• Työmarkkinat
• 28.04.2025
• 7:30
• (Päivitetty: 27.04. 18:50)

Älämölö työnantajaleirissä oli suurta, kun SAK:laiset liitot ilmoittivat tavoittelevansa tällä neuvottelukierroksella kymmenen prosentin palkankorotuksia. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto kertoo Demokraatin haastattelussa, että kaikki oli tarkkaan harkittua ja strategia myös onnistui.

Tänään 60 vuotta täyttävä Riku Aalto on ollut Suomen suurimman ammattiliiton puheenjohtaja noin 17 vuotta. Siinä ajassa hän on ehtinyt olla neuvottelemassa liiton jäsenille lukuisia työehtosopimuksia.

Pitkän uransa aikana on havainnut sen, että neuvotteluissa on yksi kohta, jota ei voi oppia mistään oppikirjasta.

– Se on löytää se sininen hetki, jolloin sopimus täytyy tehdä. On tunnettava tarpeeksi hyvin neuvottelukumppani, jotta kumpikin tietää, että juuri nyt kiistaan on löydyttävä ratkaisu. Luulen, että olen hyvä löytämään sen sinisen hetken, Aalto pohtii.

Helpompaa on hänen mukaansa sanoa, että ”ei nyt” ja erityisen vaikeaa sovun perusteleminen on juuri omille. Ratkaisun kun pitäisi tyydyttää liiton jäseniä.

Tämän sinisen hetken havaitsemista tarvittiin myös tämän neuvottelukierroksen päänavauksesta neuvoteltaessa.

Liiton johtaminen, kokonaisuuden hallinta ja kentän odotuksiin vastaaminen on aikamoista tasapainottelua. Aalto huomauttaa, että ay-puolella ei ole ylellisyyttä valita tehdäänkö työehtosopimus vai ei. Se on tehtävä.

– Tähän liittyy sekin, miten osapuolet kohtelevat toisiaan julkisuudessa. Ei auta nokittaa toisia, vaikka kuinka olisi eri mieltä. Sen pitää olla mielessä, mikä on jäsenten kannalta järkevin vaihtoehto kokonaisuudessaan. Aina ei kannata istuttaa väkeä viikko- tai kuukausitolkulla lakossa, jos arvio on, ettei sillä ole merkittävää vaikutusta lopputulokseen.

Tämän neuvottelukierroksen päänavauksen syntymiselle Teollisuusliiton lakot olivat hänen mielestään paikallaan.

NYKYHALLITUSTA on luonnehdittu kaikkien aikojen vihamielisimmäksi palkansaajia kohtaan – hallitukseksi, joka myötäilee työnantajaleirin ajatuksia.

Aaltokin sanoo, ettei vastaan ole tullut hänen ay-urallaan moista. Hän on huolissaan siitä, mihin politiikka on menossa Suomessakin.

– Kyllä se luo merkittävää epävarmuutta, jos aina kulloinenkin valtaapitävä siirtää ison joukon kustannuksia maksettavaksi sille, joka edellisen vallanpitäjän aikana niiltä säästyi.

Viime talvena nähtiin Suomessa harvinaisia poliittisia lakkoja. Moni on kysynyt, kannattiko.

– Mielestäni kannatti, vaikka hallitus sai vedetyksi läpi lainsäädäntöhankkeensa heikennyksineen. Valveutuneisuus työpaikoilla kasvoi valtavasti. Ihmiset havantuivat. Moni Teollisuusliiton jäsenkin on joutunut kokemaan, mitä leikkaaminen esimerkiksi työttömyysturvasta oikeasti tarkoittaa, Aalto vastaa.

Hallitusohjelman leikkaus- ja heikennystoimet olivat hänen mukaansa yksiselitteisesti niin rajut, että niihin oli pakko reagoida voimakkaasti. Tämä oli myös jäsenistön ja aktiivien suuren enemmistön tahto.

Työmarkkinoilla on Aallon mukaan ollut vanha periaate: selkävoittoja ei kannata hakea, koska se johtaa vastatoimiin. Poliittisten lakkojen yhteydessä käytiin keskustelua, millaista kostoa työntekijäpuoli hakee hallituksen jyräämien heikennysten takia, kun työmarkkinakierros alkaa.

Hyvällä johtajalla on käsitys siitä, mitä häneltä odotetaan.

Oman mausteensa kierroksen alkuun toi se, että SAK:laiset ammattiliitot, Teollisuusliitto mukaan lukien, julkistivat poikkeuksellisesti palkankorotustavoitteensa, joka oli kymmenen prosenttia kahdelle vuodelle.

Aallon mukaan julkistamisajankohtaa ja palkankorotustasoa mietittiin tarkkaan.

– Tavoitteena oli ostovoimakuopan lapioiminen umpeen. Tietysti siinä on aina riskinsä julkistaa oma tarkka päämäärä, kun kaikki eivät käsitä sitä tavoitteena vaan tietynlaisena lupauksena.

Päänavaus eli niin sanottu yleinen linja syntyi viiden kuukauden kovalla väännöllä teknologiateollisuudessa valtakunnansovittelijan johdolla. Kymmenen prosentin palkankorotuksia ei tullut. Kolmivuotisen sopimuksen aikana palkankorotukset ovat 7,8 prosenttia.

– Saimme Teollisuusliitossa jonkin verran palautetta heti sovun synnyttyä, mutta kritiikki palkankorotusten tasosta vaimeni nopeasti lähes kokonaan.

Tämä johtui hänen mukaansa siitä, että työntekijäpuoli onnistui taklaamaan merkittävän osan maan hallituksen työntekijöihin kohdistamista heikennyksistä työehtosopimuksen määräyksillä.

Muun muassa muutosneuvottelujen vähimmäisajat säilyvät ennallaan ja irtisanomiseen vaaditaan edelleenkin painava syy. Päänavaussopimuksessa on turvattu myös se, että luottamusvaltuutettu ei voi tehdä paikallisia sopimuksia. Väki ymmärsi tekstikysymysten arvon.

Aalto sanoo, että strategia toimi.

– Julkinen keskustelu kohdistui enemmän palkankorotuksen tasoon. Emme halunneet, että tekstikysymyksistä syntyisi työnantajapuolella elämää suurempi asia. Kun poliittisilla mielenilmauksilla ei saatu asioita työntekijöille ystävälliseen asentoon, me hoidimme sen edunvalvonnan kautta. Tämä ei ollut kosto kenellekään.

Päänavausta jouduttiin hakemaan neljättä kertaa peräkkäin valtakunnansovittelijan pakeilta. Aallon mielestä kumpikin osapuoli voi mennä peilin eteen katsomaan, miksi neuvotellen ei enää löydetä yhteisiä ratkaisuja. Ja valtakunnansovittelijalle on yhä jonoa, vaikka päänavaus on tehty.

Teollisuusliitto on ollut useimmiten luomassa sitä yhteistä linjaa.

– Tätä roolia on tarjottu vuosien mittaan erilaisille toimijoille, mutta ei se vain näytä maistuvan. Työnantajat herkästi sanovat aina, että tässä neuvotellaan palkankorotuksista koko Suomen työntekijöille.

Tämä ajatus tuntuu Aallosta epäreilulta, koska Teollisuusliitto neuvottelee sopimusta omille jäsenilleen – ja usein vielä työtaisteluiden kautta. Muut saavat sitten saman vähemmällä vaivalla. Edellisellä kierroksella kuntasektori sai neuvotelluksi itselleen palkkaohjelman isompine palkankorotuksineen.

– Mutta tänä keväänä aika moni muukin ammattiliitto on joutunut ja joutuu työtaistelutoimiin omien sopimustensa aikaansaamiseksi.

PITKÄÄN puheenjohtajana toiminut Aalto pohtii sitä, mistä on ylipäänsä hyvä johtajuus tehty.

– Hyvällä johtajalla on käsitys siitä, mitä häneltä odotetaan. Mikä oman organisaation rooli on yhteiskunnassa ja miten täytät liikkeelle määritetyn tehtävän.

Joukkuepeli. Sitä termiä Aalto käyttää.

– Parasta työssä on se, kun tapaa jäseniä työpaikoilla ja erilaisissa tilaisuuksissa. Se on tämän työn suola.

Aallon työhuoneen ovi Hakaniemessä on aina avoinna. Kuka tahansa voi marssia sisään kertomaan mistä tahansa asiasta. Teollisuusliiton tehtävä kun on palvella jäseniään.

Eikä pelkästään heitä. Teollisuusliitto tekee paljon näkymätöntä työtä: antaa lausuntoja, konsultoi ja myös yritykset käyttävät liiton asiantuntemusta apunaan. Aallon mukaan liiton näkemyksiä myös kysytään ilman, että niitä pitää tyrkyttää.

Yksi hyvä esimerkki liittyy Suomen hävittäjäkauppoihin. Kaikki ehdokkaat hävittäjätoimittajiksi kävivät kysymässä Teollisuusliiton ajatuksia liittyen muun muassa kauppoihin liittyvästä infrasta, koulutuksesta ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuudesta.

MILLAINEN Aalto on neuvottelijana? Hän naurahtaa, että sitä olisi parempi ehkä kysyä neuvottelukumppaneilta.

– Tavoite on aina, että pystytään luomaan ilmapiiri, jossa voidaan käymään luottamuksellisia keskusteluja ja neuvotteluja toisia kunnioittaen, vaikka erimielisiä ollaankin. Toivon, että olen osannut antaa tällaisen mielikuvan itsestäni neuvottelukumppaneille.

Miltä näyttää tulevaisuus? Työn ja teknologian murros haastaa myös Teollisuusliittoa pohtimaan sitä, miten suhtautua kaikkeen muutokseen. Aalto arvioi, että keinoälyn käyttö tulee lähivuosina vaikuttamaan yhä enemmän myös suorittavaan työhön.

– Automatisaation yleistyminen johtaa siihen, että entistä pienempi joukko työskentelee niin sanotun työntekijän statuksella, ja yhä useampi kuuluu ”valkokaulustyöläisiin”.

Moni yritys siirtää tuotantoaan halvemman kustannustason maihin. Eli mitä jää Suomen duunareille? Aallon mukaan Suomeen jäävä teollinen tuotanto vaatii entistä enemmän korkeaa osaamista. Suomessa pärjätään tuotteilla, joissa näkyy osaaminen.

Kouluttautuminen on siis avainsana, ja siitä huolehtimisesta on vastuu niin yhteiskunnalla, työnantajilla kuin työntekijällä itselläänkin, hän painottaa.

– Näyttää kuitenkin siltä, että työnantajat puhuvat mieluummin työperäisestä maahanmuutosta kuin suomalaisen työvoiman kouluttamisesta uusiin tehtäviin. Valtiovalta ajattelee samoin, kun hallitus on leikannut ammatillisesta koulutuksesta ja aikuiskoulutustuesta, Aalto kritisoi.

Teollisuusliitto ei hänen mukaansa vastusta työperäistä maahanmuuttoa kunhan Suomeen tuleviin noudatetaan samoja työehtoja kuin suomalaisiin.

TEOLLISUUSLIITON liittokokous on kolmen vuoden päästä. Kutkuttaisiko vielä neljäs kausi puheenjohtajana?

– Sinne on vielä aika pitkä aika, joten tätä on hieman aikaista spekuloida. Kyse on siitäkin, millaista johtamista liitto tarvitsee ja onko itsellä edellytyksiä siihen vai ei, Aalto muotoilee.

Aalto meni heittämällä Vantaan valtuustoon kuntavaaleissa. Eduskuntavaaliehdokkuudelle hän naurahtaa: ”Ei ole mitään suurta suunnitelmaa tähdätä seuraavaksi eduskuntaan.”