VALIKKO

”Eihän tähän kahdeksan tuntia päivässä riitä” – noin 40 kansanedustajaa tuli valituksi sekä kunnan että alueen valtuustoon

Yksi kolmoisrooliin valituista kansanedustajista on kokoomuksen Jukka Kopra.

Kansanedustajien niin sanotut kolmoismandaatit eivät ole harvinaisia myöskään lähivuosina. Sunnuntain vaaleissa noin 40 kansanedustajaa valittiin sekä kunnanvaltuustoon että aluevaltuustoon.

Tällaisessa kolmoisroolissa toimii myös muutamia puoluejohtajia, eli vihreiden Sofia Virta, RKP:n Anders Adlercreutz ja kristillisdemokraattien Sari Essayah. Heistä Adlercreutz ja Essayah ovat myös ministereitä.

Kolmoisrooliin valituista kansanedustajista yksi on kokoomuksen Jukka Kopra, joka toimii myös eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana. Lappeenrantalainen Kopra erosi viime vuoden alussa kesken kauden Etelä-Karjalan aluevaltuustosta ajankäyttöön vedoten. Nyt hän kuitenkin palaa takaisin aluevaltuustoon kokoomuksen ääniharavana.

Kopra perustelee ratkaisuaan sillä, että hän haluaa osallistua oman kotialueensa päätöksentekoon.

-  Koen, että minulla on siihen osaamiseni ja kokemukseni kautta annettavaa, Kopra sanoo STT:lle.

-  Silloin, kun tämän eropäätöksen edellisellä kaudella tein, minun tehtäväkombinaationi oli sellainen, että en pystynyt tekemään kaikkea sellaisella tasolla kuin haluaisin.

Kopra kertoo toimineensa viime vuosina myös Etelä-Karjalan liiton hallituksen puheenjohtajana. Tehtävä on hänen mukaansa ollut melko työläs, mutta se on päättymässä.

-  Se vapauttaa kalenterista melkoisen määrän aikaa minulle. Näin ollen katsoin, että aikaa olisi tähän aluevaltuutetun tehtävään. Sehän on noin kuusi kokousta vuodessa, jotka ovat iltaisin, eli se ei ole ajankäytöllisesti kovinkaan vaativa tehtävä.

Pitkää päivää pitää duunata jatkossakin.

KOPRA sanoo, että kansanedustajan ja puolustusvaliokunnan puheenjohtajan työ on hänen päätyönsä, ja kaupunginvaltuusto ja aluevaltuusto ovat ikään kuin harrastus.

-  Kaikkihan, jotka ovat kunnanvaltuutettuja tai aluevaltuutettuja, tekevät päätyönään jotain muuta, jos ovat työelämässä.

Kopra kertoo tekevänsä paljon töitä.

-  Eihän tähän kahdeksan tuntia päivässä riitä, se on selvä. Pitkää päivää pitää duunata jatkossakin, Kopra sanoo.

Hänen mukaansa hieman helpotusta tuo se, että etäkokoukset ovat kehittyneet paljon eikä kokouksiin osallistuminen aina vaadi paikalle matkustamista.

KANSANEDUSTAJISTA moni osallistui tänä keväänä vain kuntavaaleihin ja jätti aluevaalit väliin. Toisaalta on myös useampia kansanedustajia, jotka olivat mukana aluevaaleissa mutta eivät lähteneet ehdolle kuntavaaleihin.

Määrällisesti eniten kolmoismandaatteihin valittiin sunnuntaina kokoomuksen kansanedustajia. Suhteellisesti suurin osuus kolmoisrooliin valittuja puolestaan on kristillisdemokraateissa, joiden viidestä kansanedustajasta neljä toimii lähivuodet myös kunnanvaltuustossa ja aluevaltuustossa.

Uutissuomalaisen teettämässä kyselyssä viime syksynä yli 60 prosenttia suomalaisista olisi kieltänyt poliitikkojen kolmoisroolit. Ajatus kolmoisroolien mahdollisesta rajoittamisesta on jakanut eduskuntapuolueiden mielipiteitä.

KOKOOMUKSEN Jukka Kopran mielestä ei ole optimaalinen tilanne, että Suomessa järjestelmä on nyt näin monitasoinen. Hänen mukaansa olisi parempi, että kunnanvaltuustojen kautta jaettaisiin mandaatit toimia myös aluehallinnon tehtävissä, jolloin erillisiä vaaleilla valittavia aluevaltuustoja ei tarvittaisi.

Samalla Kopra pitää tärkeänä, että demokraattiseen päätöksentekoon saataisiin mukaan mahdollisimman kyvykkäät ja taitavat ihmiset. Hän katsoo, että ammattipoliitikoilla on paljon annettavaa hyvinvointialueiden ja kuntien päätöksenteossa.

-  Siinä suhteessa sanoisin, että kunta ja aluevaltuusto ovat saamapuolella, mutta inhimillisesti katsottuna tämä useaan paikkaan repeäminen on vaativaa. Kyllä tässä täytyy miettiä paljon, miten nämä asiat organisoi omalta osaltaan.

Kopran mukaan myös sillä on arvonsa, että kansanedustaja on mukana kunnan tai hyvinvointialueen hallinnossa, ainakin toisessa niistä, jotta yhteys omaan kotialueeseen säilyy. Tämä on hänen mielestään jäänyt hieman varjoon julkisessa keskustelussa.

-  Tavallaan tämä kansanedustajan tiukka kytkös omaan alueeseen edistää hänen vaikutuskykyään sen alueen asioiden suhteen valtakunnan tasolla. Kyllä tästä mielestäni on äänestäjälle myös hyötyä.

Iiro-Matti Nieminen / STT

AVAINSANAT

Tämän ihmisen vasemmistoliitto nostaa Helsingin apulaispormestariksi – yllättyikö kukaan?

Arhinmäki sai kevään vaaleissa yli 4800 ääntä ja pääsi valtuustoon.

Helsingin vasemmistoliitto sanoo tarjoavansa valtuutettuaan Paavo Arhinmäkeä jatkokaudelle kaupungin apulaispormestariksi.

Kevään kuntavaalien jälkeen Helsingin suurpuolueet sopivat pormestaripestien jakamisesta, ja vasemmistoliitto sai saman liikunta- ja vapaa-aika -sektorin apulaispormestariuden kuin edelliselläkin kaudella.

Arhinmäki on ollut tehtävässä jo neljä vuotta, ja sanoo jatkavansa työtään innostuneena.

– Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla on monia suurhankkeita, joita pitää viedä määrätietoisesti eteenpäin, kuten STOA:n peruskorjaus ja laajennus sekä Jätkäsaaren uinti- ja liikuntakeskus, Arhinmäki sanoo tiedotteessa.

Hän patistaa kaupunkia myös huolehtimaan lähiöiden palveluiden laadusta aiempaakin paremmin.

VIRALLINEN vasemmistoliiton apulaispormestarin nimeäminen tehdään valtuustoryhmän ja puolueen Helsingin piirihallituksen yhteiskokouksessa toukokuun puolivälissä. Pormestareista päättää lopullisesti uusi kaupunginvaltuusto heti kokoontuessaan kesäkuun alussa.

Paavo Arhinmäki (s. 1976) toimi liikuntaministerinä vuodet 2011-2014 ja puolueensa puheenjohtajana 2009-2016. Hän on ollut kaupunginvaltuustossa vuodesta 2001 alkaen.

Viime vuonna hän sai sakkotuomion juhannuksena 2023 tehdystä luvattoman graffitin maalaamisesta Vuosaaren junaratasiltaan. Arhinmäki tunnusti teon ja sopi aiheuttamiensa vahinkojen korvaamisesta Väyläviraston kanssa.

AVAINSANAT

Nuorten osuus kuntavaltuutetuista laski taas, SDP suosituin somepuolue – Näkkäläjärvi: ”Asialinjan vaikuttajahahmot ovat tärkeitä””

Alle 30-vuotiaiden osuus valituista kunnanvaltuutetuista laski taas ja on nyt viisi prosenttia. Alueelliset erot ovat kuitenkin suuria.

Kuntavaaleissa valittujen valtuutettujen keski-ikä on nyt 51,3 vuotta. Alle 30-vuotiaiden osuus valtuustoissa pieneni 5,0 prosenttiin. Silti SDP on saanut otetta nuorista etenkin sosiaalisessa mediassa tunnetuilla tekijöillään.

Puoluesihteeri Mikkel Näkkäläjärveä hymyilyttää. On helppo allekirjoittaa puheenjohtaja Antti Lindtmanin tokaisu, jonka mukaan vuonna 2017 lausunto SDP:stä somen johtavana puolueena olisi ollut lähinnä epäuskottava.

– Viestintä somessa on selkeä painopiste. On hienoa, että meillä on uusia ehdokkaita, joilla on laaja yleisö, mutta jotka puhuvat tärkeistä asiakysymyksistä: esimerkiksi hoitoonpääsystä, mielenterveydestä ja pelastusalan asioista, Näkkäläjärvi sanoo.

Palomies-Harri eli Harri Minkkinen, lääkäri Atte Virolainen ja kansanedustajanakin toimiva terapeutti-Ville Merinen ovat näkyviä hahmoja, joilla on satojatuhansia seuraajia. Heidän kauttaan puolue tavoittaa nuoria ja muitakin, jotka eivät seuraa politiikkaa perinteisillä tavoilla tai hakeudu tapahtumiin.

– Ja TikTokin käytön aloittanut Antti Lindtman vetää tällä hetkellä Suomen politiikassa todella kovia lukuja, Näkkäläjärvi kommentoi.

SDP:n vetovoima nuorimmissa ikäluokissa ei vastoin odotuksia jäänyt Marin-ilmiön tasolla, mutta kuntavaalien jälkeinen kokonaiskuva nuorten osallisuudesta demokratiaan ja päätöksentekoon näyttää heikommalta.

Kuntaliiton analyysin mukaan alle 30-vuotiaiden osuus valituista valtuutetuista on nyt 5,0 prosenttia, kun edellisissä vaaleissa luku oli 5,5 prosenttia. Kuntien päätöksenteko nojaa entistä vahvemmin keski-ikäisiin ja iäkkäämpiin ikäluokkiin: suurin yksittäinen ikäryhmä valtuustoissa ovat 40-49-vuotiaat (26,9 prosenttia), ja lähes joka neljäs valittu on 50-59-vuotias.

– Ikärakenne heijastaa pitkälti ehdokasasettelua, mutta nuorten osalta ero ehdokkaiden ja valittujen välillä on silti huolestuttavan suuri. Nuorten ääni jää edelleen vaimeaksi kuntien päätöksenteossa, sanoo tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom Kuntaliiton tiedotteessa.

POLITIIKAN tutkija, valtio-opin professori Kaisa Herne Tampereen yliopistosta sanoo, että kuntavaaleja(kin) hallinneet teemat eivät välttämättä puhutelleet nuorempia ikäluokkia.

– Nämä olivat sote-vaalit, ja etenkin vanhustenhuollon ongelmat olivat vahvasti esillä. En missään tapauksessa halua vähätellä aihetta, mutta puolueet voisivat yleisemminkin katsoa peiliin, myös vaalien välillä: mitä ylipäätään on tarjota nuorille, kuunnellaanko heitä ja otetaanko heidän elämäänsä vaikuttavat asiat vakavasti?

Korona-aika rajoituksineen oli ääriesimerkki siitä, miten nuorten ikäluokkien tilanne ja ongelmat käytännössä sivuutettiin päätöksenteossa. Kylmä fakta on, että jos puolueiden enemmistö ja ydinäänestäjäkunta on keski-ikäistä tai vanhempaa, heitä kuunnellaan herkemmällä korvalla.

Mikkel Näkkäläjärvi muistuttaa, että SDP lisäsi nyt kannatusta nimenomaan suurten kaupunkien nuoremman ja koulutetumman väestön parissa.

Yhtenä aktivointikeinona on perinteisesti pidetty nuorisovaltuustoja, mutta niihin hakeutuvat usein jo valmiiksi politiikasta kiinnostuneet ja sen vaikuttamismekanismit tuntevat nuoret.

– Suurin osa uusista kasvoista tulee politiikkaan yhä perinteisiä reittejä, mutta yhteiskunnalliset keskustelijat sosiaalisessa mediassa on yksi uusi väylä. Ja se on meillä nyt aika hyvin hallussa, Näkkäläjärvi sanoo.

VALTUUSTOPAIKKOJEN jakautumisessa ikäluokittain on isoja alueellisia eroja. Nuoria valtuutettuja valittiin Kuntaliiton mukaan suhteellisesti eniten Vesilahdessa, jossa lähes joka viides valtuutettu on alle 30-vuotias.

Myös esimerkiksi Kangasniemellä, Tampereella, Hirvensalmella ja Kivijärvellä nuorten valittujen osuus oli hyvä. Yhteensä seitsemässä kunnassa alle 30-vuotiaita valtuutettuja on yli 15 prosenttia kaikista valituista.

Samaan aikaan peräti 84 kunnassa ei valittu yhtään alle 30-vuotiasta valtuutettua, ja 11 kunnassa ei ollut edes ehdolla ainuttakaan alle 30-vuotiasta. Suurimmista kunnista ilman yhtäkään alle 30-vuotiasta valtuutettua käyvät esimerkiksi Savonlinna, Raasepori, Siilinjärvi, Pirkkala, Tornio ja Iisalmi.

– Vaihtelu kertoo paitsi nuorten kiinnostuksesta, myös paikallisista mahdollisuuksista ja siitä, miten nuoria rohkaistaan mukaan päätöksentekoon, Kuntaliiton Pekola-Sjöblom sanoo.

Mikkel Näkkäläjärvi myöntää, että kunta- ja aluevaalien matalampi äänestysprosentti ylipäätään ja erityisesti nuorempien keskuudessa on paheneva yhteiskunnallinen ja demokratian ongelma.

– Yksi ratkaisu saattaisi olla Harrin, Aten ja Villen kaltaisissa hahmoissa, jotka puhuvat asiakysymyksistä, mutta uusilla tavoilla ja foorumeilla. Heidän seuraamisensa voi aktivoida nuoria myös äänestämään ja muuhun vaikuttamiseen.

Kaisa Herne arvioi, että yleisemmällä tasolla valtakunnanpolitiikkaan keskittyvä keskustelu saattoi hämärtää sitä, mistä alue- ja kunnanvaltuustoissa päätetään.

Toisaalta aluevaltuustojen rajallinen valta ja Suomessa vuosikymmenestä toiseen jauhettu, etenkin nykyhallituksen ajama vaihtoehdottomuutta pakkosyöttävä velkapuhe voi passivoida osaa äänestäjistä, ikään katsomatta.

– Myös paikallisen ja maakunnallisen median kuihtuminen on ongelma kuntademokratian näkökulmasta. Sosiaalinen media ja muut epäviralliset kanavat eivät voi korvata sitä, että oman paikkakunnan päätöksentekoa ja tapahtumia seurataan ja siitä kerrotaan ammattimaisesti, Herne sanoo.

SUKUPUOLIJAKAUMASSAKIN voi nähdä kiinnostavia eroja eri ikäryhmissä. Kaikissa alle 50-vuotiaiden ikäryhmissä valittujen naisten osuus on aavistuksen suurempi kuin miesten. 30-39-vuotiaiden ikäryhmässä ero on selvin: naisten osuus on lähes 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin miesten.

Sitä vastoin kaikissa yli 50-vuotiaiden ryhmissä miehiä on enemmän. Erityisesti vähintään 70-vuotiaiden valtuutettujen joukossa sukupuolijakauma korostuu: lähes kolme neljästä on miehiä ja vajaa joka neljäs naisia, vaikka naisten eliniänodote on miehiä korkeampi.

– Sukupuolten välinen tasapaino toteutuu parhaiten nuoremmissa ikäluokissa. Ikääntyneiden valtuutettujen joukossa ero on edelleen merkittävä: iäkkäimmät naiset eivät osallistu kuntapolitiikkaan samassa määrin kuin miehet, toteaa Pekola-Sjöblom.

VALITUIKSI tulleissa korostuvat 40-69-vuotiaat: heitä on suhteessa enemmän kuin mitä heitä oli ehdolla. Erityisesti 40-49-vuotiaiden ikäryhmässä nähdään yliedustusta. Eniten aliedustettuja suhteessa ehdokasmääriin ovat puolestaan 18-29-vuotiaat sekä vähintään 70-vuotiaat.

– Luvuissa näkyy, ketkä koetaan äänestäjien silmissä uskottavina ja vaikuttavina päättäjinä. Nuorten ja iäkkäiden ehdokkaiden kohdalla tämä näyttää jäävän toistuvasti haasteeksi, mutta tässä olisi peiliin katsomisen paikkaa myös äänestäjillä, Marianne Pekola-Sjöblom painottaa.

Kuntavaaleissa 2025 naisten osuus ehdokkaista nousi historiallisen korkeaksi, 42,3 prosenttiin. Naisehdokkaiden osuus on aiemmin ylittänyt 40 prosentin rajan vain kerran, vuonna 2008.

Erityisesti vasemmistoliitto (+4,9 prosenttia, SDP (+3,2) ja perussuomalaiset (+3,0) ovat lisänneet naisehdokkaiden osuutta.

Eniten naisehdokkaita listoillaan oli vihreillä (61,4 prosenttia), vähiten puolestaan perussuomalaisilla (24,5). Myös valitsijayhdistyksissä naisten osuus on kasvanut.

Maakunnittain tarkasteltuna naisehdokkaiden kärki löytyi Kanta-Hämeestä, Uudeltamaalta ja Pirkanmaalta, häntää pitivät Etelä-Karjala, Kainuu ja Keski-Pohjanmaa.

Vaikka sukupuolijakauman tasoittuminen on positiivista, kehityksessä on myös huolestuttavia piirteitä. Kiinnostus paikallisten asioiden ja luottamustehtävien hoitamiseen kokonaisuutena laskenut.

Sekä naisten että miesten mielestä turvallisuus ja hyvä asuinympäristö ovat tärkeimpiä hyvän kotikunnan tekijöitä, mutta Kuntaliiton mukaan naisten vastauksissa nämä ja muut palvelut nousivat erityisen korkealle.

MISSÄ määrin sitten on aiheellista jaotella ihmisiä ja pohtia, keiden asioiden ajaminen ja niistä viestiminen on mahdollisesti toisilta pois? Kuplaantumista ja oman napaan tuijotusta kun on muutenkin riittämiin.

Mikkel Näkkäläjärvi korostaakin, että asiat eivät ole mustavalkoista nollasummapeliä.

– Esimerkiksi hyvinvointivaltion ydinkysymykset koskettavat kaikenikäisiä. Enkä usko, että äänestyspäätöksiä tehdään vain omasta elämäntilanteesta käsin. Vaaliteltoilla ja muissa yhteyksissä näkyi ja kuului, että nuoret ovat huolissaan isovanhempiensa saamasta hoivasta ja vanhemmat ikäluokat esimerkiksi päiväkotien, koulujen ja nuorten mielenterveyspalveluiden tilanteesta. Enemmistöltä ihmisistä löytyy kuitenkin solidaarisuutta ja empatiaa muita kohtaan.

 

 

 

 

AVAINSANAT

Äänestysnumeroiden sekoittaminen yleisin syy äänten hylkäykseen alue- ja kuntavaaleissa – noin 70 000 ääntä hylkyyn

Aluevaaleissa hylättiin yli 46  000 ääntä koska ehdokkaan numero oli merkitty niin, ettei siitä selvinnyt, ketä ehdokasta se tarkoitti.

Hylättyjen äänten suuri osuus alue- ja kuntavaaleissa oli seurausta yleisimmin siitä, että äänestäjät sekoittivat eri vaalien ehdokkaiden numerot keskenään. Oikeusministeriön keräämien tietojen mukaan tuplavaaleissa hylättiin tästä syystä liki 70  000 ääntä.

Aluevaaleissa hylättiin yli 46  000 ääntä koska ehdokkaan numero oli merkitty niin, ettei siitä selvinnyt, ketä ehdokasta se tarkoitti. Kuntavaaleissa hylättiin samasta syystä reilut 23  000 ääntä.

-  Jos aluevaalilipussa on pieni ehdokasnumero, niin laskija ei voi tietää, ketä aluevaalien ehdokasta on ajateltu äänestää, kuvasi oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen STT:lle.

Jääskeläinen totesi, että väärien numeroiden takia hylättyjen äänten määrä on itse asiassa vielä korkeampi. Osassa kunnista vaalilautakunnat ovat kirjanneet nämä tapaukset muuhun luokkaan eli luokkaan ”äänestyslippuna on käytetty muuta kuin oikeusministeriön painattamaa äänestyslippua”.

TÄSTÄ syystä hylättyjä lippuja on oikeusministeriön listassa noin 2  500. Jääskeläisen mukaan tässä on yleensä kyse siitä, että äänestäjä on yrittänyt äänestää jollakin toisella paperilapulla. Yleensä nämä tapaukset ovat harvinaisia.

-  Se on nyt noinkin suuri, koska jotkut kunnat ovat tulkinneet sitä perustetta noin. Mutta siinä on kysymys samasta asiasta.

Jääskeläisen mukaan hylätyistä äänistä kertyvät tilastot antavat hyvää pohjaa oikeusministeriössä tehtävälle selvitykselle siitä, miksi kaksoisvaaleissa kertyi niin suuria määriä hylättyjä ääniä.

Aluevaaleissa kertyi myös harvinaisen paljon tyhjiä ääniä, yhteensä yli 16  000. Kuntavaaleissa niitä oli reilut 4  750.

Lisäksi aluevaaleissa löytyi yli 17  000 äänestyslippua, joihin oli tehty jokin asiaankuulumaton merkintä. Kuntavaaleissa näitä kertyi vajaat 10  000.

AVAINSANAT

Karjalainen: Pohjois-Karjalassa satojen äänten virhe aluevaaleissa, valtuuston koostumus muuttui tarkistuslaskennassa

Alue- ja kuntavaalien samanaikainen äänestäminen on aiheuttanut paikoin poikkeuksellisen paljon epäselvyyksiä ja sekaannuksia.

Aluevaalien ääntenlaskennassa Pohjois-Karjalassa tapahtui poikkeuksellisen suuri virhe, uutisoi Karjalainen. Lähes 500 ääntä oli kirjattu väärälle ehdokkaalle.

Keskustan Hilkka Tirkkosen äänimäärä alustavassa laskennassa oli 897, mutta tarkistuslaskennan jälkeen oikeaksi määräksi paljastui 1  372. Keskustan Heikki Reijonen puolestaan sai todellisuudessa vain 189 ääntä, kun alkuperäisissä tuloksissa hänelle oli kirjattu 661.

Reijonen oli lehden mukaan ennen tarkistuslaskentaa ollut läpimenneiden listalla, mutta hänen todellinen äänimääränsä ei riitä aluevaltuustopaikkaan.

Poikkeama johtui siitä, että Tirkkosen varsinaisen vaalipäivän lähes 500 ääntä hänen kotikunnassaan Outokummussa oli kirjattu virheellisesti Reijoselle.

Vaalilautakunnan puheenjohtaja Timo Reko kertoo Karjalaiselle, että äänet oli laskettu oikein mutta kirjattu inhimillisen erehdyksen vuoksi väärälle henkilölle. Tirkkosen ehdokasnumero oli 2314 ja Reijosen 2304.

Tirkkonen oli Pohjois-Karjalassa neljänneksi eniten henkilökohtaisia ääniä saanut ehdokas.

Tarkistuslaskennan tulos merkitsee sitä, että keskustan viimeisen paikan Pohjois-Karjalan 59-henkisessä aluevaltuustossa sai Jasmin Pyöriäinen. Hän ohitti tarkistuslaskennassa Asko Miettisen kahdella äänellä.

AVAINSANAT

Helsinki sopi pormestarien työnjaosta: tällaisia pestejä puolueille tuli

Nykyiset apulaispormestarit Daniel Sazonov (kok) ja Paavo Arhinmäki (vas) saavat jatkaa kauttaan kesäkuun alkuun asti.

Helsingin kaupunginvaltuuston poliittiset ryhmät kertovat sopineensa kaupungin keskeisten luottamustehtävien ja valtapaikkojen uudelleenjaosta.

Kaupungin tiedotteen mukaan päätökset olivat yksimielisiä.

Helsingin seuraava pormestari tulee kokoomuksesta, koska puolue oli kuntavaaleissa kaupungin suurin. Helsingissä pormestari on toiminut myös kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Kaupunkiympäristön toimialan eli rakentamisesta ja pääkaupungin tulevaisuuden suunnittelusta vastaavan sektorin apulaispormestarius menee SDP:lle.

Vihreät saa nykyisessä valtuustojakaumassa demareille kuuluneen kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestarin pestin, kulttuuri- ja vapaa-aika jatkaa vasemmistoliiton hallussa.

Kokoomuksella säilyy sosiaali- ja terveysalan sekä pelastustoimialan apulaispormestarius, jota tähän asti on hoitanut puolueen pormestariehdokas Daniel Sazonov.

Demarit saavat myös aiemmin vihreille kuuluneen kaupunginvaltuuston puheenjohtajuuden, varapuheenjohtajuudet menevät kokoomukselle ja vihreille.

Vaalitappion kärsineille perussuomalaisille jää tarkastuslautakunnan puheenjohtajuus.

VIRALLISESTI pormestarit sekä valtuuston ja kaupunginhallituksen johtohenkilöt valitaan uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa 2. kesäkuuta.

Uusi valtuusto valitsee samalla ihmiset myös Helsingin monien lautakuntien ja jaostojen tehtäviin.

AVAINSANAT