VALIKKO

Olisiko kansanedustajan pidättämiseen pitänyt saada eduskunnan suostumus?

Kuvassa eduskunnan pääsihteeri Antti Pelttari.

Niin valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Mikael Hidén kuin eduskunnan pääsihteeri Antti Pelttari katsovat, että eduskunnan puhemiesneuvostossa olisi ollut hyvä kertoa kansanedustaja Timo Vornasen tapauksesta. Jälkikäteen ajatellen siitä olisi ollut hyvä keskustella, Pelttari lausuu Demokraatille.

Puhemiesneuvoston jäsen, kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen (vas.) on ihmetellyt viestipalvelu X:ssä, miksei puhemies Jussi Halla-aho (ps.) ole informoinut puhemiesneuvostoa kansanedustaja Timo Vornaseen liittyvistä tapahtumista, vaikka Halla-aho tiesi asiasta jo silloin, kun puhemiesneuvosto kokoontui perjantaina.

Hän on liittänyt omaan päivitykseensä apulaispormestari, ex-kansanedustaja Paavo Arhinmäen päivityksen, jossa Arhinmäki toteaa, että puhemiestä pitää välittömästi informoida, jos kansanedustaja pidätetään.

– Onko kukaan kysynyt puhemieheltä, miksi hän ei informoinut eduskuntaa pidättämisestä ennen perjantain täysistuntoa? Arhinmäki kysyy.

– Olen pyytänyt puhemiesneuvoston jäsenenä perjantaina illalla klo 19.37 lisätietoa edustajille tapauksesta sähköpostitse. Puhemies ei ole vastannut viestiini tähän mennessä, Pekonen päivitti.

Halla-aho on vastannut hänelle.

– Edustaja Pekonen ei sähköpostissaan esittänyt mitään tällaista arvostelua vaan ainoastaan toivoi, että “asiasta informoidaan lisää edustajia heti kun se on mahdollista”. Näin myös aiomme toimia, Halla-aho kirjoitti.

Puhemies viittaa myös Ilta-Sanomien artikkeliin, jossa kerrotaan eduskunnan tiedotteesta.

“Perjantaina julkisuuteen tuli tieto, että kansanedustaja Timo Vornaseen kohdistuu rikosepäily. Asia tuli eduskunnan kanslian tietoon perjantaina 26.4. aamupäivällä. Ensitiedot olivat niukat, ja eduskunta noudatti tutkinnanjohtajan ohjetta olla tiedottamatta asiasta, koska halusi turvata kriittisessä vaiheessa olevan tutkinnan”, eduskunnan tiedotteessa todetaan.

Halla-aho on kirjoittanut myös, että eduskunnan pääsihteeri on lauantaina kello 9.59 vastannut edustaja Pekosen perjantaiseen sähköpostiviestiin.

JULKISUUDESSA on ollut pitkin matkaa hivenen erilaista tietoa siitä, mistä Vornasta epäillään. “Epäiltynä oleva 54-vuotias mies, jonka henkilöllisyyttä poliisi ei voi esitutkintalain perusteella vahvistaa, on tällä hetkellä pidätettynä henkeen ja terveyteen kohdistuneesta rikoksesta”, poliisi tiedotti lauantaina. Poliisi ei tuolloin tarkentanut rikosnimikettä.

Esimerkiksi MTV Uutisten lauantaisten tietojen mukaan Vornasta olisi epäilty törkeästä pahoinpitelyn yrityksestä ja ampuma-aserikoksesta ja törkeästä pahoinpitelystä tuomio olisi vähintään yksi vuosi vankeutta.

Epäillyn rikoksen tuomion pituudella on merkitystä siltä kannalta, olisiko Jussi Halla-ahon pitänyt informoida eduskuntaa Vornasen pidättämisestä ja olisiko pidättämiselle tarvittu eduskunnan suostumus.

“Kansanedustajan pidättämisestä ja vangitsemisesta on heti ilmoitettava eduskunnan puhemiehelle. Kansanedustajaa ei saa ilman eduskunnan suostumusta pidättää tai vangita ennen oikeudenkäynnin alkamista, ellei häntä painavista syistä epäillä syylliseksi rikokseen, josta säädetty lievin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta“, perustuslain pykälässä 30 lukee.

Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella näyttää selvältä, että pidättäminen on voinut juridisessa mielessä tapahtua ilman eduskunnan suostumusta. Toisin sanoen esimerkiksi vaatimus vähintään kuuden kuukauden vankeudesta epäillystä rikoksesta olisit täyttynyt mediatietojen mukaan.

Ja tänään myös poliisi tiedotti kello 16 jälkeen, että heti tapahtumien jälkeen rikosnimikkeinä olivat törkeän pahoinpitelyn yritys, laiton uhkaus ja ampuma-aserikos.

Rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen toteaa Demokraatille, että vaikka törkeän pahoinpitelyn yrityksen minimirangaistus olisi 14 päivää, pakkokeinojen osalta minimi luetaan täytetyn teon osalta eli tässä tapauksessa ikään kuin kyseessä olisi törkeä pahoinpitely, josta minimi on vuosi.

Poliisin mukaan tapauksen rikosnimikkeet kuitenkin täsmentyivät viikonlopun aikana. Miestä, jonka henkilöllisyyttä poliisi ei edelleenkään vahvista ja joka mediatietojen mukaan on Vornanen, epäillään tällä hetkellä vaaran aiheuttamisesta, laittomasta uhkauksesta ja ampuma-aserikkomuksesta. Näistä kustakin minimirangaistus on sakkoa.

Epäilty otettiin poliisin mukaan kiinni perjantaina aamuyöstä, ja hänet pidätettiin saman päivän aikana. Epäilty vapautettiin lauantaina.

VALTIOSÄÄNTÖOIKEUDEN emeritusprofessori Mikael Hidén on käsitellyt perustuslain 30. pykälän soveltamista eduskunnan kanslian julkaisussa Juridiikkaa ja muotoja eduskuntatyössä (pdf).

“Perustuslain 30 §:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan on kansanedustajan pidättämisestä ja vangitsemisesta heti ilmoitettava eduskunnan puhemiehelle. Virkkeestä käy selväksi, että kansanedustajalla ei ole mitään yleistä immuniteettia rikosprosessuaalisia pakkokeinoja vastaan. Tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus ei sisällä sellaista ajatusta, että eduskunnan tehtävänä olisi ottaa kantaa kyseisiin pidätyksiin tai vangitsemisiin tai että eduskunnalla olisi toimivaltaa vaikuttaa niihin. Ilmoitusvelvollisuuden merkitys on kahtalainen. Se palvelee eduskunnan tarvetta tietää kansanedustajan esteistä hoitaa edustajantointa… Yleinen ilmoitusvelvollisuus antaa eduskunnalle jonkinlaisia mahdollisuuksia seurata tämän normin noudattamista, toisin sanoen sitä, että suostumusta ei jätetä pyytämättä silloin kun se on tarpeen“, Hidén kirjoittaa.

Kirjan mukaan perustuslain 30. pykälän rajoitus viranomaisten toimivaltuuksiin koskee vain pidättämistä ja vangitsemista.

“Säännös ei siten merkitse rajoitusta poliisilla virkatehtävissään olevaan kiinniotto-oikeuteen, olipa kyseessä pakkokeinolaissa tarkoitettu epäillyn kiinniottaminen – jonka on 24 tunnin kuluessa johdettava pidättämiseen tai vapauttamiseen – taikka poliisilaissa tarkoitetut ja lyhytaikaiseksi säädetyt kiinniottamiset esimerkiksi henkilöllisyyden selvittämistä ja henkilön suojaamista varten“, Hidén kirjoittaa.

Perustuslaissa todetaan siis, että kansanedustajaa ei saa ilman eduskunnan suostumusta pidättää tai vangita, elleivät tietyt perustuslaissa mainitut ehdot täyty. Eli jos epäilty rikos ei täytä vähintään kuuden kuukauden lievimmän rangaistuksen ehtoa eikä kansanedustajaa epäiltäisi painavista syistä syylliseksi, eduskunnan suostumus pitäisi perustuslain mukaan hankkia. Siitä, miten tulisi menetellä eduskunnan suostumusta pyydettäessä ja suostumusta annettaessa, ei ole Hidénin mukaan kuitenkaan olemassa säännöksiä. Suostumus olisi kuitenkin pyydettävä etukäteen. Suostumuksen antamiseen riittäisi täysistunnossa yksinkertainen enemmistö.

NYT siis kuitenkin näyttäisi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan siltä, ettei suostumusta pidättämiseen olisi tarvinnut kysyä.

Puhemies Jussi Halla-aho (ps.) on kuitenkin nyttemmin katsonut Ylelle, että hänen olisi ollut syytä informoida eduskunnan puhemiesneuvostoa heti perjantaina kansanedustajan pidätyksestä ja osallisuudesta ampumavälikohtaukseen.

– Tässä mitä ilmeisimmin tapahtui jonkinlainen koordinaatiokatkos minun ja pääsihteerin väillä. Pääsihteeri sai tiedon tästä asiasta poliisilta ja informoi minua. Kaiketi oletin, että pääsihteeri olisi sitten informoinut kaikki ne tahot, jotka siinä tilanteessa on syytä informoida, Halla-aho sanoo Ylelle.

Helsingin Sanomille Halla-aho on aiemmin kertonut, että oli saanut eduskunnan pääsihteeriltä Antti Pelttarilta tiedon joko kansanedustajan kiinniotosta tai pidätyksestä.

Emeritusprofessori Mikael Hidén puntaroi Demokraatille, että toisaalta eduskunnan informoimisen tarve ja eduskunnan pitäminen ajan tasalla puoltaa sitä, että puhemies saatuaan ilmoituksen pidätyksestä olisi ilmoittanut sen myös täysistunnolle.

Toisaalta Hidén sanoo näkemyksenään, että vastakkaiseen suuntaan puhuisi se, että täysistunnolle ilmoittaminen lisäisi huomattavasti asian julkisuutta mediassa.

– Itse olen vähän kahden vaiheilla, kun toisaalta informaation tarve ja avoimuus on hyvä.

Hidén nostaa eduskunnalle tiedottamiseen vaikuttavana seikkana myös sen, että asiassa on kyseisessä tilanteessa mahdollisesti oltu vaillinaisten tietojen varassa.

Yhtä lailla kuin eduskunnan täysistunnolle informoimista Hidén pyörittelee myös kysymystä puhemiesneuvoston informoinnista. Hän vaikuttaa ymmärtävän toisaalta sitä, että puhemiesneuvostoa olisi ollut hyvä avoimuuden nimissä informoida mutta nostaa myös esiin sen, että jos poliisi ei ollut voinut vahvistaa ampumistapaukseen liittyvän henkilön nimeä julkisuuteen, asiasta kertomiseen eduskunnassa liittyy ongelmia. Hidén asettuu kuitenkin sille kannalle, että puhemiesneuvostoa olisi ollut hyvä informoida asiasta.

EDUSKUNNAN pääsihteeri Antti Pelttari ei myöskään ottanut perjantaina eduskunnan puhemiesneuvostossa Pelttarin tapausta esiin.

– Varmaankin jälkikäteen ajatellen siitä olisi ollut hyvä keskustella, Pelttari kommentoi Demokraatille.

Hän vaikuttaa on siis samoilla linjoilla kuin Halla-aho.

Sinänsä Pelttari näkee, ettei hänellä todennäköisesti ollut velvoitetta kertoa puhemiesneuvostolle asiasta.

– Tässä tilanteessa tulkitsen niin, että eduskunnan luvalle poliisin toimille ollut siinä vaiheessa tarvetta.

Toisaalta Pelttari viittaa myös puhemiesneuvoston informoimattomuuden taustalla siihen, että eduskunta noudatti tutkinnanjohtajan ohjetta olla tiedottamatta asiasta.

– Mutta totta kai sitten eduskuntayhteisön osalta on hyvä, että näistä asioista tultaisiin esiin, mutta tässä varmaan täydellistä lopputulosta on vaikea eri intressien välillä saavuttaa.

Pelttari ei lähde avaamaan yksityiskohtia siitä, millaista tietoa poliisi eduskunnalle antoi perjantaiaamuna kansanedustajan rikosepäilystä.

ANTTI PELTTARI ei myöskään kommentoi kansanedustaja Vornaseen liittyvää poliisitutkintaa.

Hän painottaa, että sitä kommentoi vain poliisi.

Demokraatti kysyi Pelttarilta kommenttia muun muassa siihen, onko poliisi tutkinut kansanedustajan työhuonetta eduskunnassa.

Kysymykseen, selvittääkö eduskunta esimerkiksi sisäisellä selvityksellä, onko Vornasella voinut olla ase eduskunnassa hän vastaa myös, että on esitutkinnan asia selvittää rikosepäilyyn liittyvät seikat.

Poliisi on sittemmin kertonut Helsingin Sanomille, ettei Vornasella ole ollut asetta päivällä eduskunnassa.

Eduskunnasta on myös aiemmin annettu tieto, että vaikka kansanedustajat voivat tilapäisesti säilyttää harrastusaseitaan eduskunnan turvatiloissa, Vornanen ei ole säilytyspalvelua käyttänyt.

Pelttari ei kommentoi suoraan kysymystä, muuttuvatko eduskunnassa työskentelevien virkamiesten tai kansanedustajien turvatarkastukset tapauksen vuoksi. Kansanedustajat, heidän avustajansa ja virkamiehet pääsevät taloon tällä hetkellä ilman turvatarkastusta.

– Lienee itsestään selvää, että tämän tapauksen jälkeen turvallisuudesta eduskunnassa keskustellaan. Katsotaan, onko keskustelulla jotain seurauksia, hän sanoo.

Pelttari itse uskoo, että jatkossakin turvatarkastus kohdistuu todennäköisesti eduskunnassa vieraileviin henkilöihin eikä siellä työtään tekeviin. Hän muistuttaa, että päätöksistä vastaavat kuitenkin viime kädessä kansanedustajat.

PELTTARI ei ennakoi sitäkään, voiko ampumaharrastuksessa ja metsästyksessä käytettävien aseiden säilyttämiseen eduskunnassa tulla muutoksia. Hän kuitenkin painottaa, ettei näe metsästysaseiden säilyttämisellä eduskunnassa suoraa yhteyttä kansanedustajan rikosepäilyyn.

Mikseivät kansanedustajat voi säilyttää aseita heidän eduskunnan läheltä hankkimissaan asunnoissa tai kodeissa? Tähän peruste on Pelttarin mukaan ollut se, että kansanedustajat saattavat lähteä ampuma- tai metsästysharrastukseen suoraan eduskunnasta.

Myöskään eduskunnan turvallisuusjohtaja Tiina Ranta ei halua tässä vaiheessa puhua siitä, tuleeko eduskunnan turvallisuustarkastusten käytäntöihin muutoksia.

Hän toteaa, että eduskunnan turvallisuuskäytänteet ovat salassapidettäviä.

Hän sanoo, että fokus on nyt muualla.

– Keskiössä on nyt se, että saadaan taloon työrauha. Selvitellään näitä asioita nyt ajan kanssa.

Ranta ei kommentoi myöskään sitä, tekeekö eduskunta sisäistä selvitystä median tiedoissa epäillyksi mainitun edustaja Timo Vornasen liikkeistä eduskunnassa liittyen torstain ja perjantain tapahtumiin.

– Siellä on poliisilla esitutkinta käynnissä. Mennään aika pitkälle sen mukaan, mitä poliisi tästä asiasta tiedottaa. Jos tulee pyyntöjä (poliisilta), sitten niitä toteutellaan. Pitäydyn valitettavasti nyt kommentoimasta sitä, mitä me teemme tämän asian osalta.

Ranta muistuttaa, että esimerkiksi kameravalvonnan tallenteet ovat salassapidettäviä eikä niitä luovuteta medialle.

Sitä, onko tallenteita luovutettu poliisille, hän toteaa, että yleisellä tasolla poliisin tarpeet selvitetään, mutta käynnissä olevaan tapaukseen hän ei ota mitään kantaa.

EDUSKUNNAN kansliatoimikunta päätti helmikuussa, että aseita pitää säilyttää eduskunnan tiloissa vain turvallisuusosaston osoittamassa paikassa. Aseiden säilytys liittyy käytännössä ampuma- tai metsästysharrastukseen.

Aloite helmikuiseen ohjeen muutokseen tuli eduskunnan turvallisuusosastolta tämän vuoden alussa. Tämä lähti liikkeelle Rannan mukaan ”normaalista kehittämistarpeesta”.

– Täällä jatkuvasti kehitetään ja viedään asioita eteenpäin riskilähtöisesti. Kun esille tulee tarve, sitten tehdään ohje tai periaate.

Virallisen ohjeen mukaan ase on annettava turvallisuusosaston virkamiehelle, joka laittaa sen asianmukaisesti säilöön. Jos virkamiehellä tai kansanedustajalla on tarve aseen väliaikaiseen säilyttämiseen, asianomaisen henkilön on ilmoitettava asiasta turvallisuusosastolle viipymättä. Jo lupa aseeseen edellyttää sitä, että sitä on säilytettävä oikein, Ranta toteaa.

Sitä, kuinka moni eduskunnan työntekijä tai kansanedustaja säilyttää asetta eduskunnan turvallisuusosaston osoittamassa paikassa Ranta ei kerro. Se on salassapidettävä asia.

Kysyttäessä yleisellä tasolla sitä, onko eduskunnassa säilytetty aseita oikein eli käytännössä, olisiko ollut myös väärää säilytystä, Tiina Ranta ei osaa suoraan vastata.

Onko sinulla tiedossa, että aseita on säilytetty eduskunnassa oikein vai onko toista tietoa, että ei olisi säilytetty oikein?

– En ota siihen tässä kohtaa vielä kantaa. Mennään asia kerrallaan.

AVAINSANAT

Hallitus on antanut esityksen uudesta rajaturvallisuuslaista – sisäministeri Rantanen myöntää “eräät jännitteet”, pääministeri Orpo on toiveikas

Hallitus on antanut esityksen uudesta rajaturvallisuuslaista. Käännytyslaiksi kutsutun poikkeuslain tavoitteena on torjua välineellistettyä maahantuloa.

Hallitus voisi tietyin edellytyksin päättää rajoittaa kansainvälisen suojelun hakemusten vastaanottamista tietyllä osalla rajaa ja sen välittömässä läheisyydessä.

Poikkeuslaki tarkoittaa, että esityksellä pitää olla eduskunnassa viiden kuudesosan tuki, jotta se voitaisiin säätää kiireellisessä järjestyksessä.

Laki olisi voimassa vuoden voimaantulosta.

Hallitus katsoo, että esityksellä on erittäin painavat ja hyväksyttävät tavoitteet. Suomen on varauduttava siihen, että Venäjän Suomeen kohdistama painostaminen jatkuu pitkäaikaisesti ja voi saada jatkossa aiempaa laajempia ja vakavampia muotoja.

PÄÄMINISTERI Petteri Orpo (kok.) korosti tiedotustilaisuudessa tiistaiaamuna, että hallituksen velvollisuus on huolehtia Suomen ja rajojen turvallisuudesta kaikissa tilanteissa.

– Se että rajalla on (nyt) rauhallista ei poista lainsäädännön tarvetta. Viisas varautuu hyvän sään aikana.

Orpon mukaan hallituksella on käsitys, jonka mukaan mitkään muut keinot kuin tänään esitellyt eivät ole riittäviä vieraan valtion Suomeen kohdistaman vaikuttamisen torjumiseksi.

Olen optimistinen ja toiveikas, luottavainen meidän mahdollisuuksimme, että laki saadaan hyväksyttyä.

Sisäministeri Mari Rantanen (ps.) sanoi aamun mediatilaisuudessa, että itsenäisellä valtiolla on oikeus kontrolloida pääsyä alueelleen.

– Suomalaisen oikeusvaltion on voitava suojautua ulkoisilta uhilta. Siksi me teemme lainsäädännön, jonka perusteella rajaviranomaiset voivat rajalla toimia ja myös torjua tämänkaltaisia uhkia.

Rantanen sanoi, että hallitus on tietoinen siitä, että esityksessä on “eräitä jännitteitä” perustuslain, EU-oikeuden ja kansainvälisten sopimusten kanssa.

– Niistä on hallituksen esityksessä avoimesti kerrottu. Mutta hallituksen on kuitenkin voitava tuoda eduskunnan käsittelyyn sellaisia esityksiä, jotka ovat välttämättömiä kansallisen turvallisuutemme ja itsemääräämisoikeutemme suojaamiseksi ja itse asiasssa meillä on siihen suoranainen velvollisuus.

APULAISPÄÄLLIKKÖ Markku Hassinen Rajavartiolaitoksesta totesi tilaisuudessa, että poikkeuslainsäädännölle on ehdoton tarve.

– Riskitaso on hyvin korkea. Me arvioimme, että tällä on aivan ehdoton tarve, koska tilanne saattaa muuttua sen kaltaiseksi, että joudumme tuottamaan sen kaltaisen tilannekuvan valtioneuvostolle, mikä edellyttää lain toimeenpanemista.

Hallitusneuvos Sanna Palo sisäministeriön rajavartio-osastolta kertoi, että hallituksen esitystä on täsmennetty oikeuskanslerin palautteen perusteella.

– Aina voidaan kannella virkamiehen toiminnasta, sen laillisuudesta ja asianmukaisuudesta. Olemme myös kiinnittäneet huomiota siihen, miten asiat dokumentoidaan, mikä sitten turvaa sekä maahan saapuneen henkilön että virkamiehen oikeusturvaa siinä tilanteessa, että hänellä on siihen huomautettavaa.

Lain on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. Pääministeri Orpo arvioi tiistaina, että esitykselle löytyy kannatusta eduskunnassa.

– Jos jotain uskallan arvioida, sanoisin, että olen optimistinen ja toiveikas, luottavainen meidän mahdollisuuksimme, että laki saadaan hyväksyttyä. Henki on ollut se, että huoli yhdistää Suomen kansallisesta turvallisuudesta ja rajaturvallisuudesta.

AVAINSANAT

Hallitus kertoi käännytyslaista tiedotustilaisuudessa – katso tallenne

Käännytyslaiksi kutsuttu poikkeuslaki on etenemässä tänään eduskuntaan.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.), sisäministeri Mari Rantanen (ps.) ja hallitusneuvos Sanna Palo sisäministeriön rajavartio-osastolta kertoivat hallituksen esityksestä istunnon jälkeen järjestettävässä tiedotustilaisuudessa kello yhdeksältä.

Paikalla tiedotustilaisuudessa on myös apulaispäällikkö Markku Hassinen Rajavartiolaitoksesta.

Tilaisuuden tallenteen voi seurata Demokraatin sivuilla alla olevalla videolla:

Hallitus on viilannut luonnosta oikeuskanslerin ennakkotarkastuksessa viime viikolla esittämien huomioiden pohjalta. Oikeuskansleri katsoi, että lakiehdotus oli edelleen eräiltä osin ongelmallinen Suomea velvoittavien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja EU-oikeuden kannalta, joskin se oli aiemmasta versiosta parantunut.

Pääministeri Orpo on kertonut, että oikeuskanslerin näkökulmat otetaan suurelta osin huomioon, mutta lain vaikutus ei saa heiketä.

Poikkeuslaki tarkoittaa, että esityksellä pitää olla eduskunnassa viiden kuudesosan tuki, jotta se voitaisiin säätää kiireellisessä järjestyksessä.

Orpo on painottanut perustuslakivaliokunnan kannan lakiesitykseen olevan aivan oleellisessa roolissa, kun esitystä käsitellään eduskunnassa.

Lailla halutaan estää maahanpääsy Suomeen ilman oikeutta turvapaikanhakuun, elleivät maahan pyrkivät henkilöt ole esimerkiksi erityisen haavoittuvassa asemassa. Sitä voisi soveltaa esimerkiksi tilanteessa, jossa Venäjä käyttäisi mahdollisia turvapaikanhakijoita Suomen painostamiseen.

Lausunnoilla olleen luonnoksen mukaan päätös voitaisiin tehdä vain rajatulle osalle Suomen valtakunnanrajaa ja sen läheisyyttä ja enintään kuukaudeksi kerrallaan.

ORPO kertoi sunnuntaina pääministerin haastattelutunnilla, että käännytyslain hyväksymisen jälkeen rajaliikenne voitaisiin avata jollakin tapaa.

Tilanne arvioidaan yhdessä Rajavartiolaitoksen kanssa. Orpo kuitenkin painotti, ettei laajamittaiseen rajan avaamiseen voi lähteä nopeasti. Hänen mukaansa Venäjällä Suomen rajan lähialueilla on edelleen tuhansia henkilöitä, jotka odottavat mahdollisuutta pyrkiä Suomeen.

-  On kaikki syy olettaa, että jos avaisimme raja-aseman, sinne tulisi väkeä melko varmasti. Sen lisäksi maastorajoihin kohdistuu suurta epävarmuutta.

Suomea sitoo muun muassa palautuskielto, jonka mukaan ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Oikeuskansleri peräänkuulutti lakiluonnokseen muutoksia muun muassa rajavartijan tehtävien selkiyttämiseksi.

Orpo on todennut lakiesityksen kiperimpiä kysymyksiä olevan, miten painotetaan kansallista turvallisuutta ja oikeutta hakea turvapaikkaa ja miten rajavartijat maastorajalla toimivat.

Sanna Nikula/STT

AVAINSANAT

Kirjavisa: Monikulttuurisuuden siunauksia

Rolf Bamberg

Vuolas vihjailu kirjailijan monikulttuurisuudesta taisi ollaavain siihen, että nyt saatiin vastauslaariin saatiin kevätsesongin ennätyssato.

Taina Ukkonen näyttää ratkaisumallia.
“Tämänkertaisen kirjavisan teos on Jhumpa Lahirin Tulvaniitty, joka ilmestyi vuonna 2013, suomeksi Sari Karhulahden kääntämänä 2014.

Kirjailijan tiesin heti vihjeen perusteella, kirjaa varten piti käydä kirjastossa vähän selailemassa. Olen lukenut kaikki Lahirin suomennetut teokset (Tämä siunattu koti, Tuore maa, Kaima ja Missä milloinkin), muttei en varmasti muistanut, mistä sitaatti oli.

Sitaatissa mainittu Subhas on vanhempi kahdesta veljeksestä, joiden tarinan kirja kertoo. Subhas lähtee Yhdysvaltoihin opiskelemaan, pikkuveli Udayan jää Intiaan ja liittyy äärivasemmistolaiseen liikkeeseen. Valitettavasti en enää muista kirjan tarinasta oikein mitään, parasta lukea se uudestaan.”

Myös Raila Rinne pohdiskeleekirjailijan kulttuuritaustan merkitystä ja täydentää faktoja.

“Siirtolaisuus, erilaisten kulttuurien törmääminen ja perheen merkitys toisaalta idässä, toisaalta lännessä ovat keskeisiä teemoja kaikissa Lahirin kirjoissa. Hän on taiteessaan mainiosti hyödyntänyt sukunsa elämänkokemuksia eri maissa. Jhumpa Lahiri on etniseltä taustaltaan intialainen, syntynyt Lontoossa 1967 ja muuttanut USA:han jo varhain. Pitkään hän asui New Yorkin Brooklynissä. Nykyisin Lahiri perheineen asuu Roomassa. Suomessa hän vieraili lyhyesti esittelemässä Tulvaniityn suomennosta keväällä 2014.

Visasitaatin Subhash on toinen Jhumpa Lahirin hienon romaanin Tulvaniitty päähenkilöistä. Kirja kertoo kahdesta Intian Kolkatassa (Kalkutassa) elävästä veljeksestä, Subhashista ja Udayanista. Aikuistuessaan heidän tiensä erkanevat: S. lähtee USA:han opiskelemaan, U. jää kotimaahan. Monesti palkittu romaani kuvaa näiden erilaisten miesten elämänvaiheita, valintoja, arvoja ja läheisiä ihmisiä. Jäntevän mutta värikkään kerronnan kyydissä lukija pääsee syvälle 1960- ja 1970-lukujen vaihteen kiistoihin ja perhetraditioihin.

Tulvaniitty ilmestyi suomennettuna 2014 Tammen Keltaisessa kirjastossa. Sitä aiemmin oli samassa laatukirjallisuuden sarjassa jo julkaistu kolme Lahirin varhaisempaa teosta: Tämä siunattu koti, Kaima ja Tuore maa. Vuonna 2020 julkaistu Missä milloinkin poikkeaa tekijänsä muusta tuotannosta, koska se tapahtuu Roomassa ja koostuu lyhyistä tarinoista tai havainnoista.”

EDELLISKERRAN voittaja Lappilan kirjapiiri kertoo innostuneensa keksittyään, kuka kirjailija on kyseessä.

“Hän on Jhumpa Lahiri. Häni kuvaa elämää kahden kulttuurin ristipaineessa, ja sen aiheen hän tuntee syvästi, kun syntyi Englantiin muuttaneiden bengalilaisten vanhempien lapsena Lontoossa, ja opiskeli sittemmin Yhdysvalloissa Bostonin yliopistossa kirjallisuutta. Hän aloitti uransa kirjoittamalla novelleja lehtiin, ja kokosi niitä novellikokoelmaksi. Tämä siunattu koti ilmestyi v. 1999 ja sai heti merkittäviä kirjallisuuspalkintoja mm. Pulitzerin. Hän osaa kuvata aidosti kahden maailman välissä eläviä ihmisiä, idän ja lännen kohtaamista ihmisen arkielämässä. Kerronta on täsmällistä ja taitavaa. ”

Ja niinpä: “Kärkölän kirjasto onnistui hankkimaan Tulvaniityn piirimme luettavaksi tosi nopeasti, mistä olemme tosi kiitollisia!”

Näin vanha (32 vuotta) kirjapiiri innoittaa nuorempaa!

Näin kirjoittaa Unto Vesa heti lehden ilmestymispäivänä 25.4.:

“Kirja kuuluu lukemattomien osastoon, mutta selvästikin pitäisi lukea, jopa monesta syystä. Kirjailjjan itsensä esittämä teoksen ja sen taustan esittely on youtubessa. ”

Ja kakkosviestissä kuusi päivää myöhemmin:

“No nyt siirtyi luettujen joukkoon. Löysin divarista ja pitihän se heti lukea.. Kiinnostava kyllä, muttei itselleni suuri elämys eli odotin enemmän. Sen verran koukuttava, neljän sukupolven kattava, Intiasta Yhdysvaltoihin eestaas polveileva tarina kuitenkin, että loppuun asti sen ahmin.”

Eipä kuhnusteltu tämän asian kanssa!

VELI-PEKKA SALMINEN ryhtyy visalle pitkästä aikaa, vaikka asianomainen teos vielä lukematta onkin.

“Pari kertaa Intiassa matkailleena olen kyllä lukenut jonkin verran intialaislähtöistä kaunokirjallisuuttakin, viimeksi Amitav Ghoshia. Ovat usein tapahtumarikkaita stooreja, joissa yllättäviä käänteitä ja värikästä henkilögalleriaa on vähintään riittävästi. Ei mitään vähäeleistä tai liian ytimekästä vaan kirjavaa kuvaa leveällä pensselillä.

Mutta niinpä vain nyt haetun Jhumpa Lahirin kirjoihin en ole ehtinyt. Hänen lavea romaaninsa Tulvaniitty näyttää myös kuljettavan ihmisiä historian kuohuissa, laajakaarisesti: Intian itsenäistymisestä USA:n 60-luvun poliittisiin asetelmiin ja dilemmoihin, jne.”

Paluuta visakartalle tekee myös Tuula Hynynen.

“Kirjassa seurataan sitaatissa mainitun Subhasin ja hänen perheensä elämää Kalkutassa ja hänen myöhempää elämäänsä Rhode Islandissa. Yhdysvalloissa. Subhasin veli, Udayan, ei ole yhtä tunnollinen kuin veljensä, mutta kuitenkin vanhemmille läheisempi. Vastarintaliikkeeseen kuuluneen Udayan järkyttävä kuolema aiheuttaa Subhasille, suuren menetyksen ja surun lisäksi, velvollisuudentunteita tämän vaimon tulevaisuuden suhteen.

Teoksessa piirtyy hienolla tavalla kuva kahdesta eri kulttuurista ja eroista niiden välillä. Esimerkiksi naisten mahdollisuuksista tehdä päätöksiä omasta elämästään.”

Sirpa Taskinen pohtii kirjailijan äidinkieltä ja isän- tai ainakin kotimaata.

“Jhumpa Lahiri on ilmeisen kielitaitoinen – hän on julkaissut viimeisimmän kirjansa italiaksi, muut kirjat englanniksi, äidinkieli on varmaan joku Intian kielistä. Eri tietojen mukaan hän asuu Italiassa (ainakin puolet vuodesta), omien virallisten sivujensa mukaan taas Brooklynissä.”

Myös Tarmo Tikka on vähän ihmeissään faktojen kanssa.

” Kirjasta saa tietoa myös intialaisten perhekeskeisyydestä ja tavoista, jotka saattavat olla muuttumassa vapaampaan suuntaan. Lahirista saamieni tietojeni vuoksi hän jää hieman salaperäiseksi, joka houkuttaa tutustumaan hänen muihin teoksiinsa.”

Mauri Panhelainen on taas ollut ihmeissään lähinnä omien ajatustensa kanssa.

“Olin aluksi aika varma, että ensiksi mieleen tullut kirjailija on jo ollut visassa. Sitten aloin ajatella, että ehkä häneen on tullut vain törmättyä usein visakirjailijaa etsiessä. Lopulta päädyin siihen, että ilmeinen etsitty onkin juuri hän, johon tuntomerkit ja vihjeet tuntuivat alun perinkin sopivan parhaiten: 56-vuotias naispuolinen yhdysvaltalaiskirjailija Jhumpa Lahiri.”

Jari-Pekka Vuorela löytää Lahirin tyylille osuvan vertailukohdan.

“Jhumpa Lahirin saamista palkinnoista yksi on nimetty Ernest Hemingwayn ja toinen Frank O’Connorin mukaan. Sopivasti, mielestäni. Lahirin tyyli on lakoninen, virtaviivainen ja informatiivinen, journalistinen jopa.”

Tulvaniitty ei tehnyt Juhani Niemeen odotettua vaikutusta.

“Mukaan pääseminen vei aikansa, eikä tarina sen jälkeenkään alkanut vetää niin hyvin kuin Lahirilta olisi voinut odottaa. Paljon enemmän antoi novellikokoelma Tämä siunattu koti.

Muita vilkkaan visan tietäjiä olivat Veikko Huuska, Terttu Vanhala, Helena Nurmio ja Mauri Niemi. Palkinto Taina Ukkoselle. E(rb)

Visasitaatti 7

Tällä vuosikymmenellä visakirjailijamme tuotanto on yhtä tähtielämäkertaa lukuunottamatta suuntautunut etupäässä lapsille. Edellisellä vuosikymmenellä hän julkaisi joukon hymya lukijoiden kasvoille nostattaneita aikuisten kirjoja, ja sama hilpeä meno on jatkunut lastenkirjoissakin. Oheisesta sitaatista ja eräästä hänen kirjansa nimestä voisi äkkinäisempi päätellä, että dinosaurukset viehättävät häntä.

Siis ketä, ja mistä teoksesta nyt on kyse? Vastaukset viimeistään 27.5. klo 12 mennessä s-postilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

“Katriina ajoi jäisiä metsäteitä saunalle. Hän taittoi korkeilla koroillaan mustan, jäisen pihamaan, kiipesi portaat ja avasi oven. Pukuhuoneesta tulvi kasvoille lämpöä ja ääntä.

Sisällä istui seitsemän pätevää ja lihaisaa naista. Kaikki saunaseuran jäsenet olivat hyväntahtoisia, mutta maan hiljaiset arastelivat heitä kuin alkunisäkkäät tyrannosauruksia. Romps, romps. Saniaismetsän kamara tärisi, kun sellaiset naiset etenivät elämässä kulttuurin ja järjestöelämän huipulle.”

AVAINSANAT

Pienimmät yritykset hermostuivat hallituksen veropäätöksestä – “Kyllä tämä kerralla on aikamoinen paukku”

Hallituksen esitys arvonlisäveron alarajahuojennuksen poistamiseksi ilman minkäänlaista kompensaatiota herättää tuohtumusta kaikkien pienimpien yritysten keskuudessa.

Alarajahuojennus on ollut verohelpotus arvonlisäverorekisteriin kuuluville yrityksille, joiden tilikauden liikevaihto on ollut alle 30  000 euroa. Alarajahuojennusta haki viime vuonna kaikkiaan 80  000 yritystä.

Hallitus antoi lakiesityksen alarajahuojennuksen poistamisesta viime torstaina. Esityksen mukaan alarajahuojennus poistuu vuoden 2025 alussa.

LAKIESITYKSEN taustalla on EU:n pienyritysdirektiivi, joka poistaa arvonlisäveron alarajahuojennukset EU-jäsenmaissa.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n puheenjohtajan Liisa Hanénin mukaan alarajahuojennuksen poistaminen ilman minkäänlaisia korvaavia toimia koettelee kaikkien pienimpiä yrityksiä, kun samaan aikaan yleistä arvonlisäverokantaa ollaan nostamassa ja myös yel-vakuutusmaksut nousevat.

-  Kyllä tämä kerralla on aikamoinen paukku, kun maksurasitteet kasvavat. Tässä puhutaan kuitenkin kaikkein pienituloisimpien yrittäjien joukosta, Hanén sanoi STT:lle.

“Iso raha yksinyrittäjille”

Arvonlisäveron alarajahuojennuksen myötä yrittäjät ovat voineet saada veronpalautuksena liikevaihdosta ja vähennyksistä riippuen muutamasta sadasta eurosta jopa lähes kolmeen tuhanteen euroon.

Hanén muistuttaa, että erityisesti yksinyrittäjien bruttoansiot jäävät usein alle 2  000 euroon kuukaudessa.

-  Jos bruttoansio on alle 2  000 euroa kuukaudessa, pari tuhatta euroa vuodessa on todella merkittävä summa. Se on käytännössä jopa pari sataa euroa kuukautta kohden. Se on iso raha etenkin, jos samaan aikaan pitää maksaa sata euroa kuukaudessa lisää yel-vakuutusta, Hanén painottaa.

HANÉNIN mukaan alarajahuojennuksen poistoa olisi voitu kompensoida nostamalla arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa nykyisestä 15  000 eurosta vähintään 30  000 euroon.

Hanén muistuttaa, että lausuntokierroksella arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamista kannatettiin laajasti. 15  000 euron alaraja on kansainvälisesti vertaillen erittäin matala.

-  Vaikka lakiesityksen taustalla on EU:n direktiivi, hallitus ei voi sanoa, että ei me tälle mitään voitu. Mikään ei estä tekemästä kompensaatioita kansallisella tasolla, Hanén sanoo.

Myös Suomen Yrittäjät olisivat toivoneet, että alarajahuojennuksen poistamisen kompensoimiseksi hallitus olisi nostanut arvonlisäverovelvollisuuden alarajan 30  000 euroon.

Veroasiantuntija Jukka-Pekka Hellmanin mukaan hallituksen esitys oli Suomen Yrittäjille pettymys.

SUOMEN Yrittäjät ovat kannattaneet pienimuotoisen yritystoiminnan pitämistä arvonlisäverotuksen ulkopuolella, jotta yrittäjyyden kynnys olisi mahdollisimman matala ja hallinnollista taakkaa mahdollisimman vähän.

-  Lakimuutos heikentää suoraan yksinyrittäjien sekä pienimpien työvoimavaltaisten yritysten kannattavuutta ja vähentää intoa ryhtyä yrittäjäksi, Hellman sanoi STT:lle.

Lakimuutos koskettaa Hellmanin mukaan lähes joka viidettä suomalaista yritystä, sillä Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2022 noin 440  000 yritystä.

“Palkansaajat menisivät yleislakkoon”

Hanén kertoo saavansa järjestönsä jäsenkunnasta jatkuvasti huolestuneita yhteydenottoja hallituksen ratkaisuista.

Hän kummeksuu sitä, että hallitus sanoo koko ajan, että työn ja yrittämisen verotusta ei kiristetä, ja samaan aikaan toteuttaa tällaisia päätöksiä.

-  Jos me puhuisimme saman kategorian palkansaajista, jotka tienaavat bruttona 2  000 euroa kuukaudessa, ja jos heiltä vietäisiin näin merkittävä verovähennys ja samaan aikaan laitettaisiin sata euroa lisää pakollisia maksuja, niin meillähän olisi ihan mieletön haloo. Meillähän olisi yleislakko Suomessa, Hanén vertailee.

Hanénia ihmetyttää, onko hallituksella minkäänlaista kokonaiskuvaa siitä, miten sen eri ratkaisut vaikuttavat esimerkiksi mikro- ja yksinyrittäjiin.

-  Kun puhutaan yrittäjistä ja yrityksistä, niin ajatellaan, että eihän tällaiset mitään merkitse. Sanotaan, että nostakaa hintoja. Tässä on aivan vääränlainen mielikuva. Yritykset nähdään kasvottomina organisaatioina, joille tällaiset eivät merkitse mitään, Hanén jatkaa.

Hanénin mukaan suurten ja keskisuurten yritysten näkökulmat hallitsevat Suomessa käytävää keskustelua, ja pienten ja mikroyritysten näkemykset jäävät usein vaille huomiota, vaikka niitä on yrityksistä selvä enemmistö.

Hän arvioi, että yrittämisen edellytysten heikentyminen saattaa johtaa jopa tuhansien yritysten toiminnan loppumiseen.

ERITYISESTI uhan alla ovat Hanénin mukaan pienet palvelualan, hyvinvointialan, sote-alan ja luovien alojen yritykset, joiden yrittäjät usein ovat naisia.

Hanénin mukaan on suuri riski, että lopettavat yrittäjät joutuvat työttömiksi, etenkin jos he ovat yli 55-vuotiaita ja asuvat syrjäseuduilla. Monelle itsensätyöllistäminen on ainoa merkittävä vaihtoehto työttömyydelle.

-  On iso miinus valtiontaloudelle, jos aikaisemmin itsensä työllistäneet ja veroja maksaneet ihmiset siirtyvät työmarkkinatuelle. Jos vaikka 10  000 yrittäjää lopettaa tämän takia niin se on huomattava summa, aika paljon tulee työttömyysmaksuja maksettavaksi, Hanén summaa.

Tuomas Savonen/STT

AVAINSANAT

Käännytyslaki etenee tiistaina eduskuntaan, tiedotustilaisuus aamuyhdeksältä

Käännytyslaiksi kutsuttu poikkeuslaki on etenemässä tiistaina eduskuntaan.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.), sisäministeri Mari Rantanen (ps.) ja hallitusneuvos Sanna Palo sisäministeriön rajavartio-osastolta kertovat hallituksen esityksestä tiedotustilaisuudessa kello yhdeksältä aamulla.

Paikalla tiedotustilaisuudessa on myös apulaispäällikkö Markku Hassinen Rajavartiolaitoksesta.

Hallitus on viilannut luonnosta oikeuskanslerin ennakkotarkastuksessa viime viikolla esittämien huomioiden pohjalta. Oikeuskansleri katsoi, että lakiehdotus oli edelleen eräiltä osin ongelmallinen Suomea velvoittavien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja EU-oikeuden kannalta.

Pääministeri Orpo on kertonut, että oikeuskanslerin näkökulmat otetaan suurelta osin huomioon, mutta lain vaikutus ei saa heiketä.

Poikkeuslaki tarkoittaa, että esityksellä pitää olla eduskunnassa viiden kuudesosan tuki, jotta se voitaisiin säätää kiireellisessä järjestyksessä.

Orpo on painottanut eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanoton lakiesitykseen olevan aivan oleellisessa roolissa, kun esitystä käsitellään eduskunnassa.

Lailla halutaan estää maahanpääsy Suomeen ilman oikeutta turvapaikanhakuun, elleivät maahan pyrkivät henkilöt ole esimerkiksi erityisen haavoittuvassa asemassa. Sitä voisi soveltaa esimerkiksi tilanteessa, jossa Venäjä käyttäisi mahdollisia turvapaikanhakijoita Suomen painostamiseen.

Päätös voitaisiin tehdä vain rajatulle osalle Suomen valtakunnanrajaa ja sen läheisyyttä, ja enintään kuukaudeksi kerrallaan.

ORPO kertoi sunnuntaina pääministerin haastattelutunnilla, että käännytyslain hyväksymisen jälkeen rajaliikenne voitaisiin avata jollakin tapaa.

Tilanne arvioidaan yhdessä Rajavartiolaitoksen kanssa. Orpo kuitenkin painotti, ettei laajamittaiseen rajan avaamiseen voi lähteä nopeasti. Hänen mukaansa Venäjällä Suomen rajan lähialueilla on edelleen tuhansia henkilöitä, jotka odottavat mahdollisuutta pyrkiä Suomeen.

-  On kaikki syy olettaa, että jos avaisimme raja-aseman, sinne tulisi väkeä melko varmasti. Sen lisäksi maastorajoihin kohdistuu suurta epävarmuutta.

Suomea sitoo muun muassa palautuskielto, jonka mukaan ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Oikeuskansleri peräänkuulutti lakiluonnokseen muutoksia muun muassa rajavartijan tehtävien selkiyttämiseksi.

Orpo on todennut lakiesityksen kiperimpiä kysymyksiä olevan, miten painotetaan kansallista turvallisuutta ja oikeutta hakea turvapaikkaa, ja miten rajavartijat maastorajalla toimivat.

AVAINSANAT