VALIKKO

Eduskunnan hallinto: Vornanen ei ole koskaan säilyttänyt aseita eduskunnassa

Eduskunnan hallintojohtajan Pertti Rauhion mukaan Vornasen asetta ei ole hänen tietääkseen säilytetty ikinä rakennuksen turvatiloissa.

Vaikka kansanedustajat voivat tilapäisesti säilyttää harrastusaseitaan eduskunnan turvatiloissa, ammuskelusta epäilty kansanedustaja Timo Vornanen (ps) ei ole säilytyspalvelua käyttänyt.

Perussuomalaisten ensimmäisen kauden kansanedustajaa Vornasta epäillään perjantaina aamuyöllä Helsingissä karaokebaarin edessä tapahtuneesta ammuskelusta. Poliisi ei ole maininnut lauantaihin asti pidätettynä olleen 54-vuotiaan miehen nimeä, mutta puolue on vahvistanut, että kyseessä on Vornanen.

Poliisin mukaan ampuja oli käyttänyt luvallista, pienikaliiberista asetta, osoitellut sillä ihmisiä kohti ja ampunut maahan yhden laukauksen.

Tämän jälkeen media on yrittänyt saada tietoja muun muassa siitä, mistä Vornanen oli aseensa hakenut baariin lähtiessään. Eduskunnan turvatiloissa on paikka, missä muun muassa eduskunnan eräkerholaiset ovat voineet säilyttää aseitaan esimerkiksi ennen yhteisille metsästysmatkoille lähtöä.

Eduskunnasta on aiemmin kerrottu, että heidän turvallisuusosastollaan ei ole ollut Vornasen tuomaa asetta säilytyksessä ainakaan tapahtumia edeltävänä torstaina.

Eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio antaa nyt ymmärtää Demokraatille, ettei Vornanen olisi koskaan aiemminkaan säilyttänyt aseita eduskunnassa.

– Sellaista tietoa ei ole tullut, että Vornanen olisi luovuttanut aseen sinne asekaappiin.

Koskaan?

– Näin se varmasti on. Olisi se talon sisällä kerrottu, jos hän olisi pitänyt asetta siellä asekaapissa.

Eli hänellä ei ole koskaan ollut asetta eduskunnan asekaapissa?

– Sellaista tietoa ei ole, joten kyllä uskaltaa sanoa, että ei ole.

EDUSKUNNAN kansliatoimikunta päätti helmikuussa, että aseita pitää säilyttää eduskunnan tiloissa vain turvallisuusosaston osoittamassa paikassa. Aseiden säilytys liittyy käytännössä ampuma- tai metsästysharrastukseen.

– Täällä on aina ollut vuosia ja vuosia, että jos joku on ollut lähdössä esimerkiksi metsästämään, hän on tuonut harrastusaseensa mukana, Rauhio kertoo.

Ilmeisesti ennen helmikuun päätöstä avain asekaappiin on ollut eduskunnan eräkerhon puheenjohtajalla. Helmikuisen virallisen ohjeen mukaan ase on annettava turvallisuusosaston virkamiehelle, joka säilyttää sitä.

– Sitä ennenkin meillä oli lukollinen kaappi. Ei täällä ole ollut sellaista tilannetta, että pyssyä on pidetty palttoon vieressä työhuoneessa.

Helmikuinen sääntömuutos liittyy Rauhion mukaan turvallisuusasioiden sääntöjen jatkuvaan kehittämiseen.

Onko pohdintaa tai onko tullut aloitetta, että aseiden säilyttämisestä eduskunnassa luovuttaisiin?

– Asiasta keskusteltiin silloin helmikuussa ja ei kannata lyödä vetoa sitä vastaan, etteikö sitä keskusteltaisi nyt tulevallakin (nyt alkaneella) viikolla varmasti.

Onko sovittu?

– Ei ole sovittu, mutta se nousee varmasti esille.

Missä?

– Kansliatoimikunnassa epäilemättä.

Kansliatoimikunta kokoontuu torstaina puoliltapäivin.

Rauhio uskoo ylipäänsä, että turvallisuus eduskunnassa puhuttaa kansliatoimikunnassa.

Tällä hetkellä eduskunnassa ei esimerkiksi tehdä turvatarkastuksia kansanedustajille, heidän avustajilleen tai virkamiehille.

Rauhio ei lähde ennakoimaan tai ottamaan kantaa, miten jatkossa.

Lienee kuitenkin ennakoitavissa, että säännöt tuskin muuttuvat kovin helposti, sillä eduskunnassa työskentelee noin 800 ihmistä ja päivittäinen turvatarkastus heille olisi melkoinen ruljanssi.

HELSINGIN SANOMIEN mukaan puhemies Jussi Halla-aho (ps.) sai tietää Vornasen kiinniotosta perjantai­aamuna, mutta ei ottanut asiaa esille puhe­mies­neuvostossa.

– En puhelun tarkkoja sanamuotoja muista, tekninen termi taisi olla, että edustaja Vornanen on kiinniotettuna tai pidätettynä, Halla-aho sanoi HS:lle.

Tiedot olivat tulleet puhemiehelle pääsihteeri Antti Pelttarin kautta.

Perustuslaissa lukee seuraavasti: ”Kansanedustajan pidättämisestä ja vangitsemisesta on heti ilmoitettava eduskunnan puhemiehelle. Kansanedustajaa ei saa ilman eduskunnan suostumusta pidättää tai vangita ennen oikeudenkäynnin alkamista, ellei häntä painavista syistä epäillä syylliseksi rikokseen, josta säädetty lievin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta.”

Toisin sanoen eduskunnan suostumus pidättämiseen tarvittaisiin, jos epäillystä rikoksesta voisi tulla alle puolen vuoden tuomio tai rikosta ei epäiltäisi painavista syistä.

“Epäiltynä oleva 54-vuotias mies, jonka henkilöllisyyttä poliisi ei voi esitutkintalain perusteella vahvistaa, on tällä hetkellä pidätettynä henkeen ja terveyteen kohdistuneesta rikoksesta”, poliisi tiedotti lauantaina. Rikosnimikkeistä on ollut julkisuudessa erilaista tietoa eikä poliisi tiettävästi ole tarkentanut asiaa.

Esimerkiksi MTV Uutisten lauantaisten tietojen mukaan Vornasta olisi epäilty törkeästä pahoinpitely yrityksestä ja ampuma-aserikoksesta ja törkeästä pahoinpitelystä tuomio olisi vähintään yksi vuosi vankeutta.

Helsingin Sanomat kysyi Jussi Halla-aholta, miksi eduskunta ei tiedottanut Vornasesta, kun hän sai tietää asiasta.

– En oikein tiedä, millä tavalla tästä asiasta olisi pitänyt tiedottaa. Kun tietoa ei oikein ollut ja sekä poliisi että perussuomalaiset ovat tiedottaneet sitä mukaa, kun varmaa tietoa on tullut, Halla-aho vastasi.

– Siitäkin on esimerkkejä tämän prosessin aikana, kun eri tiedotusvälineet esimerkiksi uutisoivat, että Vornasta epäillään törkeästä pahoinpitelystä, mutta kävi ilmi, ettei näin ollutkaan, hän myös totesi.

PERTTI RAUHIO sanoo, ettei hän eduskunnan virkamiehenä ota kantaa puhemiehen toimiin eli siihen, olisiko tämän pitänyt informoida tiedoistaan eduskuntaa.

Käytännössä Rauhion kommenteista on kuitenkin pääteltävissä, että hän katsoo eduskunnassa toimitun lainmukaisesti, sillä hän muun muassa muistuttaa rikosepäilystä, joka viittaa törkeän pahoinpitelyn yritykseen sekä painavista syistä, johon voisi viitata se, että poliisi on kertonut, että ravintolan edustan tapahtumista on olemassa valvontakameratallenne.

Demokraatti ei ole tänään tavoittanut eduskunnan pääsihteeriä ja turvallisuusjohtajaa kommentteja varten.

AVAINSANAT

Kirjavisa: Monikulttuurisuuden siunauksia

Rolf Bamberg

Vuolas vihjailu kirjailijan monikulttuurisuudesta taisi ollaavain siihen, että nyt saatiin vastauslaariin saatiin kevätsesongin ennätyssato.

Taina Ukkonen näyttää ratkaisumallia.
“Tämänkertaisen kirjavisan teos on Jhumpa Lahirin Tulvaniitty, joka ilmestyi vuonna 2013, suomeksi Sari Karhulahden kääntämänä 2014.

Kirjailijan tiesin heti vihjeen perusteella, kirjaa varten piti käydä kirjastossa vähän selailemassa. Olen lukenut kaikki Lahirin suomennetut teokset (Tämä siunattu koti, Tuore maa, Kaima ja Missä milloinkin), muttei en varmasti muistanut, mistä sitaatti oli.

Sitaatissa mainittu Subhas on vanhempi kahdesta veljeksestä, joiden tarinan kirja kertoo. Subhas lähtee Yhdysvaltoihin opiskelemaan, pikkuveli Udayan jää Intiaan ja liittyy äärivasemmistolaiseen liikkeeseen. Valitettavasti en enää muista kirjan tarinasta oikein mitään, parasta lukea se uudestaan.”

Myös Raila Rinne pohdiskeleekirjailijan kulttuuritaustan merkitystä ja täydentää faktoja.

“Siirtolaisuus, erilaisten kulttuurien törmääminen ja perheen merkitys toisaalta idässä, toisaalta lännessä ovat keskeisiä teemoja kaikissa Lahirin kirjoissa. Hän on taiteessaan mainiosti hyödyntänyt sukunsa elämänkokemuksia eri maissa. Jhumpa Lahiri on etniseltä taustaltaan intialainen, syntynyt Lontoossa 1967 ja muuttanut USA:han jo varhain. Pitkään hän asui New Yorkin Brooklynissä. Nykyisin Lahiri perheineen asuu Roomassa. Suomessa hän vieraili lyhyesti esittelemässä Tulvaniityn suomennosta keväällä 2014.

Visasitaatin Subhash on toinen Jhumpa Lahirin hienon romaanin Tulvaniitty päähenkilöistä. Kirja kertoo kahdesta Intian Kolkatassa (Kalkutassa) elävästä veljeksestä, Subhashista ja Udayanista. Aikuistuessaan heidän tiensä erkanevat: S. lähtee USA:han opiskelemaan, U. jää kotimaahan. Monesti palkittu romaani kuvaa näiden erilaisten miesten elämänvaiheita, valintoja, arvoja ja läheisiä ihmisiä. Jäntevän mutta värikkään kerronnan kyydissä lukija pääsee syvälle 1960- ja 1970-lukujen vaihteen kiistoihin ja perhetraditioihin.

Tulvaniitty ilmestyi suomennettuna 2014 Tammen Keltaisessa kirjastossa. Sitä aiemmin oli samassa laatukirjallisuuden sarjassa jo julkaistu kolme Lahirin varhaisempaa teosta: Tämä siunattu koti, Kaima ja Tuore maa. Vuonna 2020 julkaistu Missä milloinkin poikkeaa tekijänsä muusta tuotannosta, koska se tapahtuu Roomassa ja koostuu lyhyistä tarinoista tai havainnoista.”

EDELLISKERRAN voittaja Lappilan kirjapiiri kertoo innostuneensa keksittyään, kuka kirjailija on kyseessä.

“Hän on Jhumpa Lahiri. Häni kuvaa elämää kahden kulttuurin ristipaineessa, ja sen aiheen hän tuntee syvästi, kun syntyi Englantiin muuttaneiden bengalilaisten vanhempien lapsena Lontoossa, ja opiskeli sittemmin Yhdysvalloissa Bostonin yliopistossa kirjallisuutta. Hän aloitti uransa kirjoittamalla novelleja lehtiin, ja kokosi niitä novellikokoelmaksi. Tämä siunattu koti ilmestyi v. 1999 ja sai heti merkittäviä kirjallisuuspalkintoja mm. Pulitzerin. Hän osaa kuvata aidosti kahden maailman välissä eläviä ihmisiä, idän ja lännen kohtaamista ihmisen arkielämässä. Kerronta on täsmällistä ja taitavaa. ”

Ja niinpä: “Kärkölän kirjasto onnistui hankkimaan Tulvaniityn piirimme luettavaksi tosi nopeasti, mistä olemme tosi kiitollisia!”

Näin vanha (32 vuotta) kirjapiiri innoittaa nuorempaa!

Näin kirjoittaa Unto Vesa heti lehden ilmestymispäivänä 25.4.:

“Kirja kuuluu lukemattomien osastoon, mutta selvästikin pitäisi lukea, jopa monesta syystä. Kirjailjjan itsensä esittämä teoksen ja sen taustan esittely on youtubessa. ”

Ja kakkosviestissä kuusi päivää myöhemmin:

“No nyt siirtyi luettujen joukkoon. Löysin divarista ja pitihän se heti lukea.. Kiinnostava kyllä, muttei itselleni suuri elämys eli odotin enemmän. Sen verran koukuttava, neljän sukupolven kattava, Intiasta Yhdysvaltoihin eestaas polveileva tarina kuitenkin, että loppuun asti sen ahmin.”

Eipä kuhnusteltu tämän asian kanssa!

VELI-PEKKA SALMINEN ryhtyy visalle pitkästä aikaa, vaikka asianomainen teos vielä lukematta onkin.

“Pari kertaa Intiassa matkailleena olen kyllä lukenut jonkin verran intialaislähtöistä kaunokirjallisuuttakin, viimeksi Amitav Ghoshia. Ovat usein tapahtumarikkaita stooreja, joissa yllättäviä käänteitä ja värikästä henkilögalleriaa on vähintään riittävästi. Ei mitään vähäeleistä tai liian ytimekästä vaan kirjavaa kuvaa leveällä pensselillä.

Mutta niinpä vain nyt haetun Jhumpa Lahirin kirjoihin en ole ehtinyt. Hänen lavea romaaninsa Tulvaniitty näyttää myös kuljettavan ihmisiä historian kuohuissa, laajakaarisesti: Intian itsenäistymisestä USA:n 60-luvun poliittisiin asetelmiin ja dilemmoihin, jne.”

Paluuta visakartalle tekee myös Tuula Hynynen.

“Kirjassa seurataan sitaatissa mainitun Subhasin ja hänen perheensä elämää Kalkutassa ja hänen myöhempää elämäänsä Rhode Islandissa. Yhdysvalloissa. Subhasin veli, Udayan, ei ole yhtä tunnollinen kuin veljensä, mutta kuitenkin vanhemmille läheisempi. Vastarintaliikkeeseen kuuluneen Udayan järkyttävä kuolema aiheuttaa Subhasille, suuren menetyksen ja surun lisäksi, velvollisuudentunteita tämän vaimon tulevaisuuden suhteen.

Teoksessa piirtyy hienolla tavalla kuva kahdesta eri kulttuurista ja eroista niiden välillä. Esimerkiksi naisten mahdollisuuksista tehdä päätöksiä omasta elämästään.”

Sirpa Taskinen pohtii kirjailijan äidinkieltä ja isän- tai ainakin kotimaata.

“Jhumpa Lahiri on ilmeisen kielitaitoinen – hän on julkaissut viimeisimmän kirjansa italiaksi, muut kirjat englanniksi, äidinkieli on varmaan joku Intian kielistä. Eri tietojen mukaan hän asuu Italiassa (ainakin puolet vuodesta), omien virallisten sivujensa mukaan taas Brooklynissä.”

Myös Tarmo Tikka on vähän ihmeissään faktojen kanssa.

” Kirjasta saa tietoa myös intialaisten perhekeskeisyydestä ja tavoista, jotka saattavat olla muuttumassa vapaampaan suuntaan. Lahirista saamieni tietojeni vuoksi hän jää hieman salaperäiseksi, joka houkuttaa tutustumaan hänen muihin teoksiinsa.”

Mauri Panhelainen on taas ollut ihmeissään lähinnä omien ajatustensa kanssa.

“Olin aluksi aika varma, että ensiksi mieleen tullut kirjailija on jo ollut visassa. Sitten aloin ajatella, että ehkä häneen on tullut vain törmättyä usein visakirjailijaa etsiessä. Lopulta päädyin siihen, että ilmeinen etsitty onkin juuri hän, johon tuntomerkit ja vihjeet tuntuivat alun perinkin sopivan parhaiten: 56-vuotias naispuolinen yhdysvaltalaiskirjailija Jhumpa Lahiri.”

Jari-Pekka Vuorela löytää Lahirin tyylille osuvan vertailukohdan.

“Jhumpa Lahirin saamista palkinnoista yksi on nimetty Ernest Hemingwayn ja toinen Frank O’Connorin mukaan. Sopivasti, mielestäni. Lahirin tyyli on lakoninen, virtaviivainen ja informatiivinen, journalistinen jopa.”

Tulvaniitty ei tehnyt Juhani Niemeen odotettua vaikutusta.

“Mukaan pääseminen vei aikansa, eikä tarina sen jälkeenkään alkanut vetää niin hyvin kuin Lahirilta olisi voinut odottaa. Paljon enemmän antoi novellikokoelma Tämä siunattu koti.

Muita vilkkaan visan tietäjiä olivat Veikko Huuska, Terttu Vanhala, Helena Nurmio ja Mauri Niemi. Palkinto Taina Ukkoselle. E(rb)

Visasitaatti 7

Tällä vuosikymmenellä visakirjailijamme tuotanto on yhtä tähtielämäkertaa lukuunottamatta suuntautunut etupäässä lapsille. Edellisellä vuosikymmenellä hän julkaisi joukon hymya lukijoiden kasvoille nostattaneita aikuisten kirjoja, ja sama hilpeä meno on jatkunut lastenkirjoissakin. Oheisesta sitaatista ja eräästä hänen kirjansa nimestä voisi äkkinäisempi päätellä, että dinosaurukset viehättävät häntä.

Siis ketä, ja mistä teoksesta nyt on kyse? Vastaukset viimeistään 27.5. klo 12 mennessä s-postilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

“Katriina ajoi jäisiä metsäteitä saunalle. Hän taittoi korkeilla koroillaan mustan, jäisen pihamaan, kiipesi portaat ja avasi oven. Pukuhuoneesta tulvi kasvoille lämpöä ja ääntä.

Sisällä istui seitsemän pätevää ja lihaisaa naista. Kaikki saunaseuran jäsenet olivat hyväntahtoisia, mutta maan hiljaiset arastelivat heitä kuin alkunisäkkäät tyrannosauruksia. Romps, romps. Saniaismetsän kamara tärisi, kun sellaiset naiset etenivät elämässä kulttuurin ja järjestöelämän huipulle.”

AVAINSANAT

Pienimmät yritykset hermostuivat hallituksen veropäätöksestä – “Kyllä tämä kerralla on aikamoinen paukku”

Hallituksen esitys arvonlisäveron alarajahuojennuksen poistamiseksi ilman minkäänlaista kompensaatiota herättää tuohtumusta kaikkien pienimpien yritysten keskuudessa.

Alarajahuojennus on ollut verohelpotus arvonlisäverorekisteriin kuuluville yrityksille, joiden tilikauden liikevaihto on ollut alle 30  000 euroa. Alarajahuojennusta haki viime vuonna kaikkiaan 80  000 yritystä.

Hallitus antoi lakiesityksen alarajahuojennuksen poistamisesta viime torstaina. Esityksen mukaan alarajahuojennus poistuu vuoden 2025 alussa.

LAKIESITYKSEN taustalla on EU:n pienyritysdirektiivi, joka poistaa arvonlisäveron alarajahuojennukset EU-jäsenmaissa.

Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n puheenjohtajan Liisa Hanénin mukaan alarajahuojennuksen poistaminen ilman minkäänlaisia korvaavia toimia koettelee kaikkien pienimpiä yrityksiä, kun samaan aikaan yleistä arvonlisäverokantaa ollaan nostamassa ja myös yel-vakuutusmaksut nousevat.

-  Kyllä tämä kerralla on aikamoinen paukku, kun maksurasitteet kasvavat. Tässä puhutaan kuitenkin kaikkein pienituloisimpien yrittäjien joukosta, Hanén sanoi STT:lle.

“Iso raha yksinyrittäjille”

Arvonlisäveron alarajahuojennuksen myötä yrittäjät ovat voineet saada veronpalautuksena liikevaihdosta ja vähennyksistä riippuen muutamasta sadasta eurosta jopa lähes kolmeen tuhanteen euroon.

Hanén muistuttaa, että erityisesti yksinyrittäjien bruttoansiot jäävät usein alle 2  000 euroon kuukaudessa.

-  Jos bruttoansio on alle 2  000 euroa kuukaudessa, pari tuhatta euroa vuodessa on todella merkittävä summa. Se on käytännössä jopa pari sataa euroa kuukautta kohden. Se on iso raha etenkin, jos samaan aikaan pitää maksaa sata euroa kuukaudessa lisää yel-vakuutusta, Hanén painottaa.

HANÉNIN mukaan alarajahuojennuksen poistoa olisi voitu kompensoida nostamalla arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa nykyisestä 15  000 eurosta vähintään 30  000 euroon.

Hanén muistuttaa, että lausuntokierroksella arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamista kannatettiin laajasti. 15  000 euron alaraja on kansainvälisesti vertaillen erittäin matala.

-  Vaikka lakiesityksen taustalla on EU:n direktiivi, hallitus ei voi sanoa, että ei me tälle mitään voitu. Mikään ei estä tekemästä kompensaatioita kansallisella tasolla, Hanén sanoo.

Myös Suomen Yrittäjät olisivat toivoneet, että alarajahuojennuksen poistamisen kompensoimiseksi hallitus olisi nostanut arvonlisäverovelvollisuuden alarajan 30  000 euroon.

Veroasiantuntija Jukka-Pekka Hellmanin mukaan hallituksen esitys oli Suomen Yrittäjille pettymys.

SUOMEN Yrittäjät ovat kannattaneet pienimuotoisen yritystoiminnan pitämistä arvonlisäverotuksen ulkopuolella, jotta yrittäjyyden kynnys olisi mahdollisimman matala ja hallinnollista taakkaa mahdollisimman vähän.

-  Lakimuutos heikentää suoraan yksinyrittäjien sekä pienimpien työvoimavaltaisten yritysten kannattavuutta ja vähentää intoa ryhtyä yrittäjäksi, Hellman sanoi STT:lle.

Lakimuutos koskettaa Hellmanin mukaan lähes joka viidettä suomalaista yritystä, sillä Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2022 noin 440  000 yritystä.

“Palkansaajat menisivät yleislakkoon”

Hanén kertoo saavansa järjestönsä jäsenkunnasta jatkuvasti huolestuneita yhteydenottoja hallituksen ratkaisuista.

Hän kummeksuu sitä, että hallitus sanoo koko ajan, että työn ja yrittämisen verotusta ei kiristetä, ja samaan aikaan toteuttaa tällaisia päätöksiä.

-  Jos me puhuisimme saman kategorian palkansaajista, jotka tienaavat bruttona 2  000 euroa kuukaudessa, ja jos heiltä vietäisiin näin merkittävä verovähennys ja samaan aikaan laitettaisiin sata euroa lisää pakollisia maksuja, niin meillähän olisi ihan mieletön haloo. Meillähän olisi yleislakko Suomessa, Hanén vertailee.

Hanénia ihmetyttää, onko hallituksella minkäänlaista kokonaiskuvaa siitä, miten sen eri ratkaisut vaikuttavat esimerkiksi mikro- ja yksinyrittäjiin.

-  Kun puhutaan yrittäjistä ja yrityksistä, niin ajatellaan, että eihän tällaiset mitään merkitse. Sanotaan, että nostakaa hintoja. Tässä on aivan vääränlainen mielikuva. Yritykset nähdään kasvottomina organisaatioina, joille tällaiset eivät merkitse mitään, Hanén jatkaa.

Hanénin mukaan suurten ja keskisuurten yritysten näkökulmat hallitsevat Suomessa käytävää keskustelua, ja pienten ja mikroyritysten näkemykset jäävät usein vaille huomiota, vaikka niitä on yrityksistä selvä enemmistö.

Hän arvioi, että yrittämisen edellytysten heikentyminen saattaa johtaa jopa tuhansien yritysten toiminnan loppumiseen.

ERITYISESTI uhan alla ovat Hanénin mukaan pienet palvelualan, hyvinvointialan, sote-alan ja luovien alojen yritykset, joiden yrittäjät usein ovat naisia.

Hanénin mukaan on suuri riski, että lopettavat yrittäjät joutuvat työttömiksi, etenkin jos he ovat yli 55-vuotiaita ja asuvat syrjäseuduilla. Monelle itsensätyöllistäminen on ainoa merkittävä vaihtoehto työttömyydelle.

-  On iso miinus valtiontaloudelle, jos aikaisemmin itsensä työllistäneet ja veroja maksaneet ihmiset siirtyvät työmarkkinatuelle. Jos vaikka 10  000 yrittäjää lopettaa tämän takia niin se on huomattava summa, aika paljon tulee työttömyysmaksuja maksettavaksi, Hanén summaa.

Tuomas Savonen/STT

AVAINSANAT

Käännytyslaki etenee tiistaina eduskuntaan, tiedotustilaisuus aamuyhdeksältä

Käännytyslaiksi kutsuttu poikkeuslaki on etenemässä tiistaina eduskuntaan.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.), sisäministeri Mari Rantanen (ps.) ja hallitusneuvos Sanna Palo sisäministeriön rajavartio-osastolta kertovat hallituksen esityksestä tiedotustilaisuudessa kello yhdeksältä aamulla.

Paikalla tiedotustilaisuudessa on myös apulaispäällikkö Markku Hassinen Rajavartiolaitoksesta.

Hallitus on viilannut luonnosta oikeuskanslerin ennakkotarkastuksessa viime viikolla esittämien huomioiden pohjalta. Oikeuskansleri katsoi, että lakiehdotus oli edelleen eräiltä osin ongelmallinen Suomea velvoittavien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja EU-oikeuden kannalta.

Pääministeri Orpo on kertonut, että oikeuskanslerin näkökulmat otetaan suurelta osin huomioon, mutta lain vaikutus ei saa heiketä.

Poikkeuslaki tarkoittaa, että esityksellä pitää olla eduskunnassa viiden kuudesosan tuki, jotta se voitaisiin säätää kiireellisessä järjestyksessä.

Orpo on painottanut eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanoton lakiesitykseen olevan aivan oleellisessa roolissa, kun esitystä käsitellään eduskunnassa.

Lailla halutaan estää maahanpääsy Suomeen ilman oikeutta turvapaikanhakuun, elleivät maahan pyrkivät henkilöt ole esimerkiksi erityisen haavoittuvassa asemassa. Sitä voisi soveltaa esimerkiksi tilanteessa, jossa Venäjä käyttäisi mahdollisia turvapaikanhakijoita Suomen painostamiseen.

Päätös voitaisiin tehdä vain rajatulle osalle Suomen valtakunnanrajaa ja sen läheisyyttä, ja enintään kuukaudeksi kerrallaan.

ORPO kertoi sunnuntaina pääministerin haastattelutunnilla, että käännytyslain hyväksymisen jälkeen rajaliikenne voitaisiin avata jollakin tapaa.

Tilanne arvioidaan yhdessä Rajavartiolaitoksen kanssa. Orpo kuitenkin painotti, ettei laajamittaiseen rajan avaamiseen voi lähteä nopeasti. Hänen mukaansa Venäjällä Suomen rajan lähialueilla on edelleen tuhansia henkilöitä, jotka odottavat mahdollisuutta pyrkiä Suomeen.

-  On kaikki syy olettaa, että jos avaisimme raja-aseman, sinne tulisi väkeä melko varmasti. Sen lisäksi maastorajoihin kohdistuu suurta epävarmuutta.

Suomea sitoo muun muassa palautuskielto, jonka mukaan ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Oikeuskansleri peräänkuulutti lakiluonnokseen muutoksia muun muassa rajavartijan tehtävien selkiyttämiseksi.

Orpo on todennut lakiesityksen kiperimpiä kysymyksiä olevan, miten painotetaan kansallista turvallisuutta ja oikeutta hakea turvapaikkaa, ja miten rajavartijat maastorajalla toimivat.

AVAINSANAT

Lännen Media: Kansanedustaja Vornanen ei kadu ampumista

Tiistaina sairauslomalta palaava kansanedustaja Timo Vornanen arvioi, että hänen aseenkäyttönsä on ollut perusteltua, uutisoi Lännen Media.

Lännen Medialle Vornanen sanoo, että ei kadu ampumista. Hän katsoo joutuneensa ampumaan varoituslaukauksen.

-  Toivon, että kun esitutkintamateriaali tulee julkiseksi, saisin vähän enemmän ymmärrystä. En kadu sitä, koska katson, että se oli tarpeellista siinä tilanteessa. Jouduin ampumaan varoituslaukauksen, sanoo Vornanen.

VORNANEN erotettiin luottamuspulan vuoksi perussuomalaisten eduskuntaryhmästä sen jälkeen kun tuli ilmi, että hän oli huhtikuisena aamuyönä ampunut laukauksen maahan Helsingin keskustassa sijaitsevan karaokebaarin edustalla.

Poliisi ei ole vahvistanut Vornasen henkilöllisyyttä mutta on ilmoittanut epäilevänsä 54-vuotiasta miestä vaaran aiheuttamisesta, laittomasta uhkauksesta ja ampuma-aserikkomuksesta.

Vornanen sanoo Lännen Medialle, ettei ole harkinnut eroamista, mutta sanoo asian muuttuvan, jos hän saa lainvoimaisen rikostuomion.

AVAINSANAT

Harkimo lataa Ylen tulevaisuudesta: Maali 10 vuoden päähän – “Kustannusten alentamisen tavoite voi olla 15-30 prosenttia”

Liike nytin puheenjohtaja Harry Harkimo kaipaa pitkän tähtäimen suunnitelmaa Ylen tulevaisuudesta. Hänen mielestään keskustelua käydään liikaa säästösuunnitelmien ympärillä.

– Maali pitää laittaa kymmenen vuoden päähän ja selvitellä rauhallisesti, miten esimerkiksi tekoäly, digitalisaatio ja henkilökunnan eläköityminen vaikuttavat palveluun ja kustannuksiin. Pitää pystyä reagoimaan myös kuluttajien käytöksen muuttumiseen. Miksi pitää yllä kolmea TV-kanavaa ja niiden kalliita rakenteita, jos ihmiset katsovat yhä vähemmän TV:tä?

Harkimo sanoo tiedotteessa, että kustannusten alentamisen tavoite voi olla 15-30 prosenttia nykytasoon verrattuna.

Harkimon mielestä tällaisessa muutoksessa ei ole mitään dramaattista, kun maali on riittävän pitkällä.

– Pohjoismaisessa vertailussa Yle on kallis palvelu ja silloin on verrattu asukasmääriin. Se olisi vielä paljon kalliimpi, jos verrattaisiin bkt:hen.

Harkimo mukana Yleisradion rahoitusta selvittämässä parlamentaarisessa työryhmässä.

AVAINSANAT