VALIKKO

Kihelmöivä vaali-ilta edessä: SDP ja kokoomus kamppailevat ykkössijasta – seuraa ainakin tätä laskennan aikana

SDP lähtee vaali-iltaan pitkästä aikaa gallupkärjessä. Näin ei ole tapahtunut aiemmin ainakaan 2010- ja 2020-luvuilla.

Vaaliviikon viimeisimpien kannatusmittausten mukaan alue- ja kuntavaalien voitosta kamppailevat SDP ja kokoomus ja nimenomaan tässä järjestyksessä.

Viimeisin gallup saatiin torstaina Yleltä. Siinä SDP piti kuntavaalien kärkipaikkaa hiuksenhienolla erolla kokoomukseen lukemin 20,8 % – 20,7 %. Aluevaalien osalta ero oli niin ikään marginaalinen luvuin 21,3 % – 21,0 %.

Helsingin Sanomien tiistaisessa gallupissa SDP johto kokoomukseen oli selvästi suurempi. Kuntavaaleissa luvut olivat SDP:n eduksi 22,3 % – 20,1 % ja aluevaaleissa 23,3 % – 18,9 %.

Mittausten erot olivat siis suhteellisen suuret. Ero voi selittyä esimerkiksi mittausajalla. Ylen kysely tehtiin kuukauden aikana 10.3.-7.4. ja HS:n kysely kahden viikon aikana 25.3-4.4.

Helsingin Sanomien kyselyssä, jossa SDP johtaa selvemmin, oli siis uudempaa tietoa kannatuksesta.

Tulkintojen tekeminen ei ole silti suoraviivaista.

JOTAIN uskallamme silti sanoa aiempien vaalien perusteella.

Huomioin tässä kyselyjen neljän suurimman puolueen tilanteen.

Kun vaalien ensimmäiset ennakkoäänet saadaan julki noin iltakahdeksan aikaan, ainakin SDP toivoo puolueen etumatkan olevan kohtalaisen suuri.

Viime kuntavaaleissa SDP sai ennakkoäänistä 18,4 % ja lopullinen tulos oli 17,7 %. Viime aluevaaleissa puolue sai ennakkoäänistä 20,9 % ja lopullisista äänistä 19,3 %. SDP siis menettää karkeasti 0,5-1,5 prosenttiyksikköä varsinaisena vaalipäivänä.

Kokoomus taas sai viime kuntavaalien ennakkoäänistä 21,0 % ja lopullisista 21,4 %. Aluevaaleissa luvut menivät 21,5 % ja 21,6 %. Kokoomus nostaa siis suosiotaan jonkin verran varsinaisen vaalipäivän äänillä.

Kärkikaksikon takana viime kunta- ja aluevaalien kolmonen keskusta tapaa olla ennakkoäänten jälkeen lähempänä kärkeä kuin ääntenlaskun loputtua. Kuntavaaleissa keskusta putosi ennakkoäänten 16,9 %:sta lopulliseen 14,9 % tulokseen. Aluevaaleissa laskua tuli 20,4 %:sta 19,2 %:iin.

Perussuomalaiset puolestaan nousevat tyypillisesti vaalipäivänä. Kuntavaaleissa 2021 se sai ennakkoäänistä 13,5 % mutta nappasi lopulta 14,5 % tuloksen. Aluevaaleissa 2022 trendi toistui 9,8 % ennakkoäänillä ja 11,1 % vaalituloksella.

Jotensakin tämän verran uskaltaa siis sanoa.

Jos kokoomus on alle prosenttiyksikön päässä SDP:stä ennakkoäänten jälkeen, puolue voi vielä toivoa voittoa. Jos taas SDP pääsee kahden prosenttiyksikön karkumatkalle, unelma roihahtaa Hakaniemessä ja Helsingin ydinkeskustan vaalivalvojaisissa.

AVAINSANAT

Hallitus kaivoi taskustaan hokkuspokkusmiljardin – talouspoliittinen jääräpäisyys rapauttaa suomalaisten peruspalveluja

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) ja pääministeri Petteri Orpo (kok.) Valtioneuvoston linnan tiedotustilassa Helsingissä 23. huhtikuuta.

Hallitus teki puoliväliriihessä veropoliittisen täyskäännöksen, ja hylkää tavoitteensa velkaantumisen taittamisesta. Silti hallitus uskottelee jääräpäisesti, ettei se peräänny vaan etenee yhä – joskin vastakkaiseen suuntaan kuin ennen.

Petteri Orpon (kok.) hallitus kääntää Suomea kokoomuksen ja elinkeinoelämän pitkään toivomalle linjalle, jossa yhteisöveroa alennetaan ja ylimpien tuloluokkien veromarginaalia lasketaan useammalla prosenttiyksiköllä.

Varakkaita suosivat muutokset saivat rinnalleen pieni- ja keskituloisille suunnatun veroalen. Paljon muutakin tapahtui.

Hämmentävin käänne myöhään keskiviikkona järjestetyssä riihen tiedotustilaisuudessa liittyi hallituksen omaan tarinaan. Orpon hallitus on ennen muuta luvannut ”lopettaa velaksi elämisen”.

.

HALLITUKSEN viimeinen suuri finanssipoliittinen tavoite, josta sota ja Donald Trump eivät vielä olleet tehneet selvää, oli velkasuhteen vakauttaminen hallituskauden loppuun mennessä.

Se osoittautui valtiovarainministeriön ennusteiden valossa saavuttamattomaksi unelmaksi. Mutta hallitus ei ole tätä valmis myöntämään.

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) toisti tiedotustilaisuudessa useampaan kertaan, että vakauttamistavoitteesta pidetään kiinni. Purran mukaan hallitus on yhä valmis myös lisäsäästöihin sen saavuttamiseksi, mikäli tarvetta ilmenee.

Käytännössä tavoite on ilman maailmantalouteen liittyviä ihmeitä niin lujasti kivillä, että hallitus kertoi eilen turvautuvansa Valtion eläkerahastolta siirrettävään miljardin “siltarahoitukseen”.

Näin saadaan aikaan vaikutelma velkasuhteen kasvun hetkellisestä pysähtymisestä hallituskauden lopulla.

Velkasuhteen kasvu ei ole ministeriön ennusteessa kertaakaan pysähtynyt.

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen avasi asiaa myöhään eilen medialle ja totesi, että velkasuhteen kasvu ei ole ministeriön ennusteessa kertaakaan pysähtynyt.

Pysähtyminen tapahtuu vain hallituksen skenaariossa, niin kutsutussa tavoiteurassa ja perustuu jo mainittuun siltarahoitukseen. Tämän hokkuspokkusmiljardin ansiosta bkt:n velkasuhde ei näyttäisi kasvavan vuonna 2027 edellisvuodesta.

Velkasuhteen vakauttamiseen tarvitaan siis silmänkääntötemppu.

MIKSI vakauttamisesta on tullut Orpon hallitukselle niin tärkeä, että kikkailusta sen ympärillä tulee mieleen entisen itänaapurin utopistiset, paperilla toteutuneet tuotantotavoitteet?

Koska finanssipoliittisista tavoitteista ei ole muuta jäljellä. Hallitusohjelman yhden prosentin alijäämätavoitteesta luovuttiin viime vuonna, täysin ymmärrettävästi.

Vakauttamisesta ei päästetä irti, koska kokoomus voitti eduskuntavaalit lupaamalla katkaista Suomen velkaantumiskierteen. Nyt se on löytänyt itsensä tikkejä vaativan haavan ääreltä taskussaan käytettyjä laastareita.

Kyse on poliittisesta jääräpäisyydestä, jossa takerrutaan menetettyyn unelmaan.

JÄÄRÄPÄISYYDESTÄ maksetaan kovaa hintaa hiljattain aloittaneilla hyvinvointialueilla, joiden alijäämätavoitteet on sidottu raiteiltaan suistuneeseen finanssipolitiikkaan.

Alueet ovat karsineet palveluita ja irtisanoneet jo valmiiksi alimitoitettua henkilöstöään, koska alijäämien pitää olla katettuina vuoden 2026 loppuun mennessä.

Lisäaikaa ovat vaatineet poliitikot ja sitä ovat suositelleet asiantuntijat, muun muassa talouspolitiikan arviointineuvosto. Moni hyvinvointialue pääsisi lisäajan myötä taloudellisesti jaloilleen alkuvaikeuksien jälkeen.

Hallituksen finanssipolitiikka, jossa velkaantumisen on tosiasioiden vastaisesti vakauduttava, rapauttaa suomalaisten peruspalveluja. Uskottavinta olisi tunnustaa tappio ja todeta sen johtuvan olosuhteista, joiden haastavuus on kaikille selvää.

Taustalla on myös suomalainen tapa keskustella talouspolitiikasta.

Hallitukset joutuvat vuorollaan vastaamaan oppositiolle ja medialle höttöisistä laskelmistaan, joiden väitetään johtavan meidät Albanian tielle tai lopulliseen tuhoutumiseen.

Milloin puheena on holtittomaksi väitetty velkaantuminen, milloin suomalaisten hyvinvoinnin lopettavat leikkaukset. Retoriikka on jyrkkää ja tuo mieleen nollasummapelin.

KOVIMPANA talouskeskustelijana on viime ajat häärinyt nykyinen päähallituspuolue kokoomus.

Kokoomus on aiheuttanut omilla talouskurisaarnoillaan tilanteen, jossa se ei voi uskottavasti perääntyä mahdottomaksi osoittautuneista tavoitteistaan. Tappiota ei voi myöntää, vaikka syyt olisivat ymmärrettävät.

Tulee mieleen puuroonsa päälle erehdyksessä suolaa laittanut mies, jonka on pakko syödä annos silmää räpäyttämättä.

Aikuisten ihmisten maailmassa asiat voisi hoitaa myös vähemmän yksinäisesti. Esimerkiksi sopimalla talouden tasapainottamisesta yhdessä ylivaalikautisesti, kuten Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn alkuviikosta ehdotti.

AVAINSANAT

Suomalaiset syövät pääsiäisenä yli miljoona kiloa lammasta – tästä se johtuu

Suomalaiset syövät pääsiäisenä valtavat määrät lammasta. Harva muistaa, miten juuri tämä liha valikoitui pääsiäispyhien ruuaksi – ja miten suuri osa tuontilampaista teurastetaan uskonnollisen rituaalin karulla tekniikalla.

Hiljaisella viikolla, pääsiäisen edellä Suomessa myydään puolet koko vuoden lampaanlihamyynnistä.

Kun uuhta, pässiä ja vuonaa päätyy lautasille henkeä kohden noin 500 grammaa vuodessa, on pääsiäisen ruokapöytien osuus tästä yhteensä runsaat miljoona kiloa.

Mikä selittää muutamaan päivään tiivistyvän massiivisen lihan kulutuksen?

Vaikka harvempi lammasta valmistava kokki ajattelisi pääsiäisateriaansa uskonnollisena, ovat pääsiäisen lammassyömingit osa kristillistä kulttuurihistoriaa.

Lähtökohtaisesti on hyvä huomata, että lampaat ja paimentaminen asuvat syvällä läntisessä kulttuurissa. Piispoilla on paimensauvat ja pastori tarkoittaa kirjaimellisesti paimenta.

Kristityt ovat lampaita, mutta pääsiäisen päähenkilö Jeesus on hieman hämmentävästi paitsi paimen myös uhrattava karitsa.

LAMPAAN matka suomalaiseen pääsiäispöytään alkaa kaukaa, tuhansia vuosia vanhasta juutalaisesta perinteestä.

Suomen sana pääsiäinen on Agricolan keksintöä ja viittaa paastosta pääsemiseen. Juhlan alkuperäinen nimi, heprean kielen pesah viittaa ohi kulkemiseen. Sana on peräisin juutalaisen Tooran (Vanhan testamentin Mooseksen kirjojen) kertomuksesta, jossa Jumala suostuttelee Egyptin faaraon vapauttamaan juutalaiset orjansa.

Lampaat ja paimentaminen asuvat syvällä läntisessä kulttuurissa.

Suostuttelun keinoina Jumala käyttää vitsauksia, joista viimeisin on egyptiläisten esikoispoikia surmaavan enkelin lähettäminen.

Esikoisten surmaaminen taivuttaa faaraon vapauttamaan juutalaiset. Sitä ennen juutalaiset ovat suojanneet omat lapsensa enkeliltä sivelemällä ovenpielensä karitsan (lammas mainittu) verellä. Enkeli on ohittanut (pesah) verellä merkityt talot ja säästänyt niiden asukkaat.

Temppeliajan juutalaisuudessa lampaita uhrattiin pääsiäisenä kiitokseksi Egyptin orjuuden päättymisestä. Jumalalle uhratun karitsan tuli Tooran mukaan olla virheetön ja suostua mukisematta kohtaloonsa. Uhratun eläimen liha syötiin.

Kun roomalaiset tuhosivat viimeisimmän Jerusalemin temppelin noin 70-luvulla (jaa), pääsiäisperinne irtautui temppelikultista ja alkoi saada nykyistä asuaan.

Juutalaiseen pääsiäisateriaan kuuluu muun muassa tyhjän paikan kattaminen ruokapöytään ja ulko-oven jättäminen raolleen siltä varalta, että paikalle osuisi nälkäinen vieras. Toisten ihmisten kohtaaminen silmien tasalta on vapautetuksi tulemisesta johtuva uskonnollinen velvollisuus.

Muukalaista tulee kestitä, olivathan Egyptistä vapautuneet orjat itsekin muukalaisia.

MISTÄ yli miljoona kiloa lihaa on peräisin? Hiljaisen viikon myynti vastaa suomalaisen lampaanlihan koko vuosittaista tuotantoa, joten on selvää, että iso osa pääsiäispöytien lihasta on tuotettu ulkomailla.

Kauppojen tiskeissä on lammasta muun muassa Uudesta-Seelannista, joka on yksi maailman suurimmista lampaanlihan viejämaista.

Uudessa-Seelannissa teurastetaan yli 20 miljoonaa lammasta vuodessa. Koska osa lihasta myydään Lähi-idän ja Aasian suuriin muslimimaihin, kaikki Uuden-Seelannin lampaat teurastetaan varmuuden vuoksi islamilaisten ruokasäädösten mukaisesti. Myös teurastajat ovat uskonnollisista syistä pääosin muslimeja.

Kaikki Uuden-Seelannin lampaat teurastetaan varmuuden vuoksi islamilaisten ruokasäädösten mukaisesti.

Lampaan pää käännetään halal-teurastuksessa Mekkaa kohti, eläin tainnutetaan sähköllä ja sen kaulavaltimo viilletään auki.

Halal-teurastuksen juuret ovat juutalaisissa ruokasäädöksissä. Lampaan kaula katkaistaan myös kosher-teurastuksessa. Koska eläin kuolee verenhukkaan, rituaali toteuttaa Tooran verensyöntikieltoa. Taustalla on muinainen uskomus vereen sisältyvästä sielusta.

Kristinusko omaksui juutalaisuudesta vereen liittyvän mystiikan ja toi siihen omat lisänsä, kuten viimeisellä aterialla asetettavan ehtoollisen ja Kristuksen verta symboloivan viinin.

Ei ole sattumaa, että ristiinnaulittua Jeesusta kutsutaan Jumalan karitsaksi. Ilmaisu viittaa temppelin pääsiäisrituaaliin ja pitää sisällään ajatuksen virheettömästä (synnittömästä) uhrista, joka suostuu kohtaloonsa, kristillisen pääsiäisen tapauksessa ristiinnaulitsemiseen, vastaan panematta.

Kristinusko peri myös pääsiäisen ytimessä olevan juutalaisen vapauskertomuksen ja muunsi Egyptin orjuuden kuoleman ja synnin orjuudeksi, josta ylösnoussut Kristus ihmiskunnan vapauttaa.

Pääsiäislampaan syömisen arvellaan yleistyneen Euroopassa 600-luvulta alkaen. Eläinten kärsimys on jäänyt lihantäyteisissä pääsiäisperinteissä sivurooliin.

MAAILMASSA on nykyisin noin 1,2 miljardia lammasta, joiden elämänkaari syntymästä kuolemaan on ihmisten sääntelemä. Eläimet ovat osa globaalia teollisuutta, joka kohtelee niitä välineinä villan- ja ruuantuotannossa.

Emme ehkä puhu yhtä paljon tappamisesta ja verestä kuin muinaiset paimentolaisuskontojen edustajat, mutta jos Suomessa syödään pääsiäisen alla miljoona kiloa lammasta ja yhdestä lampaasta saa lihaa noin 15 kiloa, karitsoista huomattavasti vähemmän, jokainen ymmärtää millaiset teurastukset pääsiäisen viettoa edeltävät.

Toisaalta eläimet vanhassa maatalousyhteiskunnassa ja eläimet teollisesti tuotettujen elintarvikkeiden raaka-aineina ovat kaksi eri asiaa.

Vanhastaan omat eläimet tunnettiin nimeltä ja surmattiin tarpeeseen. Korvaavia proteiininlähteitä ei useinkaan ollut tai niitä ei tunnettu.

Nykyinen tuotantotapa poistaa henkilökohtaisuuden ja kadottaa kärsimyksen näkyvistä. Liha ilmaantuu kauppoihin hygieenisissä muovipakkauksissa, surmaamista ei tarvitse ajatella.

HISTORIOITSIJA Yuval Noah Harari on huomauttanut, että lajien yksipuolistumisen ja eläinten massamaisen kärsimyksen alkupisteenä voidaan pitää hetkeä, jolloin metsästys-keräily vaihtui maatalouteen noin 10 000 vuotta sitten.

Juutalaiskristillisessä traditiossa eläimet on hahmotettu alemmiksi, ihmisten vallan alle kuuluviksi luontokappaleiksi. Keskiajalla suositussa aristoteelisen filosofian perinteessä eläimiä pidettiin järjettöminä olentoina, joilta uupuvat ihmissielun ylimmät osat.

Tästä katsantokannasta nähtynä eläimiä on kohdeltu kyvyttöminä samanlaiseen kärsimykseen kuin ihmiset. Järjettömien eläinten ei ole uskottu ymmärtävän omaa tai toistensa kärsimystä.

Tieteessä ajatus eläinten “järjettömyydestä” on tullut haastetuksi. Suurten apinoiden lisäksi muun muassa korpeilla on havaittu viitteitä mielen teoriasta, kyvystä ymmärtää, että muilla yksilöillä on oma tietoisuutensa ja omat tuntemuksensa.

KUN historialliset tavat ymmärtää ihmisten ja eläinten erilaisuus ovat osoittautuneet väärinkäsityksiksi, tuotantoeläinten kohtelusta on tullut ajankohtainen poliittinen kysymys.

Muun muassa Suomessa on tehty aloitteita eläinten oikeuksien kirjaamisesta perustuslakiin. Käytännössä kyse on lajinomaisen käyttäytymisen, hyvän elämän, ymmärtämisestä eläimille kuuluvana.

Myös eläinten oikeus vapauteen on ollut jo pidempään mukana keskustelussa. On toinen asia, mitä se voisi käytännössä tarkoittaa.

Vapauskäsityksemme juurena oleva juutalaiskristillinen perinne on ylläpitänyt eläinten ja luonnon välineellistä kohtelua. Tosin traditiosta löytyy jälkiä myös tasa-arvoisemmasta luontosuhteesta, joka ei korosta ihmisen ylemmyyttä.

Pääsiäisen vapauskertomuksen on muun muassa tulkittu koskevan koko luomakuntaa.

Ajatuksen toteuttamisen voi aloittaa esimerkiksi pohtimalla niukempien aikakausien elintapoja ja arjen ja juhlan eroa. Jos lihaa syödään, onko sitä saatava joka päivä tai edes joka viikko?

AVAINSANAT

Seuraavat pari viikkoa paljastavat, jatkavatko Orpo ja Purra teeskentelyä ja todellisuuden kieltämistä

Riikka Purra (ps.) syytti vaalien jälkeen SDP:tä vilunkipelistä ja Petteri Orpo (kok.) tulkitsi äänestäjien antaneen alue- ja kuntavaaleissa valtakirjan hallituspolitiikan jatkamiselle.

Rahaministerin oma puolue otti molemmissa vaaleissa kuokkaan oikein kunnolla. Pääministerin puolue hävisi aluevaaleissa ja menetti suurimman kuntapuolueen paikan demareille.

Kokonaisuutena hallituspuolueet menettivät rutkasti kannatusta ja satamäärin paikkoja valtuustoissa.

Kaksikon puheet kielivät joko teeskentelystä tai sokeudesta ympäröivälle maailmalle. Kumpikin vaihtoehto on huono.

Jonkinlaista sooloilua ei voi poissulkea.

TULEVAT viikot kertovat paljon hallituksen jatkosta.

En ennakoi hallituksen kaatumista mutta vaikeuksia voi olla muunkinlaisia.

Ensi viikolla käytävän puoliväliriihen valmistelut ovat jo pitkällä ja paljon mahdollista on, ettei vaalitulos kauheasti vaikuta sen päätöksiin. Jonkinlaista sooloilua ei voi silti poissulkea.

Perussuomalaisten romahdus on tosiasia, jolta Purran ja sitä myötä myös Orpon on koko ajan vaikeampi sulkea silmiään. Kannatus ei pudonnut siksi, että SDP harrasti vilunkia vaan siksi, ettei perussuomalaisten tekemä ja tukema politiikka saanut vaaleissa kannatusta.

Orpo pystyy esiintymään polleasti, koska kokoomuksen vaalitulos on jotensakin siedettävä. Sen väittäminen, että tulos kertoisi kansan tyytyväisyydestä hallituspolitiikkaan, on silti jonkun sortin Euroopan ennätys todellisuuden kieltämisessä.

Kyselyissä ilmenevää käsitystä kokoomuksen ylimielisyydestä ei ehkä kannattaisi alleviivata aivan noin räikeästi, kun jopa Espoon umpikokoomuslaisessa Westendissä kuusi kansalaista päätyi äänestämään ihan oikeita kommunisteja.

Perussuomalaisten housut voivat kastua.

KOHUTTU Kela-päätöskin on yhdenlainen testi, jolla kokoomuksen ja perussuomalaisten yksituumaisuutta seuraavaksi mitataan.

Sinänsä tavanomaisesta nimitysprosessista on tullut kokoaan suurempi sotku ja päätöksen lykkääminen vaalien yli perussuomalaisten ennakoituakin vakavamman vaalitappion jälkeiseen aikaan asettaa puolueen hankalaan rakoon.

Töitä hakevan työministeri Arto Satosen (kok.) tueksi meneminen tulkitaan kokoomuksen nöyristelyksi ja Satosen sivuuttaminen taas hallitusyhteistyön horjuttamiseksi.

Painetta itsenäisen mielipiteen esittämiselle ainakin on murskatappion jälkeen.

Satonen itse teki tilanteesta kiusallisen vasemmalla kädellä tehdyllä hakemuksellaan, joka päätyi julkisuuteen. Satosen varsinaista pätevyyttä arvioi Kelan hallitus, joka äänesti Satosen kumoon äänin 1-8 Heli Backmanin hyväksi.

Sen luulisi panevan kotiinpäinvedolle rajat. Mutta kuten monesti on nähty, politiikka on mahdollisuuksien taidetta.

Kokoomus voi selvitä kuiville, mutta perussuomalaisten housut voivat kastua.

AVAINSANAT

SDP iski viimein myös suurissa kaupungeissa – protestivaalit luovat herkullisen näkymän eduskuntavaaleihin

SDP on kaksien vaalien ykkönen tavalla, joka ylitti optimistisimmatkin odotukset.

Ylen viimeisin gallup vain pari päivää ennen vaaleja ennakoi alue- ja kuntavaaleihin SDP:n ja kokoomuksen välistä trilleriä, mutta kun sunnuntaina ensimmäiset tulokset lyötiin ruutuun iltakahdeksalta, alkoi SDP:n voitto näyttää jo todennäköiseltä.

Viimeksi SDP oli kuntavaalien ykkönen yli 20 vuotta sitten vuonna 2004. Kokoomuksen lähes lyömättömänä pidetty asema maan suurimpana kuntapuolueena ehti jatkua neljien kuntavaalien ajan.

SDP teki edellisissä kuntavaaleissa 2021 historiansa huonoimman kuntavaalituloksen. Voiton jyrkkyys suhteutuu siis myös viime kerran tappioon, mutta samalla voitto palauttaa SDP:n kuntavaalikannatuksen lähelle 2000-luvun alun ja Paavo Lipposen ajan lukuja.

SDP:n tulevaisuuden kannalta merkittävää on valtava eteneminen maan suurimmissa kaupungeissa. Muun muassa Helsingissä, Tampereella, Espoossa, Vantaalla, Oulussa ja Turussa puolue eteni ryminällä, vaikkei aivan onnistunutkaan nousemaan pääkaupungin suurimmaksi puolueeksi. Eveliina Heinäluoma on kuitenkin kuntavaalien ääniharava.

Ykkössija Tampereella ja Turussa taas tietänee pormestarin paikkaa Ilmari Nurmiselle ja Piia Elolle. Viimeksi SDP voitti Turussa vuonna 1992. Viimeksi SDP hävisi Tampereella katkerasti kokoomukselle vain kourallisella ääniä.

Punainen puhuri jylläsi lavealla rintamalla monenkokoisissa kaupungeissa ja kunnissa.

SDP:N menestys asettaa joitakin taustaoletuksiakin uuteen asentoon.

Vaikka tuplavaalien äänestysprosentti jäi sekä kunta- että aluevaalien osalta matalaksi, SDP kykeni nousemaan voittoon. Muitakin kuin kokoomuksen hyväosaisia äänestäjiä oli siis liikkeellä, vaikka presidentinvaalien tai edes eduskuntavaalien massoja ei liikuteltukaan. Monet vaihtoivat puoluekantaansa.

Edes SDP:n ehdokasmäärän lasku ei ollut kynnyskysymys. Pelätty pudotus näyttää korvautuneen ehdokkaiden laadulla. Punainen puhuri jylläsi lavealla rintamalla monenkokoisissa kaupungeissa ja kunnissa. Luottamusta riitti.

Aluevaalien ykkössija kruunaa SDP:n jättipotin. Vaalien alla sopivasti käyty keskustelu pimitetyistä sote-säästöistä tuli SDP:n näkökulmasta kuin tilauksesta ja tässä kokoomuspomo-pääministeri Petteri Orpo saa katsoa peiliin lörppösuisilla puheillaan.

SDP:n puheenjohtajalle Antti Lindtmanille messevä tulos on varmasti huojentava.

MUUTENKIN on syytä päätellä, että kansa äänesti vaaleissa paitsi lähidemokratian merkiksi omista kunta- ja aluepäättäjistä myös Orpon hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan.

SDP:n lisäksi myös muita oppositiopuolueita kuului näiden vaalien voittajiin, mikä vahvistaa yleisen protestivaalin leimaa. Suurimmaksi syntiseksi päätyi tuloksen perusteella perussuomalaiset.

Pääministeripuolue kokoomukselle ykkössijan lipeäminen käsistä oli kenties odottamaton yllätys ainakin kuntavaaleissa, mutta kannatusprosentin kestäminen selvästi lievitti pettymyksen tunnetta.

SDP:n puheenjohtajalle Antti Lindtmanille messevä tulos on varmasti huojentava. Puolueen kehno menestys presidentinvaaleissa ja ennakoitua heikompi pärjääminen eurovaaleissa loi painetta, mutta nyt näkymä seuraaviin vaaleihin on herkullinen. Lindtman on sunnuntain jälkeen voittanut puheenjohtaja.

Kuntavaaleja on tapana katsoa myös lähtölaukauksena kahden vuoden päässä siintäviin eduskuntavaaleihin. Nyt SDP ei ole vain niiden vaalien haastaja vaan jopa suosikki. Asemaan kannattaa suhtautua asiaankuuluvalla riemulla mutta myös nöyryydellä.

AVAINSANAT

Äänestysprosentti saattaa laskea kuntavaaleissa – kuka hyötyy, kuka kärsii laiskasta kansalaisinnosta?

SDP kulkee kohti kunta- ja aluevaalien varsinaista vaalipäivää gallupsuosikkina, mutta matala äänestysprosentti voi uhata puolueen voittohaaveita.

Vaalien ennakkoäänestys päättyi tiistaina ja merkit viittaavat vahvasti siihen, että etenkään kuntavaaleissa äänestysprosentti ei olisi juurikaan nousemassa, päinvastoin se voi jopa hieman laskea, elleivät kansalaiset yllätä sunnuntaina.

Vertailu ei ole yksinkertaista mutta yritetään.

Näissä kuntavaaleissa äänesti ennakkoon 28,3 % äänioikeutetuista. Vuoden 2021 kuntavaaleissa ennakkoon äänesti peräti 33,1 % äänioikeutetuista, mutta tuolloin ennakkoäänestysaika oli poikkeuksellisen pitkä koronarajoitusten vuoksi.

Vuoden 2017 kuntavaaleissa ennakkoon äänesti 26,6 % äänioikeutetuista, eli pienempi osuus kuin tänä keväänä. Tämän jälkeen ennakkoon äänestäneitä on kuitenkin tavannut olla kaikissa vaaleissa enemmän kuin varsinaisena vaalipäivänä äänestäneitä. Poikkeuksen ovat tehneet vain vuoden 2019 eurovaalit.

Lähtökohtainen oletus voisi näissäkin vaaleissa olla, että ennakkoon äänestäneitä olisi ainakin hieman enemmän. Tämä voisi tietää kuntavaaleissa jopa äänestysprosentin laskua, sillä edellisissä kuntavaaleissa äänestysprosentti oli noin 55.

Kuntavaalien kanssa tällä kertaa samaan aikaan käytävissä aluevaaleissa äänestysprosentti saattaa sen sijaan nousta edellisten vaalien 47 prosentista, sillä ennakkoon äänesti 27 prosenttia äänioikeutetuista.

Miehet äänestävät naisia laiskemmin.

MYÖS tämän kevään vaaleissa miehet ovat toistaiseksi äänestäneet naisia laiskemmin. Eroa on ennakkoäänten jälkeen sekä kunta- että aluevaaleissa yli viisi prosenttiyksikköä naisten eduksi.

Marginaali on suurempi kuin edellisissä kunta- ja aluevaaleissa.

Etenkin perussuomalaisten näkökulmasta miesten matalat luvut ovat huolestuttavia.

Miesten matala äänestysinto on tyypillisesti myrkkyä perussuomalaisten kannatukselle, mutta nyt puoluetta rasittavat myös ehdokasmäärän romahdus ja hallitusvastuu kovia leikkauksia tehneen oikeistohallituksen rahaministeripuolueena.

Varsinainen vaalipäivä on kuitenkin käymättä. Miehet ovat lähes systemaattisesti naisia aktiivisempia vaalipäivänä vaaleista riippumatta, vaikka naiset kokonaisuutena ovat miehiä osallistuvampia. Tämä voi selittää maahanmuuttoon ja maanpuolustukseen panostavaa perussuomalaisten vaalikampanjaa.

Kyselyt eivät ennusta vaalitulosta.

HELSINGIN SANOMIEN eilen julkaistussa gallupissa SDP piti kärkipaikkaa sekä kunta- ja aluevaaleissa.

Kuntavaaleissa SDP:tä kannatti 22,3 prosenttia ja kokoomusta 20,1 prosenttia vastaajista. Aluevaaleissa ero oli vielä suurempi, sillä SDP:tä kannatti 23,3 % ja kokoomusta 18,9 % vastaajista.

SDP:n etumatka sekä kunta- että aluevaaleissa kasvoi hieman maaliskuun mittauksesta, mitä on pidetty hyvänä merkkinä puolueen sisällä. Toisaalta kokoomuksen tulos edellisissä kuntavaaleissa erosi selvästi vastaavasta HS:n gallupista vaalien alla.

Kyselyistä onkin aina syytä muistaa, etteivät ne ole ennusteita vaalituloksesta vaan mittauksia kyselyhetken kannatuksesta.

Olennaista on katsoa myös vastaajakuntaa. HS:n kyselyssä puoluekantansa kertoi kuntavaaleissa peräti 74 prosenttia vastaajista ja aluevaaleissakin 70 prosenttia.

Todellinen äänestysprosentti on selvästi alempi, joten kysymys kuuluu, ketkä jättävät äänestämättä.

Hesarin kyselyn tausta-aineiston mukaan varmimpia äänestäjiä ovat RKP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajat.

Gallupkärki SDP:n, kunta- ja aluevaalien hallitsevan voittajan kokoomuksen ja etenkin perussuomalaisten kannattajat ovat puolestaan epävarmempia äänestäjiä. Uutta on kokoomuksen kannattajien aiempia vaaleja alhaisempi äänestysvarmuus.

Vaalitutkimuksista taas tiedämme, että laiskimpia äänestäjiä ovat muun muassa matalasti koulutetut duunarit, nuoret ja maahanmuuttajat. Aktiivisimpia ovat korkeastikoulutetut ja varakkaat asiantuntijat.

Kaiken edellisen valossa kunta- ja aluevaalien voittokamppailusta tullee tiukempi kuin kyselyt antavat ymmärtää. Suurin puolue voi ratketa vasta ääntenlaskun kalkkiviivoilla.

AVAINSANAT