VALIKKO

Reserviläisvarusteiden verovähennysoikeus ei toteudu – valtiovarainministeriöltä täystyrmäys

Vähennysoikeutta kaavailtiin muun muassa suojavarusteisiin, aseiden lisätarvikkeisiin ja taistelukelpoisiin asuihin.
  • Kotimaa
  • 27.04.2024
  • 8:07
  • (Päivitetty: 27.04. 8:24)

Valtiovarainministeriö tyrmää hallituksen lupailemat verovähennysoikeudet reserviläisten varustehankinnoille.

Hallitusohjelmaan kirjattiin viime vuonna hanke reserviläisten ostamien, maanpuolustusta tukevien varusteiden kuten maastoasujen, kypärien, luotiliivien ja muiden suojavälineiden verovähennysoikeuksien selvittämisestä.

Tarkoitus oli parantaa puolustuskykyä kannustamalla reserviläisiä hankkimaan itselleen paremmin sopivia varusteita. Valtio ei pysty tarjoamaan moderneimpia suojavälineitä ja taisteluvarusteita kaikille Suomen 870 000:lle reserviläiselle, vaan ainoastaan tärkeimmille sodanajan joukoille.

Reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöt tukivat ehdotusta omilla lausunnoillaan, samoin puolustusministeriö piti asiaa maanpuolustuksen kannalta positiivisena uudistuksena.

Demokraatin tietojen mukaan nyt valtiovarainministeriö on selvittänyt asiaa, ja pitää verovähennysten toteuttamista käytännössä mahdottomana.

TÄLLÄ VIIKOLLA valmistuneessa selvityksessään ministeriön vero-osasto toteaa, että täsmätarvikkeiden vähennysoikeus olisi verotusjärjestelmälle ongelmallinen. Se maksaisi valtiolle tässä taloustilanteessa liikaa eikä se ministeriön mielestä olisi tehokkain tapa kohdentaa julkista tukea maanpuolustukseen.

Ministeriö luettelee liudan perusteita jyrkän kielteiselle kannalleen.

Verovähennysoikeus pitäisi osata kohdentaa sellaisille reserviläisille jotka ovat oikeasti puolustusvoimien käytettävissä, eikä vain kaikille innokkaille ja halukkaille.

Tämä vaatisi sitä, että puolustusvoimien pitäisi luoda uusi tiedonvaihtojärjestelmä jolla verohallinto pystyy erittelemään vähennykseen oikeutetut ihmiset – ja pitää itsekin kirjaa siitä kenelle reserviläiselle on hankittu valtion tuella varusteita.

Puolustusvoimien pitäisi ministeriön mukaan myös määritellä, mitkä kaupallisilta markkinoilta saatavat lukuisat eritasoiset varusteet olisivat yhteensopivia sen oman kaluston kanssa.

Jos uusi vähennys otettaisiin käyttöön, pelkästään jo verohallinnon tietojärjestelmien muutoskuluihin voisi mennä puolisen miljoonaa euroa.

SOTILASVARUSTEIDEN ostamista ei voi valtiovarainministeriön mukaan pitää tulonhankkimismenoina, vaan lähinnä elanto- ja harrastuskuluina joita valtio ei muutenkaan korvaa.

Näitä välineitä kun voisi käyttää muuhunkin kuin maanpuolustustarkoituksiin.

Ministeriö muistuttaa esimerkkinä, että nykyiset aktiivireserviläiset ovat jo todennäköisesti muutenkin jo hankkineet tai hankkisivat vaikkapa maastokengät ja maastoasut.

Ministeriö sanoo, ettei se selvityksessä esille tulleiden ongelmallisuuksien takia puolla verovähennysoikeuden jatkovalmistelua.

Ministeriö ehdottaa kuitenkin selvityksen ulkopuolisena kompromissina, että Puolustusvoimille tai vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta järjestävälle MPK:lle luotaisiin mahdollisuus välittää reserviläisille sotilaskelpoisia varusteita – esimerkiksi edullisilla joukkohankinnoilla.

AVAINSANAT

Oikeistodemareilla vaalivoittoon? – Suomi tarvitsee hyvää taloudenpitoa, ei valtionhoitajapuolueen somepornoa

  • Kolumnit
  • 12.05.2024
  • 17:00
  • (Päivitetty: 12.05. 18:17)

Demarit saivat jo kehysriihen kynnyksellä hyviä uutisia, kun SDP oli noussut Helsingin Sanomien mielipidekyselyssä Suomen suosituimmaksi puolueeksi.

(Viime viikolla Ylenkin vapunjälkeinen kysely näytti samaa.)

Syyksi epäiltiin hallituksen työmarkkinatoimia sekä kyselyn aikana suunniteltuja leikkauksia. Kukaan ei tuntunut pitävän suosion syynä SDP:n erinomaista oppositiopolitiikkaa.

Se on harmi. Siis se, että SDP:n oppositiorooli näyttäytyy julkisuuteen vaihtoehdottomana ei-politiikkana ja usein valheellisina väitteinä sosiaalisessa mediassa.

Kevään kuhjussa on uumoiltu, että jos hallituksen oikeistokonservatiiviseen politiikkaan ja perussuomalaisten argumentaatioon kyllästyneet äänestävät nostavat seuraavissa eduskuntavaaleissa demarit hallitukseen, puolue peruu nyt tehdyt uudistukset.

Odotettavissa olisi siis ennustamatonta vatulointipolitiikkaa, jossa maan suunta vaihtuisi neljän vuoden välein.

OPPOSITIOSSA on nyt käytännössä kolme vasemmistolaista puoluetta, joita on usein vaikea erottaa toisistaan. Vihreätkään eivät ole markkinataloususkoonsa vannoneesta puheenjohtajastaan huolimatta onnistuneet vakuuttamaan luvatulla talousvihreydellä.

Ainoana oikeistodemarina pidetty SDP:n ryhmyri Tytti Tuppurainenkin on ollut olohuoneissamme sanaton, kun häntä on A-studioissa vaadittu avaamaan puolueen vaihtoehtoa hallituksen talouspolitiikalle.

Kehysriihen jälkeen SDP ei kyennyt löytämään hallituksen toimista mitään positiivista – myös talouskasvuun kannustavat toimet saivat tyrmäyksen. Kaikki kuitenkin myöntävät, että velkaa on liikaa ja ikärakenne hirveä.

Veljeily rasismipuheesta useita kertoja käräytettyjen, köyhille ja nuorille ilkkuvien perussuomalaisten kanssa ahdistaa arvoliberaaleja oikeistolaisia.

MYÖS perinteinen kokoomus alkaa olla ahtaassa raos­sa. Markkinataloutta kannattavissa, kokoomusta äänes­täneissä on hallituksen politiikkaan pettyneitä. Pienituloisimpiin kohdistuvia, päällekkäisiä leikkauksia on pidetty moraalittomina samaan aikaan, kun hyvätuloinen keskiluokka sai veronalennuksen.

Veljeily rasismipuheesta useita kertoja käräytettyjen, köyhille ja nuorille ilkkuvien perussuomalaisten kanssa ahdistaa arvoliberaaleja oikeistolaisia. Euroopan on ennustettu siirtyvän EU-vaaleissa euroskeptisen, konservatiivisen laitaoikeiston haltuun, ja liberaalit keskustaoikeiston äänestäjät pohtivat olevansa kodittomia.

Tässä olisi SDP:n iskun paikka. Sen pitäisi vain kyetä palaamaan puolueeksi, joka se oli vielä vuosituhannen vaihteessa.

Valtiolla oli tuolloin velkaa reilut 60 miljardia euroa, kun sitä on nyt 156 miljardia. Mitä todennäköisimmin tarvitsemme siis talouskuria vielä seuraavallakin vaalikaudella.

Hyvän taloudenpidon ohella tarvitsemme yhteiskuntana kuitenkin politiikkaan empatiaa, emme valtionhoitajapuolueen somepornoa saksien heiluttelulla, julkisen sektorin yt-neuvotteluilla tai kehitysavun miljardileikkauksilla.

Nyt voisi olla kysyntää politiikalle, jossa yhdistyy vahva ote valtiontaloudesta huolehtimiseen selkeällä pesäerolla oikeistokonservatiiviseen arvopohjaan.

Oikeistodemarit, missä luuraatte?

AVAINSANAT

Luottamus hallitukseen romahti – sisäinen jako voittajiin ja häviäjiin alkaa vaikuttaa ennemmin tai myöhemmin

Kaksi mielenkiintoista mutta Orpon hallituksen kannalta karua kyselyä julkistettiin viimeisen viikon sisällä.

Ensin Ylen gallup kertoi SDP:n suosion nousseen korkeammalle kuin 18 vuoteen, 24,4 prosenttiin. Samalla hallituspuolue perussuomalaisten kannatus romahti liki kaksi prosenttiyksikköä 15,6 prosenttiin.

Muutama muukin huomio gallupista on paikallaan.

Eri kyselyissä näkyvä hallituspolitiikan yleinen epäsuosio ei horjuta pääministeripuolue kokoomuksen kannatusta. Kokoomuksen kannatus oli Ylen kyselyssä itse asiassa korkeampi kuin kevään 2023 eduskuntavaaleissa, 21,3 %.

Kokoomuksen kannattajat ovat siis suhteellisen tyytyväisiä leikkauksiin ja nyttemmin myös veronkiristyksiin. Tai jos tyytymättömyyttä on, se ei ainakaan heijastu kokoomuksen suosiolukemiin.

Perussuomalaisten kannatuksen laskua on moni odottanut jo aiemmin. Nyt siitä on ensimmäisiä kunnon merkkejä, mutta mahdollisesta trendistä voidaan puhua vasta myöhempien kyselyjen jälkeen.

Ennenaikaiset eduskuntavaalit on pidetty viimeksi syksyllä 1975.

TÄSSÄ kohtaa tulee silti pakottamattakin mieleen edellinen Marinin hallitus, jossa silloinen pääministeripuolue SDP kykeni kasvattamaan suosiotaan samalla, kun hallituksen muut puolueet kamppailivat kannatuskatoa vastaan.

Orpon hallituksen perussuomalaiset rinnastuu Marinin hallituksen keskustaan, jonka koettiin pettäneen poliittiset teemansa.

Nyt perussuomalaisille lyödään peiliä naaman eteen ja kysymystä, miksi pienituloisilta leikkaaminen käykin heille, vaikka ennen vaaleja puheenparsi oli jotain muuta.

Orpon hallituksen kärsijänä näyttää olevan perussuomalaisten lisäksi RKP, jonka eduskuntavaalikannatus pyörii eurovaalien alla 3,4 prosentissa. Orpon hallituksen toinen lilliputti RKP on vähän kuin Marinin hallituksen vihreät tai vasemmistoliitto.

Prosenttilukemina Orpon hallituksen kannatus on enää noin 44 % eli selvästi alle enemmistön, mutta vallan kammarissa sillä on edelleen takanaan se tärkein eli eduskunnan enemmistö.

Hallituksen kaatumista odottaville aika voi muutenkin käydä pitkäksi, sillä kesken kauden hallitus ei ole varsinaisesti kaatunut vuosikymmeniin. Ennenaikaiset eduskuntavaalit on pidetty viimeksi syksyllä 1975.

Esimerkiksi Sipilän hallitus kaatui tai Juha Sipilä (kesk.) kaatoi sen vasta vaalikauden loppumetreillä, ja vaikkapa Jyrki Kataisen (kok.) ja Matti Vanhasen (kesk.) pois jättäytymiset pääministerin paikalta eivät johtaneet puoluevaihdoksiin hallituksessa.

Silti hallituksen karkea sisäinen jako voittajiin (kokoomus, kristillisdemokraatit) ja häviäjiin (perussuomalaiset ja RKP) voi syventyessään heijastua myös hallituspolitiikkaan. Hermoilla on tapana kiristyä ajan myötä, kun puolueet hakevat profiloitumisen mahdollisuutta.

Tulevat eurovaalit ovat yksi mittari ja ensi vuoden kunta- ja aluevaalit toinen.

Kokemus yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta on heikentynyt selvästi syksystä 2023.

KANSALAISPULSSIN tuoreessa kyselyssä kyyti oli hallitukselle kenties vielä kylmempää jos mahdollista.

Kansalaispulssi-kyselyillä selvitetään kansalaisten mielipiteitä erilaisista ajankohtaisista aiheista ja luottamuksesta yhteiskunnan eri instituutioihin. Kyselyaineiston keräämisestä vastaa Tilastokeskus. Ensimmäinen kysely tehtiin huhtikuussa 2020 ja kysely toistetaan noin kuukauden välein.

Kun luottamus maan hallitukseen pyöri Marinin hallituksen aikana parhaimmillaan yli 75 prosentissa ja huonoimmillaankin 60 prosentin päälle, on luottamus Orpon hallitukseen nyt 36 prosenttia, kun se vielä alkuvuonna oli sentään 50 prosenttia.

Samalla luottamus Suomen koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmään on jatkanut sukellustaan.

Kun myös kokemus yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta on heikentynyt selvästi syksystä 2023 alkaen eli nimenomaan Orpon hallituksen aikana, on sen keskeisillä johtajilla Petteri Orpolla (kok.) ja Riikka Purralla (ps.) käsissään poliittinen pommi, joka voi räjähtää syliin.

AVAINSANAT

Nyt pitää keskustella EU:n integraatiosta – vai sulkeutuuko Eurooppa kuin Kiina 1400-luvulla?

  • EU-vaalit
  • 11.05.2024
  • 13:00
  • (Päivitetty: 11.05. 12:18)

EU oppii kriiseistään. Kun vielä eurokriisissä väännettiin kuukausitolkulla siitä, kieltävätkö perussopimukset Kreikan tukemisen, Ukrainan sodan alettua EU on tukenut unionin ulkopuolista maata 85 miljardilla eurolla.

Vaikka Suomessa vaadittiin elpymisrahaston kertaluonteisuutta, perussuomalaisetkin ovat hyväksyneet Ukrainan tukemisen uudella yhteisvelalla.

Kriisejä silti riittää. Euroopan keskuspankin arvioiden mukaan EU:n ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää 800 miljardin euron ja Naton kahden prosentin sotilasmenotavoitteen saavuttaminen 75 miljardin vuotuisia lisäinvestointeja.

Korkeakoulutettujen, patenttien ja yli miljardin arvoisten startup-yritysten määrissä Eurooppa on kaukana Yhdysvaltain ja Kiinan perässä. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan Venäjän talous kasvaa Eurooppaa nopeammin.

EU-maiden johtajat eivät halua näihin ongelmiin tarttua, ainakaan kansallisesti. Viime vuoden lopulla sovittiin EU:n budjettisääntöjen uudistuksesta, joka kiristää tuntuvasti talouspolitiikkaa koronavuosien jälkeen.

Investointien sijaan uusitut budjettisäännöt edellyttävät EU-mailta noin sadan miljardin suuruista sopeutusta jo ensi vuonna. Vaikka Orpon hallitus onnistuisi välttämään ”tarkkailuluokalle” joutumisen, Suomellakin on uusien sääntöjen perusteella edessä reilun miljardin vuotuiset lisäsopeutukset.

Eurovaalit ovatkin mahdollisuus maalata isolla pensselillä EU:n teollisuuspolitiikasta.

VAIHTOEHDOKSI jää eurooppalainen ratkaisu, tarkemmin sanoen yhteisvelka.

Sisämarkkinoista vastaava komissaari Thierry Breton on esittänyt uutta rahastoa vastaukseksi kiihtyvään suurvaltakilpailuun. Talouskomissaari Paolo Gentiloni on puolestaan vaatinut EU:lle pysyvää velanotto-oikeutta sen jälkeen, kun elpymisrahasto lakkaa vuonna 2026.

Euron jo kerran pelastanut EKP:n entinen puheenjohtaja Mario Draghi on pitkään liputtanut EU:n finanssipoliittisen kapasiteetin puolesta ja esittänee sitä jälleen häneltä tilatussa kilpailukykyraportissa.

Eurovaalit ovatkin mahdollisuus maalata isolla pensselillä EU:n teollisuuspolitiikasta. Siihen liittyy keskeisesti kysymys toimivaltajaosta. Jäsenmaat ovat halunneet pitää talouspolitiikan omalla vastuullaan, joskin EU on yhteisvelan, koheesio- ja ilmastopolitiikan myötä ottanut yhä enemmän siitä vastuuta.

Kuinka realistista on enää toimia sääntöpohjaisen globalisaation puolustajana?

KESKUSTELUA integraatiosta ei voida myöskään välttää – tulisiko integraatiossa edetä yhdessä vai pienemmän etujoukon vetämänä? Myös vanhoja opinkappaleita tulee arvioida uudelleen.

Kuinka realistista on enää toimia sääntöpohjaisen globalisaation puolustajana? Ajatus taloudellisen keskinäisriippuvuuden tuomasta vakaudesta on osoittautunut naiiviksi, kuten Venäjän halpa energia, Kiinan pohjattomat markkinat ja Yhdysvaltain oletettu ydinasesuoja ovat osoittaneet.

Gallupit povaavat voittoa eurovaaleissa laitaoikeistolle ja tappiota punavihreille. Toivottavasti tämä ei latista keskustelua teollisuuspolitiikasta. Muutoin integraatio tulee tapahtumaan kriisien varjolla varkain ja takaoven kautta, kuten tähänkin asti.

Synkempi vaihtoehto on, että ilman uutta teollisuuspolitiikkaa Eurooppa sulkeutuu kuin Kiina 1400-luvulla.

AVAINSANAT

SDP:n Razmyar arvostelee kokoomusta: “Kuka tähän enää uskoo?”

Kokoomus ei itsekään usko omiin ilmastolupauksiinsa, arvostelee SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Nasima Razmyar tiedotteessaan.

– Ennen eduskuntavaaleja pääministeri Petteri Orpo lupasi, että kokoomus ei lähde hallitukseen, joka pakittaa ilmastotoimissa. Vaalien jälkeen kokoomusvetoinen hallitus on kuitenkin kunnostautunut vain ilmastotoimista ja luonnonsuojelusta leikkaamisessa sekä ollut torppaamassa EU-tasolla lainsäädäntöä, jolla olisi parannettu ympäristön tilaa koko Euroopassa.

– Nyt eurovaalien lähestyessä kokoomus pyrkii jälleen esiintymään ilmaston ja luonnon puolestapuhujana. Kuka tähän enää uskoo?

RAZMYAR huomauttaa, että samaan aikaan kun kokoomus puhuu EU-vaaliohjelmassaan kauniisti ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämisen puolesta, se on väläyttänyt yhteistyötä Euroopan parlamentissa yhteistyötä ilmastotoimia jarruttavan laitaoikeiston kanssa.

– Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purrakin totesi viime viikonloppuna, että eurooppalaisen kokoomuspuolueen EPP:n ilmastopolitiikan linja on siirtynyt selvästi lähemmäs perussuomalaisten linjaa – eli ilmastotoimien järjestelmällistä jarruttamista. Kun maltillinen oikeisto ja laitaoikeisto ryhtyvät yhteistyöhön Euroopan parlamentissa, jää kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta jäljille vain savuavat rauniot, Razmyar ennustaa.

Hänen mukaansa Euroopan unionin on oltava suunnannäyttäjä ja vahva toimija myös ilmasto- ja ympäristöpolitiikassaan. Razmyar sanoo, että EU on riittävän suuri toimija ottaakseen merkittäviä askelia ilmastokriisin ratkaisemisessa, jos tahtoa löytyy.

– Tämä ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Suomessa olemme jo nähneet, kuinka niin kutsuttu maltillinen oikeisto on valmis joustamaan ilmastotoimissa laitaoikeistoa miellyttääkseen. Kesäkuun eurovaaleissa päätetään siitä, annammeko tämän tapahtua Euroopan tasolla.

AVAINSANAT

STT:n kysely: Vihreät ja vasemmistoliitto kiristäisivät EU:n ilmastopolitiikkaa nykyisestä

Vain vihreät ja vasemmistoliitto katsovat, että EU:n pitäisi toimia nykyistäkin kunnianhimoisemmin taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Sen sijaan perussuomalaiset, keskusta, Liike Nyt ja kristillisdemokraatit arvioivat, että EU:ssa on tehty viime vuosina liian kireää ilmastopolitiikkaa, jossa esimerkiksi kansalaisten arkea taikka yritysten tai maanviljelijöiden etuja ei ole huomioitu riittävästi.

SDP, kokoomus ja RKP katsovat, että nykyisen komission valmistelema ja EU-instituutioiden hyväksymä sääntely on ollut pääpiirteittäin kohdallaan.

STT kysyi sähköpostitse eduskuntapuolueilta, miten ne suhtautuvat nykyisen komission ja EU-instituutioiden ilmastopolitiikkaan.

AVAINSANAT