VALIKKO

Elämme nyt Suomessa, missä ihmisarvoa loukkaava, kansallismielistä oikeistopopulismia ihannoiva aate on päästetty vallan keskiöön

Ihmisarvo on jakamaton.

Tämän yksinkertaisen mutta kaiken määrittelevän lähtökohdan äärellä olisi meidän hyvä jälleen pysähtyä. Pysähtyä pohtimaan ihmisarvon jakamattomuutta sen sijaan, että pohdimme millainen vitsi voidaan sietää, millaista kieltä käyttää eri ihmisistä tai ryhmitellä tai määritellä ihmisiä jonkin taustatekijän tai yksilöiden tekemisten mukaan.

Suomessa elämme nyt ajassa, jossa ihmisarvoa loukkaava, kansallismielistä oikeistopopulismia ihannoiva aate on päästetty vallan keskiöön. Vitsi kerrallaan suvaitaan sellaista, mille ei pitäisi antaa minkäänlaista jalansijaa Suomessa.

Pikkuhiljaa, silmät ja korvat ummistamalla ja ovea raottamalla sallitaan nyt Suomen hallituksessa ajatuksia, jotka ovat paitsi ihmisarvoa loukkaavia, ihmiskunnan historiassa kasvaneet tuhoisiksi kerran valloilleen päästyään.

Ihmisarvon jakamattomuus ei ole ääripää vaan lähtökohta, josta ei tingitä.

POLIITTISEN keskustelun sanotaan usein menevän ääripäiden huuteluksi ja erilaisissa asiakysymyksissä tämä on politiikassa joskus väistämätöntäkin.

Totta on, että usein yhteistä, eteenpäin vievää näkemystä on vaikea saavuttaa, jos ymmärrystä toisten ajatuksille tai kykyä kompromisseille ei ole. Lähtökohdan tulisi kuitenkin olla puolin ja toisin halu ymmärtää mistä toisen ajatukset kumpuavat, halu keskustella eri näkemyksistä ja pyrkimys edistää yhdessä niitä asioita, joista yhteisymmärrys voidaan saavuttaa.

Mutta on selvää, että ihmisarvo ja ihmisten yhdenvertaisuus eivät ole asioita, joista voidaan joustaa tai niistä löytää kompromisseja. Ihmisarvon jakamattomuus ei ole ääripää vaan lähtökohta, josta ei tingitä. Kun ihmisten yhdenvertaisuus ja arvo kyseenalaistetaan tai ne ovat uhattuna, kun ihmisvihamielisyys nostaa päätään, on syytä taistella.

SUOMI on moninainen, moniääninen ja monikulttuurinen yhteiskunta, jossa jokaista kunnioitetaan ja arvostetaan, yksilönä, ihmisenä. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu turvallisuuteen, huolenpitoon ja sivistykseen; siihen, että jokainen kokee kuuluvansa joukkoon ja tietää voivansa menestyä ja toisaalta tietää saavansa tarvittaessa tukea.

Vakaudella, suvaitsevaisuudella ja turvallisuudella pieni maa Euroopan laidalla pärjää myös tulevaisuudessa. Ei anneta tilaa rasismille vaan taistellaan jakamattoman ihmisarvon puolesta.

Kirjoittaja on apulaispormestari Turussa ja ehdolla SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtajaksi.

AVAINSANAT

Voitokkaat vaalit takana – nyt edessä on vastuunotto maailman myrskytessä

Demarit pääsivät kunta-ja aluevaaleissa paalupaikalle tulevia eduskuntavaaleja ajatellen. Se on loistava ja toivoa tuova suoritus.

SDP:n arvopohja on uskottava ja lähtökohdiltaan pysyvä: onhan sitä testattu jo yli 125 vuoden aikana.

Aika ennen seuraavia eduskuntavaaleja on käytettävä viisaasti, jotta äänestäjämme pysyvät vauhdissa mukana ja äänestämishalukkuus lisääntyy. Oppositiossa nyt kun ollaan on oikein, että hallituksen ehdotuksia tarpeen tullen kritisoidaan.

Räikeän vastakkainasettelun sijasta – nyt kun eduskuntavaalit lähestyvät – tarvitaan konsensushaluista asennetta ja parempia käytöstapojakin, silloinkin kun istuvan hallituksen päätökset eivät miellytä – vaikka tämä saattaa ollakin vaikeata.

Tasapainotaiteilua siis, eikä helppoa. Hallitukset kun tulevat jatkossakin olemaan koalitiohallituksia.

TÄLLÄ HETKELLÄ tuntuu siltä, että maailma on mullin mallin ja vähän kuin heikun keikun. Ukrainan sota on tullut meitä lähelle. Yhdysvalloissa Trump murskaa demokratiaa alas kaikin voimin.

Edustuksellisen demokratian heikkeneminen maailmalla on nähtävissä esimerkiksi epäluotettavina vaaleina. Tuomioistuinten riippumattomuus, yksilön koskemattomuus ja turvallisuus ovat heikentyneet jokaisessa maanosassa.

Tarvitaan konsensushaluista asennetta ja parempia käytöstapojakin.

Ellei julkisen vallan instituutioiden toiminnan oikeudenmukaisuuteen voida luottaa, demokraattinen järjestelmä auttamatta huojuu. Vain kolmasosa maailman väestöstä elää demokraattisessa valtiossa.

Vahvoja demokratioita sanotaan olevan maailmassa jäljellä enää 21. Vaikka demokratioiden määrä onkin lisääntynyt, laatu on tutkimustulosten mukaan heikentynyt.

Demokratian myyminen ei nyt taida olla hittituote.

Edellä olevat haasteet koskevat myös meitä Suomessa. Demokratian vahvistaminen on jokaisen sukupolven tehtävä. Yhteiskunnan instituutioilla ja kansalaisjärjestöillä on tässä vahva roolinsa.

Demokratian pelastaminen on erityisen tärkeä tehtävä poliittisille puolueille.

Kirjoittaja on SDP:n vuosien 1991-2003 kansanedustaja Vaasasta.

AVAINSANAT

Eikö hyvinvointialueen arkinen työ kiinnostakaan vaalien ääniharavia?

Tällaisia äänestyslippuja kevään vaaleista löytyi - näille ei heru myöskään valtuusto- ja lautakuntapaikkoja.

Moni aluevaltuustoihin valittu ääniharava on jo ilmoittanut jättävänsä hyvinvointialueensa lautakuntapaikat väliin, vaikka heidän asiantuntemuksellaan olisi niissä käyttöä.

Suomen mantereella on 292 kuntaa ja 21 hyvinvointialuetta. Huhtikuun kunta- ja aluevaaleissa oli paljon ehdokkaita, jotka olivat ehdolla kummassakin vaalissa.

Ennen vaaleja hyvinvointialueen ehdokkaat kertoivat, miten tärkeitä oman alueen sosiaali-, terveys-, pelastus- ja lähipalvelut ovat. Ja miten ehdokas haluaisi niitä kehittää- ja parantaa.

Vaalien jälkeen on käynyt ilmi, että iso joukko hyvinvointialueiden ääniharavista ei silti otakaan vastaan kuin hyvinvointialueen valtuutetun tehtävän, vaikka hyvinvointialueen päätökset valmistellaan lautakunnissa ja hallituksessa.

Tämä voi aiheuttaa ongelmia kunnan sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden edunvalvontaan sekä harmittaa hyvinvointialueen työntekijöitä ja äänestäjiä.

MONI tuplaehdokas tiesi jo ennen vaaleja, että on kiinnostunut vain kuntapuolen hallitus-, lautakunta- ja yhtiöjäsenyyksistä sekä puheenjohtajuuksista, mutta osallistuu hyvinvointialuevaaleihin kerätäkseen omalle poliittiselle ryhmälleen ääniä.

Jos tämä olisi ollut äänestäjän tiedossa, moni olisi voinut antaa äänensä jollekin toiselle, nimenomaan aluehallinnosta kiinnostuneelle ehdokkaalle.

Kun ääniharavat väistävät lautakuntapaikkoja, niitä kasautuu enemmän muille jo valmiiksi monissa kunnallisissa luottamustoimissa puurtajille. Jos ihmisellä on merkittävä luottamustehtävä samaan aikaan kunta- ja hyvinvointialueella, se aiheuttaa päätöksenteossa jääviys- ja ajankäyttöongelmia sekä keskittää valtaa pienen piirin käsiin.

Luottamuspaikat jaetaan kesän aikana pidettävissä kunnan- ja hyvinvointialueiden uusien valtuustojen järjestäytymiskokouksissa.

Kirjoittaja on Mikkelin kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen (sd). Hän oli ehdolla vain kuntavaaleissa.

AVAINSANAT

Populismin tyhjiö: kuka perii perussuomalaiset?

  • Helsinki
  • 23.04.2025
  • 7:45
  • (Päivitetty: 23.04. 18:04)

Tämä kirjoitus on spekulatiivinen katsaus ja näkemys perussuomalaisen puolueen sisäisiin jännitteisiin ja niiden mahdollisiin seurauksiin.

Poliittisten puolueiden romahdukset johtavat usein tilanteeseen, jossa puheenjohtaja ja istuva johto vaihtuvat. Puolueen jäsenet ilmaisevat pettymyksensä, paine kasvaa ja kasvot vaihtuvat – mutta puolueen poliittinen eetos säilyy.

Suomessa elämme parhaillaan aikaa, jossa perussuomalaisten puolue on syvässä ja ennalta-arvaamattomassa kriisissä.

Alhainen kannatus, epäonnistuneet vaalit, kuluttava hallituspolitiikan jännite ja yleinen epävarmuus pakottavat pohtimaan: mitä tapahtuu seuraavaksi? Mihin suuntaan puolue siirtyy ja mitä sen jäljiltä nousee?

Kansa kyllästyi saksiin, hitaaseen muutokseen ja petettyihin lupauksiin.

PERUSSUOMALAISET on historiansa aikana kokenut yhden suuren hajoamisen aiemminkin.

Vuonna 2017 puolueen sisäinen murros synnytti Jussi Halla-ahon johtaman, entistä nuivemman linjan. Syntyi oikeistopopulistinen ydin, joka ei enää halunnut olla “työväenpuolue ilman sosialismia”, vaan avoimen ideologinen maahanmuutto- ja monikulttuurisuusvastainen liike.

Tuo linjaveto jätti taakseen puolueen maltillisemmat ja pragmaattisemmat hahmot, mutta säilytti samalla huomattavan joukon äänestäjiä ja median huomion. Suomen perussuomalaisten toinen aalto oli syntynyt – kovempana, sulkeutuneempana ja selkeämmän ideologisena.

Myöhemmin Halla-ahon jälkeen valtaan astui Riikka Purra, joka on pyrkinyt tuomaan oikeistolaista talouspolitiikkaa näkyvämmin puolueen ydintavoitteiden rinnalle. Tämä yhdistelmä ei kuitenkaan ole kantanut.

Kunta- ja aluevaalien sekä eurovaalien surkeat tulokset ovat tehneet selväksi, että nykyinen linja ei enää resonoi äänestäjien kanssa. Kansa kyllästyi saksiin, hitaaseen muutokseen ja petettyihin lupauksiin.

Perussuomalaisten identiteetti on nyt liikkeessä. Puolue elää poliittista tyhjiötä, ja sen sisällä muhii hiljainen mutta kasvava valtakamppailu.

Kun nykyinen johto haastetaan, uudelle johdolle aukeaa mahdollisuus käyttää suuren puolueen koneistoa, mediaresursseja ja kannatuspohjaa uuteen nousuun. Mutta kuka sen tekisi – ja millä linjalla?

Tilanne on paitsi arvaamaton myös potentiaalisesti vaarallinen.

PUOLUEEN sisällä jakolinjat kulkevat syvällä. On kulttuurisotia käyvä avoimen vihamielinen kansallismielinen siipi, on talouskuria painottava oikeistolainen blokki, on EU-kriittisiä suvereniteettiajattelijoita ja toisaalta pieni joukko työväenperinteeseen nojaavia arkipopulisteja.

Jokaisella ryhmällä on oma unelmansa siitä, mitä perussuomalaiset voisivat olla – ja oma vihollisensa, jollaisiksi toiset puolueen sisällä koetaan. Toisin kuin moni muu puolue, perussuomalainen puolue elää ja kasvaa vastakkainasettelusta ja viholliskuvasta.

Siksi tilanne on paitsi arvaamaton myös potentiaalisesti vaarallinen. Jos valtaan nousee jälleen kovempi, radikaalimpi linja, voi se repiä keskusteluilmapiiriä entisestään, normalisoida äärimmäisiä näkemyksiä ja ajaa muita puolueita reagoimaan.

Tämä muuttaa koko suomalaista poliittista kenttää uusille vesille.

Jokainen, joka on käynyt keskustelua perussuomalaisen kanssa heidän teemoistaan, tietää, että tällä keskustelulla on usein vain yksi voittaja riippumatta keskustelun kulusta ja sen sisällöstä.

Siksi Suomen ainoan populistipuolueen suunnan hakeminen vaikuttaa koko Suomen poliittiseen kenttään.

Millainen on perussuomalainen puolue Purran jälkeen?

JUURI tässä piilee nykyhetken vaarallisuus: kun populistinen puolue romahtaa, syntyy tyhjiö.

Ja se, kuka sen täyttää, määrittää paljon muutakin kuin yhden puolueen tulevaisuuden. Se voi määrittää koko poliittisen keskustelun sävyn ja suunnan vuosiksi eteenpäin.

Politiikan kommentaattorien ja median perussuomalaisia koskevissa analyyseissä olisi syytä pohtia ja hahmottaa puolueen sisällöllisiä ulottuvuuksia ja niiden potentiaalia menestyä puolueen eetoksessa etenkin puolueen murrosvaiheissa.

Kun Timo Soini jytkytti perussuomalaiset valtaan, pohdin jo silloin, millaisia vaikutuksia sillä voisi olla pitkällä aikavälillä. Eli millainen on perussuomalainen puolue Soinin jälkeen.

Nyt, kun tämä puolue on hetkellisesti juurtunut pelikentälle ja sen sisäinen liike kiihtynyt, olemme jälleen tienhaarassa. Millainen on perussuomalainen puolue Purran jälkeen?

Puoluepolitiikka on pitkää peliä – ja tämä voi olla yksi sen käännekohdista.

Kirjoittaja on SDP:n helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu sekä politiikan ja yhteiskuntasuhteiden johtava asiantuntija Miltton Networksissa.

AVAINSANAT

Miltä näyttää kahden vuoden kokemuksilla Satakunnassa: Paranivatko palvelut, kun hyvinvointialue tuli?

Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vuonna 2023 suurin odotuksin, toivein ja osin myös peloin. Mitkä niistä ovat Satakunnassa toteutuneet?

Monenlaisia uhkakuvia oli 2023 ilmassa, kuten myös optimismia siitä, että palvelut paranevat. Uudistuksen lähtökohta oli turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut sekä parantaa niiden saatavuutta ja saavutettavuutta.

Tavoitteena oli perus- ja erityistason palveluketjujen sujuvoituminen, kun toiminta on koottu yhden organisaation alle.

SATAKUNNAN hyvinvointialue on toiminut runsaat kaksi vuotta ja muutosta palveluiden järjestämiseen on tullut. Enemmän ja nopeammin, kuin olisi voinut kuvitella.

Uudistusta on toteutettu talous edellä. Tästä ei voi syyttää vain hyvinvointialueen päättäjiä tai viranhaltijoita, vaan siihen on vaikuttanut myös valtion riittämätön rahoitus.

Satakunnassa on jouduttu ja joudutaan tekemään ratkaisuja, jotka ovat uudistuksen tavoitteiden vastaisia ja todennäköisesti kustannuksia lisääviä. Viimeisimpänä oli hoitajamitoituksen pienentäminen ja hoitotakuun pidentäminen.

Tässä kustannuspaineessa perustason palveluita, joiden piti uudistuksessa vahvistua, on jouduttu karsimaan enemmän kuin olisi ollut järkevää.

Perustason sote-palveluiden tulisi olla mahdollisimman helposti saavutettavia

Hyvinvointialueella on kyllä (lähinnä hankerahoituksella) kehitetty muun muassa digitaalisia ja liikkuvia palveluita, joihin suhtaudun lähtökohtaisesti myönteisesti.

Näiden palveluiden saavutettavuus voi kuitenkin osoittautua haasteelliseksi. Laboratorionäytteiden ottamiseen tarkoitettu auto ei ole esteetön ja kaikilla ei ole mahdollisuutta tai osaamista asioida digitaalisessa sote-keskuksessa.

Pitkät välimatkat kiinteisiin sote-keskuksiin voivat johtaa siihen, että hoitoon ei hakeuduta ajoissa ja ongelmat pahenevat.

Palveluita tulisi kehittää aidosti asiakaslähtöisiksi alueellinen yhdenvertaisuus huomioiden. Vähintään perustason sote-palveluiden tulisi olla mahdollisimman helposti saavutettavia.

ORGANISAATIO on nuori, joten on ymmärrettävää, että kaikki ei vielä ole valmista.

Hyvinvointialueella työskentelevien tuhansien sote- ja pelastusalan asiantuntijoiden osaamista ja kokemusta palveluiden järjestämisestä asiakaslähtöisesti, reilusti ja järkevästi tulee hyödyntää kehittämistyössä enemmän.

Tällä hetkellä henkilöstö elää jatkuvassa epävarmuudessa. Se johtuu säästötoimista, yt-neuvotteluista ja toimintojen uudelleen organisoinnista.

Siitä huolimatta he jaksavat edelleen huolehtia satakuntalaisten hyvinvoinnista, terveydestä ja turvallisuudesta.

Kirjoittaja on kunta- ja aluevaaliehdokas (sd.) Kankaanpäässä

AVAINSANAT

Sotesäästöjen kylmät ja julmat kasvot alkavat näkyä – eikä ainakaan näillä keinoilla löydy uutta kasvua talouteen

Lyhytnäköisten sotesäästöjen kylmät kasvot, erityisesti vanhusten ja vammaisten ihmisten palveluissa, alkavat näkyä ja paljastua. Samaan aikaan talouskasvua tavoitellaan mekaanisesti vain elinkeinoelämän ehdoilla.

Helsingin Sanomat kirjoitti kesällä 2023 Orpon hallituksen hallitusneuvotteluista laajan jutun. Sitä varten oli haastateltu noin 30 neuvotteluihin osallistuneita henkilöitä eri hallituspuolueista.

Ihmetystä herätti – artikkelin mukaan – kokoomuksen edustajien osaamattomuus soteasioista. Ryhmän edustajat olivat sen mukaan vain kiinnostuneita siitä, kuinka paljon soterahoitukseen tehdään leikkauksia.

Jutun mukaan päädyttiin neljänneksen leikkaukseen tarvepohjaisesta, vuosittaisesta rahoituksesta hallituskaudella, koska joku oli keksinyt neljänneksen vastaavan soterahoituksen osuutta valtion budjetista.

KEVÄÄLLÄ 2024 budjettiriihtä valmisteli neljä nuorta miestä hallituspuolueista. Kristillisdemokraattien edustajaa lukuun ottamatta kenelläkään ei ollut osaamista sotekysymyksistä.

He päättivät esittää ja hallitus hyväksyi tuolloin 170 miljoonan euron lisäleikkaukset sotepalveluihin. Ydinsisältö oli sadan miljoonan euron säästö sosiaalipalveluista, 75 miljoonaa lähtisi sairaaloista. Tarkempi sisältö jäi valmisteltaviksi kevään 2025 kehysriiheen.

Valmista ei ole tullut vieläkään. Pääministeri taipui ilmoittamaan näistä leikkauksista ennen aluevaaleja. Sadan miljoonan euron sisältö on edelleen avoin.

Sairaalat jätettiin säästöjen ulkopuolelle. Kansaneläkelaitokselta päädyttiin ottamaan 50 miljoonaa euroa. On ollut vaivaannuttavaa seurata hallituksen kiemurtelua opposition asiasta tekemän välikysymyskeskustelun yhteydessä. Ministeri Kaisa Juuson (ps.) puheiden epämääräisyys ja suoranainen osaamattomuus herättävät pakostakin kysymyksiä siitä, millaisin eväin yhteisiä asioitamme hoidetaan.

TÄLLÄ KAIKELLA on heikennetty tavattoman paljon kansalaisten luottamusta poliittiseen päätöksentekoon sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen.

Eräs kansalainen sanoi minulle Tampereen keskustorin vaalimökillä, että vanhuksilta ja heidän läheisiltään on viety toivo.

Pirkanmaalla herätti jo aiemmin paljon keskustelua ikäihmisten kuntouttavan päivätoiminnan lopettamiseen ja siirtämiseen etätoiminnaksi tähdännyt esitys. Aluevaltuusto hylkäsi yksimielisesti esityksen. Se on tulossa aluevaalien jälkeen uudelleen sekä aluehallituksen että -valtuuston käsittelyyn.

Samalla on käytävä laajempaa keskustelua ikäihmisten koko palveluketjusta Pirkanmaalla. Ennaltaehkäisevään toimintaan pitäisi pystyä tekemään panostuksia.

Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa arvostetaan suuresti Tampereen yliopistossa tehtävää lääketieteellistä tutkimusta. Mutta samaa arvostusta ei näytä riittävän Tampereen ja Jyväskylän yliopiston ikääntymisen huippututkimusyksikön tutkimuksiin, esimerkiksi IKI2035-ohjelman laadinnassa.

Pidän tätä asennetta ja tilannetta ongelmallisena.

Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kannusti alkuvuonna ilmestyneessä hyvinvointialueiden tähänastisen toiminnan arviointiraportissaan hyvinvointialueita lisäämään tai ottamaan käyttöön kotihoidon palveluissa tiimityön mallin.

Sen tavoitteena olisi vähentää ikäihmisten luona käyvien hoitajien määrää ja parantaa sitä kautta hoidon jatkuvuutta. Nyt olisi aika ottaa käyttöön Suomeen sovellettu ”Naapurustohoiva” (Buurtsorg) Hollannissa kehitetyn mallin mukaan. Siinä 12 hoitajan hoitotiimi vastaa väestövastuullisesti oman alueensa vanhusten kotihoidosta.

Se parantaisi merkittävästi hoidon jatkuvuutta, lisäisi hoitajien ja ikäihmisten keskinäistä tuntemusta ja vaikuttaisi kotihoidon laatuun. Mitä luultavimmin se siirtäisi vaativampia ja kalliimpia hoitoja tuonnemmaksi. Tähänastinen kehitetty teknologia tukisi näiden tiimien työtä.

KUINKA JULKINEN TALOUS kestää koulutuksen ja sotemenojen kasvutarpeet puolustukseen varautumisen yhteydessä?

Orpo-Purran hallitus yllätti viime viikolla ilmoittamalla hakevansa irrottautumista Ottawan sopimuksesta sekä nostavansa puolustusmenot kolmeen prosenttiin kansantuotteesta. Panostukset aloitetaan välittömästi maavoimiin.

Puolustusministeri ”toivoi” omahyväisesti puolueiden sitoutuvan ensin tuohon kolmen prosentin tavoitteeseen ja sitten vasta kunkin hallituksen päättävän, kuinka siihen talouspoliittisesti päästään.

Helsingin Sanomissa arvosteltiin jo sunnuntaina 6.4. hallituksen ilmoituksia ja pidettiin niitä tuleviin alue- ja kuntavaaleihin vaikuttamisena.

Orpo-Purran hallitus on tehnyt kaikkensa heikentääkseen yhteiskunnallista ja sosiaalista koheesiota eri väestöryhmien välillä. Niin kutsutuilla työmarkkinauudistuksilla hallitus heikentää työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla. Sosiaaliturvaan tehdyillä leikkauksilla on heikennetty työttömyysturvaa ja asumistukea.

Mikään määrä aseita rajoillamme tai varastoissa ei auta, mikäli heikennetään kansalaisten halukkuutta puolustaa maata.

MISTÄ KASVUA? Eva:n johtaja Emilia Kullas maalailee AL:n haastattelussa 6.4. Suomen kasvun enteitä elinkeinoelämän edunsaajien vanhoilla pensseleillä.

Jo Jyrki Kataisen hallitus perusteli yritysveron alennusta hallituskaudella 2011-2015 sen dynaamisilla vaikutuksilla, kuten Kullaskin tekee haastattelussaan.

Ei tullut kasvua. Mikä saa uskomaan, että nyt tulisi?

Verojen alentamista Kullas suosittelee suurituloisille. Tutkimus taitaa sanoa siitäkin, että tämän ryhmän veronalennukset eivät mene kulutukseen.

Pieni- ja keskituloisten osalta veronalennukset lisäisivät ostovoimaa, mikä vaikuttaisi kotimaiseen yrityksiin myönteisesti. HS:n kolumnisti Eero Vassinen suositteli 3.4. HS:n kolumnissaan suomalaisen yritysjohdon jatkuvalle verokeskustelulle ”EU:n alkuperäissuojaa”. Niin masentavaa hänen mielestään on suomalaisen yritysjohdon jatkuva puhe veroista.

Elinkeinoelämän tukemalle hallituksen kasvu- ja leikkauspolitiikalle pitää löytyä vaihtoehtoja. Kasvua pitäisi jakaa oikeudenmukaisesti eri yhteiskunnallisiin tarpeisiin.

Kirjoittaja on aluevaltuutettu (sd) Pirkanmaan hyvinvointialueella ja aluevaaliehdokas.

AVAINSANAT