VALIKKO

He ovat vahvoilla Li Anderssonin seuraajiksi – näin vasemmistoliiton piiripomot vastasivat

Hanna Sarkkinen, Veronika Honkasalo ja Li Andersson eduskunnan kyselytunnilla 30. toukokuuta.

Kansanedustajat Minja Koskela ja Veronika Honkasalo keräsivät eniten mainintoja, kun Demokraatti selvitti vasemmistoliiton piiripuheenjohtajien näkemyksiä vahvoista ehdokkaista puolueen tulevaksi puheenjohtajaksi.

Kolmestatoista puheenjohtajasta yksitoista nosti varteenotettavana ehdokkaana esiin helsinkiläisen Koskelan ja kymmenen niin ikään Helsingistä eduskuntaan valitun, vasemmistoliiton 1. varapuheenjohtajan Honkasalon. Kolmanneksi eniten mainintoja, kuusi, keräsi oululainen kansanedustaja Hanna Sarkkinen.

Piirien puheenjohtajat eivät halunneet kertoa suosikkiaan tulevaksi puheenjohtajaksi, mutta suostuivat kommentoimaan ketkä ovat kisassa vahvoilla tai keiden nimi on noussut esiin aiheesta puhuttaessa.

Kansanedustajista Aino-Kaisa Pekonen ja Timo Furuholm mainittiin vahvoina niminä kaksi kertaa. Vasemmistoliiton varapuheenjohtajat Jouni Jussiniemi ja Minna Minkkinen mainittiin molemmat kerran, samoin kansanedustaja Mai Kivelä, eurovaaleissa ehdolla olleet Paco Diop ja Joona Mielonen sekä eduskuntaan varasijalta nouseva Pia Lohikoski.

Puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, EU-parlamenttiin nouseva Jussi Saramo mainittiin useamman kerran, mutta ei vahvaksi ehdokkaaksi listattuna, koska hän on itse ilmoittanut, ettei ole ehdolla. Osa piiripuheenjohtajista listasi Saramon siitä huolimatta.

Savo-Karjalan vasemmiston puheenjohtajan Juha Pitkäsen mukaan EU-vaalit laittoivat hänen harkintansa uusiksi.

– Kaksi suosikkiani on lähdössä Brysseliin. Miettiminen menee minulla vähän uusiin puihin. Olisin itse halunnut nähdä Merjan (Kyllönen) ja Jussin (Saramo) molemmat puheenjohtajakisassa. Tällä hetkellä minulla ei ole selkeätä suosikkia, Pitkänen kommentoi.

MERJA Kyllönen ja Jussi Saramo nousevat puheenjohtajan tehtävät jättävän Li Anderssonin vanavedessä Euroopan parlamenttiin. He ovat myös ilmoittaneet ottavansa paikat vastaan ja todenneet sen tarkoittavan sitä, että he eivät ole käytettävissä vasemmistoliiton puheenjohtajiksi.

– Veronika Honkasalo on varmaan lähdössä ja Minja Koskelaa olen huomannut aika monen olevan tukemassa. Siinä on kaksi erittäin todennäköistä, jotka lähtevät kisaan, Pitkänen kommentoi mahdollisia puheenjohtajaehdokkaita.

Myös Kainuun vasemmiston puheenjohtaja Jari Lindh mainitsee vahvoina niminä Honkasalon ja Koskelan.

– Sitten joku musta hevonen.

Lindh arvioi Honkasalon vahvimmaksi ehdokkaaksi.

Myös Pohjanmaan vasemmiston puheenjohtaja Noora Jussila mainitsee kannattaneensa puheenjohtajaksi Jussi Saramoa. Hän nousee monen piirin puheenjohtajan kanssa keskusteltaessa esiin mahdollisena vahvana Anderssonin seuraajana, mutta samalla tiedotetaan, että Saramo ei ole käytettävissä. Nyt kun tilanne vaalien myötä muuttui, Jussila ei vielä halua nimetä suosikkiaan mutta on valmis kertomaan vahvoilla olevia nimiä.

– Pekonen on yksi. Sitten Paco Diop ja Minja Koskela.

– Näkyviä, fiksuja ja karismaattisia ihmisiä mutta en halua vielä mennä asioiden edelle. Kyllähän siellä paljon muitakin on.

Varhaiskasvatuksen opettaja, varakaupunginvaltuutettu Diop oli Turusta ehdolla eurovaaleissa keräten noin 2 800 ääntä.

UUDENMAAN Vasemmistoliiton puheenjohtaja Jari Heiskanen sanoo nimiä mainitsematta, että eilisen eurovaalituloksen jälkeen hänellä on puheenjohtaja-asioiden osalta pelikirja auki.

– En pysty nimeämään omaa suosikkia tällä hetkellä, Heiskanen sanoo.

Heiskanen arvioi, että jokainen kansanedustaja harkitsee puheenjohtajuuden tavoittelua ja arvelee, että joku kansanedustajista valitaan. Hän pohtii, että Minja Koskela, Veronika Honkasalo ja Hanna Sarkkinen voisivat olla vahvoilla.

Varsinais-Suomen vasemmistoliiton puheenjohtaja Jari-Matti Välkkynen kuvaa kironneensa mielessään, kun Jussi Saramo on menossa europarlamenttiin. Saramo olisi ollut Välkkysen suosikki Anderssonin seuraajaksi. Nyt hyvää kandidaattia koetetaan löytää Varsinais-Suomesta. Yhtänä vahvoista nimistä Välkkynen nostaakin esiin kansanedustaja Timo Furuholmin.

Keski-Suomen vasemmiston puheenjohtaja Akseli Ekola olisi veikannut Jussi Saramoa uudeksi puheenjohtajaksi, jollei tämä lähtisi Brysseliin.

Ekola pohtii, miten Li Anderssonin henkilökohtainen kannatus on kannatellut vasemmistoliittoa. Nyt Ekola näkee mahdollisuuden tulleen nostaa puolueen kärkipaikoille uusia nimiä ja sitä kautta saada enemmän näkyviä ja suosittuja kasvoja esille.

– Siinä mielessä toivon, kun nyt aletaan miettiä puheenjohtajakisaa, että myös uusia nimiä lähtisi eduskuntaryhmästä tai esimerkiksi puolueen varapuheenjohtajistosta. HJe voisivat tuoda aitoa kisaa ja keskustelua, millaista linjaa ja henkilöä oikeastaan halutaan puoluejohtoon.

Kolmesta vahvasta nimestä Ekola nostaa edelleen esiin Saramon mutta myös Minja Koskelan ja Veronika Honkasalon.

Hän sanoo myös henkisesti toivovansa, että jompikumpi varapuheenjohtajista Jouni Jussinniemi tai
Minna Minkkinen tavoittelisi paikkaa.

– Esimerkiksi Jussinniemen näkisin hyväksi lisäksi kisaan, vaikka ei välttämättä valittaisi. Hän toisi hyvää draivia ja vähän erilaista kulmaa, Ekola sanoo.

– Varmasti tullaan paljon keskustelemaan siitä, halutaanko johtoon samantyylinen ihminen kuin Li vai jotain erilaista. Kyllähän sukupuolikysymyksin herättää paljon puoleen sisällä keskustelua, että pitäisikö olla mies tällä kertaa. Olisi hyvä, jos olisi monipuolisuutta ehdokasjoukossa, hän jatkaa.

DEMOKRAATTI on jo aiemmin kartoittanut, että kansanedustajat laajasti harkitsevat asettumista vasemmistoliiton puheenjohtajakisaan.

Kisasta voitaneen lukea pois vain meppipaikan varmistaneet Li Andersson, Merja Kyllönen, Jussi Saramo sekä kansanedustaja Anna Kontula, jonka tulevaisuuden suunnitelmat näyttävät olevan muualla kuin eduskunnassa. Tuoreeltaan kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen on kertonut Suomen Kuvalehdelle, ettei tavoittele puheenjohtajuutta. Sen sijaan hän kertoo harkitsevansa ryhmäjohtajan tehtävään pyrkimistä.

Käytännössä muut kansanedustajat eivät sulje pois puheenjohtajuuden tavoittelua. Ainoastaan Li Anderssonin tilalle eduskuntaan nousevaa Johannes Yrttiahoa Demokraatti ei ole tavoittanut kommenttia varten.

Merja Kyllösen tilalle eduskuntaan nouseva Jessi Jokelainen ja Jussi Saramon tilalle nousevat Pia Lohikoski kertovat, etteivät ole vielä puheenjohtajuuden tavoittelua pohtineet eivätkä he sen vuoksi myöskään sulje asiaa pois.

Veronika Honkasalo on vasemmistoliiton ensimmäinen varapuheenjohtaja.

Toinen varapuheenjohtaja on Jouni Jussinniemi ja kolmas Minna Minkkinen.

Minkkinen kertoo, ettei pyri puheenjohtajaksi eikä ole asiaa harkinnutkaan. Hän näkee, että puheenjohtajan on oltava kansanedustaja ja näin ollen leipätyön on oltava politiikassa. Hänellä ei vielä ole suosikkia puheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajana hän tuskin ottaa asiaan kantaakaan.

Myöskään Jussinniemi ei aio pyrkiä puheenjohtajaksi. Hänkin näkee, että uuden puheenjohtajan pitäisi olla kansanedustaja ja lähellä eduskuntaryhmää. Puolueen varapuheenjohtajana hän pidättäytyy kommentoimasta puheenjohtajasuosikkeja ja toteaa päätöksen olevan puoluevaltuuston.

Minkkinen sai eurovaaleissa noin 2 400 ääntä ja Jussinniemi noin 1 400 ääntä.

Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja valitaan loppusyksystä puoluevaltuustossa. Jos ehdokkaita on enemmän kuin yksi, järjestetään neuvoa-antava jäsenäänestys.

 

Nämä nimet piirijohtajat mainitsivat, kun heitä pyydettiin arvioimaan, mitkä nimet nousevat esiin tai olisivat vahvoilla vasemmistoliiton puheenjohtajiksi. Puheenjohtajat eivät siis tässä linjanneet omia suosikkejaan, vaan kyse oli nimenomaan vahvojen nimien esiinnostamisesta.

Helsingin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Katri Kangas:

– Veronika Honkasalo, Minja Koskela, Jouni Jussinniemi.

Uudenmaan Vasemmistoliiton puheenjohtaja Jari Heiskanen:

– Minja Koskela, Veronika Honkasalo, Hanna Sarkkinen.

Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton puheenjohtaja Jari-Matti Välkkynen:

– Veronika Honkasalo, Mai Kivelä, Timo Furuholm.

Hämeen vasemmistoliiton puheenjohtaja Sari Auvinen:

– Veronika Honkasalo, Aino-Kaisa Pekonen, Hanna Sarkkinen.

Kaakkois-Suomen vasemmistoliiton puheenjohtaja Arja Tauria-Huttunen:

– Minja Koskela, Veronika Honkasalo, Joona Mielonen.

Vasemmistoliiton Lapin piirin puheenjohtaja Juhani Hiltunen:

– Hanna Sarkkinen, Minna Minkkinen, Minja Koskela.

Keski-Suomen vasemmiston puheenjohtaja Akseli Ekola:

– Jussi Saramo, Minja Koskela, Veronika Honkasalo.

Kainuun vasemmiston puheenjohtaja Jari Lindh:

– Veronika Honkasalo ja Minja Koskela.

Satakunnan vasemmistoliiton puheenjohtaja Mikko Kaunisto:

– Jussi Saramo, Pia Lohikoski, Veronika Honkasalo, Hanna Sarkkinen.

Pohjanmaan vasemmiston puheenjohtaja Noora Jussila:

– Paco Diop, Minja Koskela, Aino-Kaisa Pekonen.

Pirkanmaan vasemmistoliiton puheenjohtaja Anna Jukantupa:

– Hanna Sarkkinen, Minja Koskela, Veronika Honkasalo.

Pohjois-Pohjanmaan vasemmiston puheenjohtaja Juha-Matti Mustonen:

– Hanna Sarkkinen, Minja Koskela, Timo Furuholm.

Savo-Karjalan vasemmiston puheenjohtaja Juha Pitkänen:

– Minja Koskinen, Veronika Honkasalo.

Artikkeliin lisätty kello 15.38 tieto Suomen Kuvalehdestä. Sen mukaan Aino-Kaisa Pekonen ei tavoittele vasemmistoliiton puheenjohtajuutta vaan harkitsee ryhmäpuheenjohtajan tehtävään pyrkimistä.

Lisätty Jouni Jussinniemen kommentit jutun loppuun kello 16.02.

AVAINSANAT

Evan kysely: Donald Trump vähentää suomalaisten uskoa Naton turvatakuisiin

Naton jäsenmaiden sotilaita yhteistoimintaharjoituksessa 2023.
  • Kotimaa
  • 29.04.2025
  • 7:02
  • (Päivitetty: 28.04. 16:58)

Suomalaisten luottamus sotilasliitto Naton turvatakuisiin on heikentynyt selvästi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin toisen kauden aikana, kertoo Elinkeinoelämän valtuuskunta Evan tuore arvo- ja asennetutkimus.

Vain kolmasosa vastaajista uskoo, että turvatakuut muodostavat niin vahvan pelotteen, ettei kukaan uskalla hyökätä jäsenmaata vastaan.

Syksyyn 2023 verrattuna usko turvatakuiden pelotevaikutukseen on pudonnut 21 prosenttiyksikköä.

Suomalaiset suhtautuvat tutkimuksen mukaan yhä myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen. Sitä kannattaa 66 prosenttia vastaajista.

Nato-myönteisyys on kuitenkin laskenut viidessä kuukaudessa viidellä prosenttiyksiköllä. Se on nyt alimmillaan sitten jäsenyyden hakemisen toukokuussa 2022.

Evan toimituspäällikkö Sami Metelinen arvioi, että muutosten taustalla on Yhdysvaltojen nykyinen linja.

-  Suomalaiset seuraavat ulkopolitiikkaa erittäin tiiviisti. Donald Trumpin puheet siitä, että riittävästi puolustukseensa rahaa käyttäviä Nato-maita ei välttämättä puolusteta, eivät ole jääneet suomalaisilta huomaamatta, Metelinen sanoi tiedotteessa.

SAMALLA näkemykset Yhdysvalloista ovat muuttuneet epäilevämmiksi. Vain 13 prosenttia suomalaisista arvioi Yhdysvaltojen toimivan maailmanpolitiikassa oikein ja ansaitsevan suomalaisten tuen.

Vastaavasti 29 prosenttia katsoi, että Suomen etu on tehdä Yhdysvaltojen kanssa mahdollisimman syvää yhteistyötä kaikissa asioissa. Tämä osuus on pienentynyt syksystä 2023 peräti 21 prosenttiyksikköä.

-  Trumpin kaudella suomalaisten ulkopoliittinen realismi on vahvistunut. Vaikka Yhdysvaltoja tarvitaan edelleen turvallisuuden takeena, suomalaisten odotukset ovat muuttuneet – kumppanuutta halutaan, mutta ei hinnalla millä hyvänsä, Metelinen totesi.

Taloustutkimuksen toteuttaman kyselyn tulokset perustuvat yli 2  000 ihmisen vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2-3 prosenttiyksikköä suuntaansa. Vastaukset kerättiin 12.-24. maaliskuuta.

AVAINSANAT

Mitä perussuomalaiset Yleisradiolta haluavat: lakkautusta, johdon puhdistusta vai ohjelmien vaihtoa mieluisampiin?

Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne vaatii Yleisradion johtoa vaihtoon, Yle-työryhmän jäsen Joakim Vigelius moittii Ylen tekemiä leikkauksia ja kansanedustaja Teemu Keskisarja haluaisi korvata Ylen ohjelmia someinfluesserien tuotannoilla. Mitä perussuomalaiset oikeasti Yleltä haluavat?

Perussuomalaisten, kokoomuksen ja KD:n nuorisojärjestöjen puheenjohtajat luovuttivat viime marraskuussa eduskunnalle 50 000 allekirjoitusta keränneen Yle kuriin nyt! -kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin, että yhtiön rahoituksesta leikataan entistä enemmän ja sen lakisääteiset tehtävät rajataan nykyistä tarkemmin.

Liikenne- ja viestintävaliokunta kuitenkin hylkäsi aloitteen yksimielisesti viitaten sekä hyviin hallintotapoihin että eduskuntaryhmien syksyllä 2024 hyväksymään parlamentaarisen sopuun, jonka päätöksellä Yleltä leikataan yhteensä 66 miljoonaa euroa vuoteen 2027 mennessä.

Jo tämän kevään yt-neuvotteluiden seurauksena Yleisradiossa päättyykin satoja erimuotoisia työsuhteita, ohjelmia ja toimituksia lakkautetaan ja tuotannot supistuvat kautta linjan.

TÄMÄKÄÄN ei kaikille perussuomalaisille riitä. Europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen on kertonut ajavansa koko Yleisradion lakkauttamista.

Kansanedustaja Teemu Keskisarja (ps.) esitti eduskunnassa viime torstaina, että lisäsäästöjä vaativasta kansalaisaloitteesta pitäisi edes äänestää. Keskisarja (s. 1971) vertasi paatoksellisessa puheessaan Yleisradiota ”minun lapsuudessani 1960-luvulla” esitetyn animaatiosarja Suursyömärin nimikkohahmoon.

Keskisarjan mukaan Yle ”on ahneimpia yleisradioyhtiöitä maailmassa, jonka propagandan pakkosyötöstä maksamisesta välttyy vain tulottomana”. Ylen ”suomalaisuusvihan, sateenkaaripropagandan ja rasismin vastustamiseen verhotun itseinhon” korvaajiksi Keskisarja esitti verkossa ja sosiaalisessa mediassa maksullista vaikuttajamainontaa tekeviä yksityistahoja, kuten oikeistosympatioistaan tunnettua Ivan Puopoloa.

Koska myös perussuomalaiset olivat mukana aloitteen yksimielisessä valiokuntahylkäyksessä, Keskisarja joutunee puolueessaan jonkinlaiseen puhutteluun.

Keskisarjan puheenvuoron kommentit olivat enimmäkseen niin absurdeja, että niitä on vaikea ottaa vakavasti – mutta juuri perussuomalaisten toimintatapaan on jo vuosia kuulunut mielikuvituksellistenkin väitteiden esittäminen Yleisradion organisaatiosta, päätöksenteosta, toiminnasta ja ohjelmista.

HETI KEVÄÄN VAALIEN jälkeen liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.). vaati puoluelehti Suomen Uutisissa hallinnonalalleen kuuluvalta Yleltä ”lisää leikkauksia, johtoa vaihtoon joka puolella ja kunnon tulosvastuuta: tulos tai ulos”.

Ranne myös kertoi, että kentällä kiertäessä ihmiset kyselevät aktiivisesti ”miksi et ole heittänyt pihalle Merjaa” (Ylen toimitusjohtaja Ylä-Anttilaa) sekä valitteli, ettei hänellä ole ministerinä valtaa puuttua Ylen sisäisiin asioihin.

Onko Ranteen ihanteena tai tavoitteena siis valtio, jossa suhdanteiden mukaan valituilla poliitikoilla olisi valta määrätä yksittäisen (media)yhtiön henkilöstö- ja sisältövalinnoista, jaella potkuja mielensä mukaan ja ylipäätään puuttua kaikkeen, mitä yhtiössä tehdään?

Ministeri ei voi olla tietämätön siitä, mitä hänen hallinnonalansa vastuu- ja valta-alueisiin kuuluu ja mitä ei.

SAMAAN AIKAAN perussuomalaisten edustaja parlamentaarisessa Yle-työryhmässä, kansanedustaja Joakim Vigelius näyttää kantavan huolta Yleisradion rivityöntekijöiden tilanteesta.

Kun Yle käynnisti maaliskuussa joukkoirtisanomisensa uutistoiminnasta, perussuomalaisia parlamentaarisessa Yle-työryhmässä edustava Vigelius paheksui säästöpäätöksiä väärin tehdyiksi ja vääriin ihmisiin osuviksi.

Hän sanoi tiedotteessaan epäilevänsä, että Ylen johto kohdisti irtisanomiset tarkoituksella ”suomalaisten tärkeinä pitämiin” sisältöihin, vastoin eduskunnan tahtoa.

KESKENÄÄN RISTIRIITAISET ulostulot ja vaatimukset ovat tahallista hämmentämistä, sanoo tutkija, tiedotusopin dosentti ja Ylen entinen hallituksen jäsen Heikki Hellman.

– Raflaavat lausunnot ovat julkisuuspolitiikkaa ja esiintymistä etenkin omille kannattajille, vaikka hyvin tiedetään, ettei näkemyksiä voi toteuttaa. Kaikilla puolueilla on alueita ja painopisteitä, joilla toimitaan samoin, mutta perussuomalaisille Yle on jatkuvien hyökkäysten kohde.

Hellman muistuttaa, että samalla kuin Suomessa kauhistellaan USA:n presidentin Donald Trumpin hallinnon suoraa puuttumista riippumattomaksi katsottuun viranomaistoimintaan, Ranne menee pidemmälle.

– Yleisradio on itsenäinen osakeyhtiö, jonka sisäiset asiat eivät kuulu eduskunnalle, saati yksittäiselle ministerille. Toki kansanedustajista koostuva hallintoneuvosto päättää yhtiön strategiasta, rahoituksesta ja asemasta, mutta sillä nimenomaan ei ole valtaa puuttua ohjelmapolitiikkaan, saati henkilövalintoihin. On aika ennenkuulumatonta, että demokraattisen maan ministeri harmittelee tällaista asiantilaa julkisesti.

Hellman arvioi, että osin kyse saattaa olla ”vaalikrapulasta”: rumasti hävittyjen alue- ja kuntavaalien jälkeen perussuomalaisissa halutaan kääntää huomio muualle ja miellyttää kannattajakuntaa.

YLEISRADIOSSA toimitusjohtajan nimittäminen ja erottaminen sekä muun johdon valinta kuuluu Ylen hallitukselle.

Poliittisista yrityksistä puuttua sisältöön ei ole ollut puutetta. Myös aiempina vuosikymmeninä poliitikot ovat pyrkineet vaikuttamaan suoraan sekä Ylen ohjelmiin että yksittäisiin tekijöihin.

1960-1970-luvulla Ylen sisälle syntyi voimakas vasemmistosuuntaus, kun yhtiön johto halusi myös toimittajakuntaan parlamentaaristen voimasuhteiden mukaista eri puolueiden edustusta.

Vaikka tämä käytäntö päättyi jo 1980-luvulla, asiasta muistuttavat monet nuorenkin polven poliitikot.

Jo Juha Sipilän (kesk.) hallitus teki leikkauksia Ylen rahoitukseen, mutta niistä ei koitunut nykyisiä jätti-irtisanomisia.

Sen sijaan pääministeri oli henkilökohtaisesti mukana jupakassa, joka johti useamman toimittajan eroon, Julkisen sanan neuvoston (JSN) langettavaan päätökseen päätösvallan luovuttamisesta toimituksen ulkopuolelle, Ylegate-kirjaan ja päätoimittaja Atte Jääskeläisen eroon toukokuussa 2017.

Sipilä suuttui puolisen vuotta aiemmin julkaistusta Ylen uutisesta, jossa käsiteltiin hänen sukulaistensa sidonnaisuutta kaivosyhtiö Terrafameen. JSN taas katsoi, että Ylessä oli annettu Sipilän painostuksen vaikuttaa uutisoinnin rajoittamiseen, ja useat toimittajat kritisoivat Jääskeläistä liian läheisistä väleistä hallituspuolueiden päättäjiin.

Heikki Hellman arvioi, etteivät ylläolevat tapahtumat olleet oire tämän hetken tilanteesta, vaan erillinen tapauksensa.

– Siinä oli kyse enemmän poliitikon yksittäisestä tuohtumuksesta ja Jääskeläisen toiminta- ja johtamistavoista. Mutta isommassa kuvassa on selvää, että 2010-luvulta lähtien Yleen on kohdistunut erilaisia hyökkäyksiä, joilla sen asemaa halutaan heikentää.

TUTKIJAN mielestä poliittinen ja yhteiskunnallinen polarisaatio tekee yhä vaikeammaksi päättää Yleisradion(kaan) asioista kestävillä ja tietoon pohjautuvilla tavoilla. Hän ehdottaa yhdeksi ratkaisuksi komiteajärjestelmän paluuta, mikä toimii yhä esimerkiksi Ruotsissa.

– Arvostan kyllä parlamentaarisen työryhmän työtä, mutta nykyinen valmistelutapa ei takaa, että ratkaisut nojaisivat asiantuntemukseen ja tutkittuun tietoon. Esimerkiksi väite Ylen leikkausten perustelusta valtiontalouden tilalla elää sitkeästi, vaikka se raha ei siirry mihinkään, on vain Yleltä pois.

Hellman epäilee, että Yle-työryhmän oppositiojäsenet taipuivat suurleikkauksiin siitä pelosta, että muuten säästöpäätökset olisi viety vielä rajumpina hallituksen ja ministeri Ranteen tehtäväksi.

YLEISÖN, katsojien ja sisällönkuluttajien mielipiteet Ylestä jakautuvat, mutta eivät ehkä niin rajusti kuin eduskunnan tai sosiaalisen median kohinasta luulisi.

Yleisradiota pidettiin Evan tämän kevään mediakyselyssä Suomen luotettavimpana uutisten lähteenä. Tässä sen asema on ollut pitkään vahva.

Silti Suomesta löytyy myös pieni mutta äänekäs ihmisjoukko, joka ei ymmärrä miksi meille tarvitaan tämänkaltainen julkisen palvelun yleisradioyhtiö – vaikka samanlainen löytyy monesta muustakin demokraattisesta länsimaasta.

– Tämä joukko on jotain 10-20 prosentin väliltä, kirjava eikä se yleensä luota muihinkaan instituutioihin, Hellman kommentoi.

Ovatko Yleen kohdistuva poliittinen hyökkäily ja vaatimukset johdon puhdistamisesta sitten yhdentekeviä?

Hellmanin mielestä niissä on kyse yhtä mediayhtiötä isommista asioista.

– Jos median riippumattomuus valtiovallasta ja sitä mukaa luotettavuus suuren yleisön silmissä menetetään, ollaan vaarallisilla vesillä. Jo nyt on nähtävissä riski, että lisäleikkausten pelko alkaa ohjata sisäistä päätöksentekoa. Siksikin pidän erittäin huolestuttavana, että vastuuministeri puhuu julkisesti tavoitteenaan itsenäisen mediayhtiön ”koko johdon vaihtamisesta” ja käytännössä alasajosta.

 

AVAINSANAT

Tutkija: Kärkipoliitikkojen ahkera USA-vakuuttelu syö jo kansalaisten luottamusta

Puolustusministeri Antti Häkkänen vierailemassa Yhdysvaltain merivoimien USS Benfold-aluksella syyskuussa 2024.

Viime viikolla julkistetussa ulko- ja turvallisuuspolitiikan NATOpoll-kyselytutkimuksessa huomiota herätti vastaajien hyvin heikko luottamus omiin päättäjiin. Vain viidesosa vastaajista arvioi poliittisten päättäjien olevan kykeneviä tuottamaan pitkäjänteisiä ratkaisuja.

Kaksi kolmasosaa arvioi päättäjät kykenemättömiksi hallitsemaan nykyistä monikriisistä ympäristöä.

Tutkimuksen tekoon osallistunut yliopistotutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta pitää tuloksia hämmentävinä ja sanoo niiden vaativan laadullista jatkotutkimusta. Joitain alustavia arvioita mahdollisista syistä voi kuitenkin jo esittää.

Niistä ehkä selkein kytkeytyy saman kyselyn toiseen havaintoon, jonka mukaan suomalaisten luottamus Yhdysvaltoihin sekä Nato-liittolaisena että kahdenvälisenä turvallisuuskumppanina on romahtanut presidentti Donald Trumpin noustua presidentiksi. Samaan aikaan Suomen poliittinen johto kuitenkin puhuu Yhdysvalloista edelleen hyvin luottavaisin sanakääntein.

-  Se on ulkopoliittisesti ymmärrettävää, mutta voi kuitenkin samalla herättää epäluottamusta siitä, onko poliittisella johdolla nyt sama tilannekuva kuin kansalaisilla, Vuorelma sanoo.

HUOLTA voi Vuorelman mukaan kärjistää suomalaisiin syvälle iskostunut kipeä kokemus ja muistot suomettumisesta, jonka on jälkikäteen todettu jossain muodossa jatkuneen Neuvostoliiton ajoista vielä pitkälle 2000-luvulle saakka.

Nyt ilmassa leijuu sitten vuorostaan uussuomettumisen uhka toiseen ilmansuuntaan.

-  Suomettuminenhan on ollut todella häpeällinen asia suomalaisessa kansallisessa omakuvassa. Nyt on sitten se pelko siitä, että olemme ajautumassa siihen samaan suhteessa Yhdysvaltoihin, Vuorelma kuvailee.

Hän myöntää asetelman suhtautumisessa Yhdysvaltoihin olevan Nato-Suomen päättäjille aiempaa vaikeampi. Diplomaattisessa puheessa liikkumavaraa ei ole aina paljoa eikä varsinkaan tärkeimmän liittolaisen suhteen.

-  Tilanne on hyvin altis sille, että poliittiset johtajat eivät voi aina puhua totta kansalaisten edessä. Tämä sitten lisää entisestään sitä kritiikkiä, että me näemme asioita tapahtuvan maailmassa, mutta poliitikot puhuvat jotain ihan muuta, Vuorelma kuvailee.

Päättäjille ei todellakaan ole tarjolla helppoja ratkaisuja.

-  Tässä tilanteessahan sen huomaa, millainen pienen maan asema globaalissa politiikassa on, kun mennään suurvaltapoliittiseen suuntaan. Kohtalona on usein olla toiminnan kohteena, ei aktiivinen toimija, Vuorelma sanoo.

VUORELMAN mukaan sekä NATOpoll että muut tutkimukset viittaavat siihen, ettei suomalaisten perinteisesti vahva luotto presidenttiin ole romahtanut. Näin siitä huolimatta, että Alexander Stubbin suosiolukemat jäävät vielä selvästi Sauli Niinistön loppukauden huippuluvuista.

Sen sijaan luottamus ulko- ja turvallisuuspolitiikan kaksipäisen johdon toiseen osaan eli hallitukseen on esimerkiksi Kansalaispulssi-kyselyiden perusteella ollut nykyisen hallituksen aikana poikkeuksellisen alhainen.

-  Analyysini on, että yleinen epäluottamus tähän hallitukseen kohdistuu myös näihin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiin, Vuorelma sanoo.

Hallituksen ja muidenkin päättäjien kannalta armollisempi tulkinta voisi olla se, että nykyinen kansainvälinen poliittinen tilanne yksinkertaisesti vain on niin vaikea, että kansalaisten on vaikea kuvitella päättäjienkään löytävän siihen selkeitä ratkaisuja. Vuorelman mukaan tällainen ajatuskulku on ihan mahdollinen.

-  Mutta jos meillä olisi vahva luottamus nykyiseen hallitukseen, niin arvelen, että luottamus siihen olisi sitten suurempi myös kaikissa politiikan kysymyksissä. Olisihan se suoraan sanottuna aika yllättävää, jos yleinen epäluottamus ei heijastuisi myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, hän jatkaa.

AIEMPI tutkimus on Vuorelman mukaan osoittanut, että kansalaiset ovat valmiita ymmärtämään päättäjien vaikeaa tilannetta uuden ja ennakoimattoman tilanteen edessä. Näin kävi esimerkiksi koronapandemian iskettyä.

Vuorelma arvioi Venäjän laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan keväällä 2022 olleen samantapainen tilanne.

-  Nyt on kuitenkin jo tultu akuutista kriisivaiheesta pidemmälle, mikä voi tarkoittaa sitä, että arviointi alkaa olla kriittisempää. On ollut aikaa sopeutua tähän uuteen tilanteeseen ja miettiä linjoja, Vuorelma pohtii.

NATOpollin synkkä kuva luottamuksesta päättäjiin saa vain osittain tukea muista kyselyistä. Esimerkiksi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tuoreimmassa vuosittaisessa kyselyssä luottamus ulkopolitiikan hoitoon heikkeni edellisvuodesta selvästi. Silti yli kaksi kolmasosaa MTS-kyselyn vastaajista katsoi Suomen ulkopolitiikan olevan hyvässä hoidossa, puolustuspolitiikan osalta peräti neljä viidesosaa.

Mielipidekyselyissä myös kysymyksen muotoilulla voi aina olla jotain vaikutusta lopputulokseen. NATOpollissa vastaajien piti ottaa kantaa kielteisesti muotoiltuun väittämään, jonka mukaan ”poliittiset päättäjät ovat kykenemättömiä” pitkäjänteisen ratkaisujen löytämiseen tai toimintaympäristön hallintaan.

Vuorelman mukaan voi olla paikallaan muokata aihetta koskevat kysymykset seuraavaan kyselyyn joko myönteisiksi tai sekä myönteisiksi ja kielteisiksi ja katsoa sitten, onko sillä vaikutusta vastausten jakautumiseen.

AVAINSANAT

”Ei helpota ainakaan sote-alan pito- ja vetovoimaa” – kansanedustajalta pyyhkeitä KT:lle

Kansanedustaja Piritta Rantanen (sd.) ei pidä hyvänä Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n ratkaisua irtisanoa kunta- ja hyvinvointialan kehittämisohjelma eli niin sanottu palkkaohjelma.

– Pidän lyhytnäköisenä ajatteluna muun muassa sote-henkilöstön palkkaeroja umpeen kurovan palkkaohjelman irtisanomista tässä vaiheessa, kun vanha työehtosopimus on juuri päättymässä huhtikuun lopussa. Ei tällainen uutinen ainakaan helpota uuden sopimuksen aikaansaamista, työ- ja tasa-arvovaliokunnassa vaikuttava Rantanen sanoo tiedotteessa.

Rantanen pitää oikeana tavoitteena, että vuonna 2022 kunta-alalle neuvotellulla palkkaohjelmalla on pyritty estämään julkisen ja yksityisen sektorin palkkaerojen kasvua.

– Toimiva ja kunnollinen palkkausjärjestelmä on yksi iso osa työntekijöiden työssä jaksamista ja vaikuttaa siihen, miten ja mihin kunta- ja hyvinvointialan sektoreille nykyiset ja valmistuvat työntekijät hakeutuvat töihin.

Rantanen muistuttaa, että reiluja työehtoja tarjoavat työnantajat ovat aina paremmassa asemassa kuin he, jotka eivät panosta työntekijöihinsä.

– Erittäin tarpeellisen palkkaohjelman irtisanominen ei helpota ainakaan sote-alan pito- ja vetovoimaa, varsinkaan jos sille ei saada jatkoa, Rantanen sanoo.

AVAINSANAT

HS: Eveliina Heinäluoma on tehnyt ratkaisunsa

  • Helsinki
  • 28.04.2025
  • 14:30
  • (Päivitetty: 28.04. 14:33)

Kuntavaalien äänikuningatar, kansanedustaja Eveliina Heinäluoma (sd.) ei ole käytettävissä Helsingin apulaispormestariksi, kertoo Helsingin Sanomat.

Heinäluoma lähtee sen sijaan tavoittelemaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tehtävää. Se merkitsee, että hän ei luovu kansanedustajan tehtävästä.

– Omassa ratkaisussani eniten painaa se, että haluan kehittää kaupunginvaltuuston puheenjohtajuutta aktiiviseen ja osallistuvaan suuntaan. Valtuusto voisi olla nykyistä avoimempi keskustelufoorumi sekä asukkaitten että valtakunnan politiikan suuntaan.

Helsingin pormestarin paikka on menossa kokoomukselle, koska se nousi suurimmaksi puolueeksi.

HS:n mukaan Heinäluoma on jo viestittänyt puolueelle ratkaisustaan. Helsingin piiri lähettää kyselyn vaaleissa menestyneille valtuutetuille ja varavaltuutetuille, jotta valinta Anni Sinnemäen (vihr.) seuraajasta voidaan tehdä toukokuun 15. päivän piirikokouksessa.

Heinäluoma oli kuntavaaleissa SDP:n pormestariehdokas Helsingissä ja keräsi koko maan suurimman äänipotin, yli 19 000 ääntä.

Myös vihreiden pormestariehdokas, kansanedustaja Atte Harjanne ilmoitti aiemmin, ettei hänkään ole käytettävissä apulaispormestariksi. Vihreät ovat nimenneet apulaispormestarin tehtävään Reetta Vanhasen.

AVAINSANAT