syvenee.

Näyttääkin siltä, että turvallisuuspolitiikassa pystytään toimimaan yhdessä, mutta talouskysymyksissä ei.

– Turvallisuuspolitiikassa on ollut Suomessa aika voimakas konsensus ja se on enemmän eksistentiaalinen kysymys. Jos Suomi olisi turvallisuuspoliittisesti heikko sisäisesti, naapuri hyödyntäisi sen varsin nopeasti ainakin jollakin tavalla, Mäkelä näkee.

Presidentti antoi kuitenkin ymmärtää, että sisäpoliittisella yhtenäisyydellä ja turvallisuuspolitiikalla on vaikutusta toisiinsa.

– Kyllä jos sisäpolitiikassa tapahtuu hirveän voimakasta polarisaatiota ja mennään tosi erilleen toisistaan, kyllä se jollakin aikavälillä väistämättä heijastuu myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, mikä on erittäin epätoivottava kehitys, Jani Mäkelä sanoo.